Tausta
Aistitiedon käsittelyllä tarkoitetaan prosessia, jonka lopputuloksena kehon ulkoisista ja sisäisistä aistiärsykkeistä jäsentyy järkevä havainto. Se on tiedostamatonta toimintaa, jota ei huomata silloin, kun se toimii tehokkaasti. Aivot säätelevät aistien välittämiä viestejä ja mahdollistavat tehokkaan aistitiedon käsittelyn. Vastasyntynyt on aistiensa armoilla, mutta kehityksen myötä merkityksettömiä ärsykkeitä opitaan ohittamaan. Puhutaan aistisäätelyjärjestelmästä, joka jarruttaa ärsykkeitä, ohittaa epäolennaiset ja reagoi tarpeellisiin.
Aistitiedon käsittelyn vaikeuksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa aivot eivät rekisteröi, käsittele ja jäsennä aistimuksia tehokkaasti. Näitä vaikeuksia on tapana tarkastella toiminnallisuuden näkökulmasta, ja ne on jaettu kolmeen ryhmään: aistisäätelyn vaikeudet, aistimusten erottelun vaikeudet ja aistipohjaiset motoriikan vaikeudet.
ICD-11:n ja DSM-5:n diagnostisissa luokituksissa autismikirjon häiriön kriteereihin sisältyy yli- tai alireagoivuus aistiärsykkeisiin tai epätavallinen kiinnostuneisuus erilaisia aistimuksia kohtaan «American Psychiatric Association. Diagnostic and s...»1, «ICD-11 for mortality and morbidity statistics. Ver...»2. Nämä ovat epätyypillisen aistisäätelyn piirteitä: epätavanomaista herkistymistä aistimuksille tai tottumista aistimuksiin.
Aistijärjestelmät tuovat tietoa kehon ulkopuolelta ja kehosta itsestään. Kehon ulkopuolelta tietoa tuovat tunto-, näkö-, kuulo-, haju- ja makujärjestelmät sekä kehon asennosta ja liikkeistä viestivä vestibulaarinen aistijärjestelmä (painovoima, pään liike, tasapaino), proprioseptiivinen aistijärjestelmä (asento ja liike) ja viskeraalinen aistijärjestelmä (sisäelinaistimukset).
Aistisäätelyn epätyypillisyys voi liittyä paitsi autismikirjon häiriöön myös muihin kehityksellisiin ja psyykkisiin häiriöihin, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön «Parush S, Sohmer H, Steinberg A ym. Somatosensory ...»3, skitsofreniaan «Javitt DC. Sensory processing in schizophrenia: ne...»4, ahdistuneisuuteen «Ben-Sasson A, Carter AS, Briggs-Gowan MJ. Sensory ...»5, laihuushäiriöön «Saure E, Lepistö-Paisley T, Raevuori A ym. Atypica...»6, traumaperäiseen stressihäiriöön «Harricharan S, McKinnon MC, Lanius RA. How Process...»7 tai keskosuuteen «Niutanen U, Harra T, Lano A ym. Systematic review ...»8, «Rahkonen P, Lano A, Pesonen AK ym. Atypical sensor...»9), ja sitä voi esiintyä myös ilman muita diagnosoitavissa olevia tiloja.
Suomalaisessa 8-vuotiaiden kohorttitutkimuksessa (N = 4 397) aistiyli- ja aliherkkyyksien esiintyvyys oli koko kohortissa 8,3 % ja ei-autismikirjon lapsilla 8 %. Aistiyli- ja aliherkkyydet selittivät vaihtelua kaikkien, myös muiden kuin autismikirjon lasten autistisissa piirteissä eli sosiaalisessa toimintakyvyssä «Jussila K, Junttila M, Kielinen M ym. Sensory Abno...»10.
