Motoriset vaikeudet ja kehityksellinen koordinaatiohäiriö (developmental coordination disorder, DCD) «Blank R, Barnett AL, Cairney J ym. International c...»1 ovat tavallisempia autismikirjon häiriön lapsilla verrattuna normaalisti kehittyneisiin lapsiin «Dewey D, Cantell M, Crawford SG. Motor and gestura...»2. Kehityksellisessä koordinaatiohäiriössä esiintyy vaikeus suunnitella ja oppia uusia motorisia taitoja ensimmäisistä ikävuosista lähtien sekä tuottaa sujuvasti ja tarkasti koordinoituja liikkeitä. Opittujen taitojen soveltaminen uusiin tilanteisiin voi olla vaikeaa. Ongelmia voi esiintyä hieno-, karkea- ja visuomotoriikkaa edellyttävissä toiminnoissa, esimerkiksi tasapainovaikeutena, kompurointina, juoksun sujumattomuutena, esineisiin törmäilynä ja tavaroiden pudotteluna. Vaikeudet voivat heijastua laajalti muun muassa arjen omatoimitaitoihin ja osallistumiseen liikunnallisiin aktiviteetteihin. Diagnoosi perustuu kliiniseen arviointiin, arjen toimintakyvyn arviointiin ja motorisen taitotason testaukseen. Diagnoosi voidaan asettaa 5. ikävuodesta alkaen.
Motorisen vaikeuden taustalla voi olla yleiseen kehitysviiveeseen liittyvä vaikeus oppia uusia motorisia taitoja, matala lihasjänteys, aistitiedon käsittelyyn liittyvät praktiset ja sensomotorisen kehityksen ongelmat sekä aistisäätelyongelmiin liittyvä välttelykäyttäytyminen ja siihen liittyvä harjaantumattomuus.
Motoristen vaikeuksien ja niiden taustalla olevien tekijöiden tunnistamisella ja kuntoutuksen kohdentamisella voidaan vaikuttaa henkilön omatoimisuuteen, itsenäistymiseen ja hyvinvointiin. Motoriset vaikeudet eivät yleensä poistu, vaan ero ikätovereihin saattaa kasvaa.
Limin ym. (2021) systemaattisessa katsauksessa «Lim YH, Licari M, Spittle AJ ym. Early Motor Funct...»3 kartoitettiin tutkimukset, joissa 0–24 kuukauden ikäisten, myöhemmin autismikirjon häiriön tai laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosin saaneiden lasten motorisia taitoja verrattiin tyypillisesti kehittyneiden lasten taitoihin. Systemaattiseen katsaukseen sisällytettiin 25 tutkimusta. Meta-analyysin tulokset osoittivat, että hieno-, karkea- ja yleismotoriikan kehitys erosi myöhemmin autismikirjon diagnoosin saaneiden lasten ja tyypillisesti kehittyvien lasten välillä siten, että ero kasvoi iän myötä.
Provostin ym. (2007) tutkimuksessa «Provost B, Lopez BR, Heimerl S. A comparison of mo...»4 verrattiin 21–41 kuukauden ikäisten autismikirjon häiriön ja kehitysviiveisten lasten motorisia taitoja. 56 lasta (42 poikaa ja 14 tyttöä) jaettiin kolmeen ryhmään; autismikirjon häiriön ryhmään, kehitysviiveisten lasten ryhmään ja kolmanteen ryhmään, jossa lapsen kehityksestä oli muuta huolta kuin motorinen kehitys. Autismikirjon häiriön ja kehitysviiveisten lasten ryhmissä karkea- ja hienomotoriikan taidot olivat viiveiset verrattuna kolmanteen ryhmään. Autismikirjon ja kehitysviiveisten lasten ryhmissä lasten motoriikan kehityksessä ei esiintynyt merkitseviä eroja.Toisaalta pienet ryhmäkoot ovat voineet vaikuttaa tutkimustuloksiin.
Deweyn ym. (2007) julkaisussa «Dewey D, Cantell M, Crawford SG. Motor and gestura...»2 tutkittiin motorisia taitoja ja eleitä tai tahdonalaisesti tuotettuja liikesarjoja (gestural performance). Tutkimukseen osallistui 49 autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD) -lasta, 46 kehityksellinen koordinaatiohäiriö (developmental coordination disorder, DCD) -lasta, 38 DCD + ADHD -lasta, 27 ADHD-lasta ja 78 tyypillisesti kehittyvää lasta. ASD-, DCD- ja DCD + ADHD -ryhmissä motorisen koordinaation taidot olivat merkitsevästi heikompia kuin ADHD-lasten ja tyypillisesti kehittyvien lasten ryhmässä, mutta vain ASD-lasten ryhmässä "gestural performance" oli selkeästi viiveistä muihin ryhmiin verrattuna.
Bhatin ym. (2020) tutkimus «Bhat AN. Is Motor Impairment in Autism Spectrum Di...»5 perustui laajaan tietokantaan ja vanhempien raportteihin 5–15-vuotiaiden ASD-lasten motorisista taidoista. Kyselyssä käytettiin DCDQ-kyselyä, ja kyselyyn osallistui 11 814 ASD-lapsen vanhempaa. Tulokset osoittivat, että 87 %:lla ASD-lapsista oli riski kehitykselliseen koordinaatiohäiriöön tai motoristen taitojen viiveeseen. 31,6 % lapsista oli saanut muun muassa fysio- tai toimintaterapiaa. Tulokset osoittivat myös, että motoriikan häiriöön viittaavat oireet tai piirteet jatkuivat nuoruusikään eivätkä korjaantuneet kehityksen myötä. Tutkimus painotti ASD-lasten motoriikan taitojen tutkimisen tärkeyttä ja tarvittaessa kuntoutuksen ja tuen järjestämistä.