Lapsen tai nuoren kielellis-kognitiiviset taidot tutkitaan useimmiten erilaisin normitetuin testein, jolloin ei saada tietoa siitä, miten hän selviytyy arjessa, omassa ympäristössään ja eri kommunikointitilanteissa. CCC-2 on kehitetty vastaamaan tähän haasteeseen «Bishop DVM. The Children's Communication Checklis...»1. Seulonnasta on myös laadittu suomalainen, standardoitu versio «Bishop DVM. The Children's Communication Checklist...»2. Tarkoituksena on seuloa, onko lapsen tai nuoren ensisijainen ongelma kielihäiriö, kielen pragmatiikan ongelma vai autismikirjon häiriön piirteet vai ovatko kyseessä laaja-alaiset kehityksen ongelmat. Seulonnan tulosta voidaan hyödyntää arvioitaessa, onko tarpeen lähettää lapsi jatkotutkimuksiin ja mikä olisi paras paikka jatkotutkimuksille (lastenneurologian, lastenpsykiatrian vai foniatrian yksikkö). Seulonta sopii ikävälille 4 vuotta 0 kuukautta ja 16 vuotta 11 kuukautta. Lapsen tai nuoren tulee osata ilmaista itseään lausein. Kyselyyn voi vastata joko lapsen tai nuoren vanhempi tai muu henkilö, joka on ollut tekemisissä lapsen kanssa useampana päivänä viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan, tai joku ammattihenkilö (lähinnä puheterapeutti, psykologi, erityisopettaja tai lääkäri). Koska lapsi tai nuori saattaa käyttäytyä eri tavoin eri ympäristöissä, parhaimman seulontatuloksen saa, mikäli seulonnan täyttää vanhempien lisäksi joku ammattilainen, joka tuntee lapsen hyvin.
Lomake koostuu 70 väittämästä, jotka jakautuvat 10 osa-alueeseen: A) puhe, B) syntaksi, C) semantiikka, D) koherenssi (A–D: kielen rakenteellinen hallinta), E) epäsopiva puhetapa, F) stereotyyppinen kieli, G) konteksti, H) ei-kielellinen kommunikaatio (E–H: kielen pragmaattiset piirteet), I) sosiaaliset suhteet ja J) mielenkiinnon kohteet (I, J: autismikirjon häiriöön viittaavat piirteet). Väittämät 1‒50 liittyvät kommunikoinnin vaikeuksiin ja väittämät 51‒70 puolestaan vahvuuksiin. Jokaiseen osa-alueeseen (A–J) sisältyy viisi vaikeuksia ja kaksi vahvuuksia käsittelevää väittämää.
CCC-2:n toimivuutta ja luotettavuutta tutkittaessa on verrattu lasten erilaisten kommunikointivaikeuksien profiileja tavanomaisesti kehittyneiden lasten kommunikoinnin profiileihin. Uusimmissa tutkimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi autismikirjon häiriön, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) sekä kielihäiriön ja pragmaattisten taitojen ilmenemistä CCC-2:n avulla mitattuna «Baixauli Forteaa I, Berenguer Fornerb C, Colomerc ...»3, «Andrés-Roqueta C, Garcia-Molinna I, Flores-Buils R...»4. On havaittu muun muassa, että ADHD-lapsilla ongelmat eivät välttämättä ole niin vaikea-asteisia kuin autismikirjon lapsilla CCC-2:n osa-alueissa: stereotyyppinen kieli (F), konteksti (G) ja ei-kielellinen kommunikointi (H) «Bishop DVM. The Children's Communication Checklist...»2. Vanhempien täyttämän CCC-2:n kielen rakenteellista hallintaa koskevat osa-alueet A–D puolestaan ennustivat hyvin lasten suoriutumista ammattilaisen tekemissä kielellisissä testeissä «Andrés-Roqueta C, Garcia-Molinna I, Flores-Buils R...»4.
CCC-2 on havaittu toimivaksi apuvälineeksi kliinisessä työssä sekä arvioinnissa että kuntoutustavoitteiden seurannassa. Jatkotutkimuksiin lähetettäessä tai ennen tutkimukseen saapumista CCC-2-kysely voi auttaa hahmottamaan, mitä arviointimenetelmiä kannattaa lapsen tai nuoren kanssa ensisijaisesti käyttää (kielellisten tai pragmatiikan taitojen vai autismikirjon häiriön arviointi tai ehkä laaja-alaiset tutkimukset). CCC-2-kyselyn huolellinen analyysi yhdistettynä lapsen havainnointiin saattaisi auttaa tarvittavien tutkimuksien suunnittelussa esimerkiksi erikoissairaanhoidossa.