Aistiyliherkkä henkilö huomaa tavanomaista vaimeampia ärsykkeitä, reagoi niihin tavanomaista nopeammin ja voimakkaammin eikä totu niihin tavanomaiseen tapaan. Arjessa yliherkkyys näkyy esimerkiksi siten, että tottumista toistuvaan aistimukseen ei tapahdu, jolloin sitä voi olla vaikea sietää ja sitä pyritään välttelemään. Aistialiherkkä puolestaan vaatii tavanomaista voimakkaamman ärsykkeen havaitakseen sen ja reagoi siihen tavanomaista vaimeammin. Tällöin esimerkiksi vuorovaikutukseen havahtuminen ja siinä pysyminen voi olla vaikeaa. Aistimushakuisella on taipumus hakeutua tietynlaisten ärsykkeiden äärelle tai tuottaa tietynlaisia ärsykkeitä joko mieltymyksen vuoksi, oman vireystilan ylläpitämiseksi tai itsensä rauhoittamiseksi.
Aistijärjestelmien herkkyys voi vaihdella tilannekohtaisesti yliherkästä aliherkkään. Esimerkiksi univaje, sairastaminen, nälkä ja pitkittynyt stressi voivat vaikuttaa aistijärjestelmien herkkyyteen niin, että kaikenlaisia aistimuksia voi olla vaikeampi sietää. Myös ahdistuneisuus voimistaa aistiherkkyyttä, ja toisaalta aistiherkkyys lisää ahdistuneisuutta «Horder J, Wilson CE, Mendez MA ym. Autistic traits...»11, «Pfeiffer, Kinnealey, Reed, & Herzberg (2005). Sens...»12. Lasten kohdalla on usein nähtävissä, että jotain tiettyä aistimusta on helpompi sietää kotioloissa kuin koulussa, missä aisti- ja muuta kuormitusta on enemmän, kuormitukseen ei pysty itse vaikuttamaan eikä sitä pysty täysin ennakoimaan. Toiset lapset sen sijaan hyötyvät kouluarjen struktuurista ja rytmistä.
Aistisäätelyn epätyypillisyys autismikirjon häiriössä
Epätyypillisen aistisäätelyn esiintyvyys autismikirjon häiriössä on lapsilla 45–95 % «Kojovic N, Ben Hadid L, Franchini M ym. Sensory Pr...»13 ja aikuisilla 94 % «Crane, Goddard, Pring. Sensory processing in adult...»14. Sen on osoitettu selittävän autismikirjon henkilöiden autististen piirteiden voimakkuutta «Jussila K, Junttila M, Kielinen M ym. Sensory Abno...»10, «Tavassoli T, Miller LJ, Schoen SA ym. Sensory over...»15, ja sitä voi esiintyä minkä tahansa aistijärjestelmän alueella «Marco EJ, Hinkley LB, Hill SS ym. Sensory processi...»16.
Autismikirjoon voi liittyä epätyypillisyyttä paitsi yksittäisten aistimusten käsittelyssä myös monikanavaisessa aistitiedon prosessoinnissa. Näin voi olla silloinkin, kun millekään tietynlaisille aistimuksille ei vaikuttaisi esiintyvän yli- tai aliherkkyyttä (ks. «Baum SH, Stevenson RA, Wallace MT. Behavioral, per...»17, «Bertone, Mottron, Jelenic, Faubert. Motion percep...»18, «Brandwein AB, Foxe JJ, Butler JS ym. The developme...»19, «Leekam S. Social cognitive impairment and autism: ...»20, «Robertson, Baron-Cohen. Sensory perception in auti...»21). Tehokas monikanavaisen aistitiedon jäsentäminen helpottaa muun muassa puheen ymmärtämistä, kun kuuloärsyke (puhe) ja näköärsyke (puhujan huulion liike, ilmeet ja eleet) yhdistyvät mielekkääksi havainnoksi «Sumby, Pollack. Visual contribution to speech inte...»22. Monikanavaisen aistitiedon yhdistämisen vaikeudet selittävät mahdollisesti autismikirjon häiriöön liittyviä vaikeuksia jäsentää erilaisista aistimuksista mielekkäitä havaintoja «Frith U, Happé F. Autism: beyond "theory of mind"....»23.
