Tic-oireet ovat nopeita, äkillisiä, toistuvia ja tarkoituksettomia lihasliikkeitä tai äännähdyksiä. Tic-häiriöt puhkeavat tyypillisesti lapsuudessa, usein ennen kouluikää. Pitkäaikaisista tic-häiriöistä tunnetuin on Touretten oireyhtymä (Tourette syndrome, TS), jonka diagnoosi voidaan asettaa, kun potilaalla on pitkäaikaisesti (vähintään vuoden ajan) esiintyneitä motorisia tic-oireita ja vähintään yksi äänellinen tic-oire. Sekä motoriset että äänelliset tic-oireet voivat olla joko yksinkertaisia tai monimuotoisia (esim. pidempiä, näennäisesti tarkoituksenmukaisia liikesarjoja) «Leivonen S, Sourander A, Voutilainen A, Leppämäki ...»1.
Tic-oireet ovat sinänsä alakouluikäisillä hyvin yleisiä, sillä jossain vaiheessa niitä esiintyy (useimmiten lyhytaikaisesti) 10–20 %:lla lapsista, eivätkä ne suurimmalla osalla edellytä mitään erityistä selvittelyä tai hoitoa. Tic-oireet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä (3–4:1), ja ne ovat yleensä voimakkaimmillaan alakouluiässä (8–12-vuotiaana). Nuoruusiässä tic-oireet lievenevät merkittävästi ainakin neljällä viidestä, ja aikuisuuteen asti oireet jatkuvat vain harvoin, ainakaan häiritsevän voimakkaina. Pienellä osalla tic-oireet kuitenkin jatkuvat aikuisuuteen saakka häiritsevinä, osalla jopa iän myötä voimistuen – tästä joukosta löytyvät kaikkein vaikeimmin oireilevat «Leivonen S, Sourander A, Voutilainen A, Leppämäki ...»1.
On arvioitu, että TS-potilaista 5–15 %:lla olisi myös autismikirjon häiriö (ASD, autism spectrum disorder) «Khalifa N, VON Knorring AL. Psychopathology in a S...»2, «Kim YS, Leventhal BL, Koh YJ ym. Prevalence of aut...»3. Jokin tic-häiriö taas todettiin 9 %:lla niistä pojista ja miehistä ja 4 %:lla niistä tytöistä ja naisista, joilla on ASD «Rødgaard EM, Jensen K, Miskowiak KW ym. Autism com...»4, eli esiintyvyys on selvästi suurempi kuin väestössä muutoin. Tic-häiriöiden yleisimmät samanaikaishäiriöt ovat pakko-oireinen häiriö (obsessive-compulsive disorder, OCD) ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD).
Tic-häiriöiden ja ASD:n oirekuvassa on tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka voivat vaikeuttaa tic-oireiden tunnistamista ASD-henkilöillä. Autismikirjon häiriössä voi esiintyä stereotyyppisiä liikkeitä (esim. heijaus, "räpyttely"), joiden erottaminen tic-oireista ei aina ole yksinkertaista «Gulisano M, Barone R, Alaimo S ym. Disentangling R...»5, «Termine C, Grossi E, Anelli V ym. Possible tics di...»6. Toisaalta TS:ään on todettu yhdistyvän sosiaalisten taitojen puutteita «Darrow SM, Grados M, Sandor P ym. Autism Spectrum ...»7.
Tic-oireet ovat ASD-henkilöillä kohtalaisen yleisiä. Niiden tunnistaminen ei aina ole helppoa, sillä tic-oireet saatetaan tulkita ASD:n oireiksi tai päinvastoin. Tarkkaan diagnostiikkaan tulisi kuitenkin pyrkiä, koska oikea diagnoosi mahdollistaa oikeanlaisen hoidon ja kuntoutuksen toteutumisen. Tic-oireiden hoitona käytetty tavankääntämismenetelmä (Habit Reversal Training, HRT) «Tuomisto MT ja Timonen TE. Tavankääntämismenetelmä...»8 saattaa (kliinisen kokemuksen perusteella) lievittää myös autismikirjossa ilmeneviä toistavan toiminnan muotoja.