Stimuloimalla vasemmanpuoleista vagushermoa (ihon alle implantoitavalla stimulaattorilla) on pyritty lievittämään vaikeahoitoista epilepsiaa. Tässä yhteydessä havaittiin hoitomuodolla olevan vaikutusta myös mielialaan «Harden CL, Pulver MC, Ravdin LD ym. A Pilot Study ...»1, ja vagushermostimulaatiota (vagus nerve stimulation, VNS) päädyttiin tutkimaan myös muulle hoidolle resistentin depression hoidossa «Cristancho P, Cristancho MA, Baltuch GH, Thase ME,...»2.
Vagushermo on keskeinen osa parasympaattista hermojärjestelmää, jolla on esitetty olevan yhteyksiä tunnesäätelyyn ja esimerkiksi kasvojen tunnistamiseen. Parasympaattisen tonuksen poikkeavuuksia on raportoitu myös autismikirjon häiriössä (esim. «Cheshire WP. Highlights in clinical autonomic neur...»3), ja tällä perusteella on ajateltu, että vagushermostimulaatiosta saattaisi olla hyötyä myös autismikirjon häiriön hoidossa.
Vagushermostimulaatiosta autismikirjon häiriön hoidossa on julkaistu yksi (ei-systemaattinen) katsaus «van Hoorn A, Carpenter T, Oak K ym. Neuromodulatio...»4. Tekijät löysivät katsaukseensa 11 tutkimusta, joista kolme oli tapausselostuksia ja loput tapaussarjoja. Tutkimuspotilaat olivat hyvin heterogeeninen ryhmä (mukana oli lapsia, joilla oli mm. Lennox–Gastaut, särö-X tai tuberoosiskleroosi). Kaksi kolmesta tapausselostuksesta koski aikuisia potilaita, ja muut potilaat olivat lapsia tai nuoria. Yhteenvetona katsauksen löydöksistä todettiin, että vagushermostimulaatiolla voi olla vähäistä myönteistä vaikutusta ASD-henkilöiden käyttäytymiseen. Lisäksi tutkijat arvelivat, että tämä vaikutus olisi erillinen mieliala- ja antiepileptisestä vaikutuksesta.
Levyn ym. (2010) tutkimuksessa «Levy ML, Levy KM, Hoff D ym. Vagus nerve stimulati...»5 arvioitiin elämänlaadun parantumista VNS-hoidetuilla potilailla, joilla oli sekä autismikirjon häiriö että vaikeahoitoinen epilepsia. Tutkimus tehtiin potilailla, joilla oli epilepsia, mutta ei autismia (315 potilasta, 20-vuotiaita tai nuorempia), ja potilailla, joilla oli sekä autismi että epilepsia (77 potilasta). Ainoa ryhmien välinen ero havaittiin vuoden kohdalla, jolloin autismi ja epilepsia -ryhmässä mieliala oli keskimäärin hieman parempi kuin epilepsiaryhmässä. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että samanaikainen autismikirjon häiriö ei heikennä VNS-hoidon tehoa.
Parkin (2003) retrospektiivisessa rekisteritutkimuksessa «Park Y. The effects of vagus nerve stimulation the...»6 kartoitettiin VNS-hoidon vaikutusta kuuteen Landau–Kleffnerin oireyhtymää (LKS) sairastavaan ja 59 autismikirjon potilaaseen, jotka sairastivat myös epilepsiaa. Epileptiset kohtaukset vähenivät yli puolella autismikirjon henkilöistä. Autismikirjon henkilöistä elämänlaadussa havaittiin lievää paranemista kolmella neljästä potilaasta.
Satunnaistettuja, vertailevia kliinisiä tutkimuksia VNS-hoidon tehosta autismikirjon ydinoireisiin, kognitioon tai käyttäytymiseen ei ole tehty, joten suositusta vagushermostimulaation tehosta ei voida antaa.