On esitetty, että autismikirjon häiriöön liittyvät sosiaalisen kommunikaation haasteet ja toistavat käyttäytymistavat voivat heijastaa aistiprosessoinnin epätyypillisyyttä «Gliga T, Bedford R, Charman T ym. Enhanced Visual ...»24, «Ronconi L, Molteni M, Casartelli L. Building Block...»25, «Thye MD, Bednarz HM, Herringshaw AJ ym. The impact...»26. Epätyypillisen aistiprosessoinnin on havaittu olevan yhteydessä muun muassa jaetun tarkkaavuuden haasteisiin ja kielellisen ilmaisun pulmiin «Ausderau K, Sideris J, Furlong M ym. National surv...»27, vuorovaikutteisten leikkitaitojen niukkuuteen «Miller Kuhaneck, Britner. A preliminary investigat...»28, sosiaaliseen vetäytyvyyteen ja negatiiviseen temperamenttiin «Brock ME, Freuler A, Baranek GT ym. Temperament an...»29 ja toistavaan käyttäytymiseen «Chen YH, Rodgers J, McConachie H. Restricted and r...»30. Sen on havaittu olevan yhteydessä myös aikuisten autismikirjon henkilöiden tavanomaista heikompiin sosiaalisiin taitoihin «Hilton CL, Harper JD, Kueker RH ym. Sensory respon...»31.
Useat tavanomaiset ärsykkeet aiheuttavat jopa 70 %:lla autismikirjon lapsista autonomisen hermoston pitkittyneen ylivireystilan «Hirstein W, Iversen P, Ramachandran VS. Autonomic ...»32, johon liittyy taipumus havainnoida ympäristössä uhkia ja tulkita tilanteita väärin. Pitkittynyt ja usein toistuva autonomisen hermoston ylivireystila voi altistaa psyykkiselle oirehdinnalle ja somaattisille sairauksille. Ahdistuneisuus- ja masennusoirehdinnan on todettu liittyvän autismikirjon lasten epätyypilliseen aistiprosessointiin «Pfeiffer, Kinnealey, Reed, & Herzberg (2005). Sens...»12, «Tsuji Y, Imaizumi S, Sugawara M ym. Internalizing ...»33, «Mazurek MO, Vasa RA, Kalb LG ym. Anxiety, sensory ...»34.
Aistiprosessoinnin epätyypillisyyden on todettu vaikuttavan autismikirjon häiriössä paitsi yleisesti arjen toimintakykyyn «Suarez MA. Sensory processing in children with aut...»35 myös oppimiskykyyn «Howe, Stagg. How Sensory Experiences Affect Adoles...»36 ja koulutyössä alisuoriutumiseen «Ashburner J, Ziviani J, Rodger S. Sensory processi...»37. Vanhemmat ja opettajat ovat tunnistaneet, että autismikirjon lasten koulukuormitus liittyy heidän kokemaansa kouluympäristön aistiärsyketulvaan «Jones, Hanley, Riby. Distraction, distress and div...»38.
Interoseptiolla tarkoitetaan aistihavaintoja kehon sisäisestä tilasta, esimerkiksi tunnetiloista, kivusta ja sydämen sykkeestä. Myös näiden aistimusten havaitseminen tai prosessoiminen voi olla epätavanomaista. Autismikirjon lasten kyky oppia esimerkiksi rakon ja suolen hallintaa tai havaita ja viestiä nälkää, janoa, väsymystä tai kipua voi olla heikentynyt. Vaikeuksien havaita ja tunnistaa kehon sisäisiä aistimuksia on esitetty mahdollisesti selittävän sitä, että somaattiset sairaudet pääsevät etenemään autismikirjon henkilöillä usein pitkälle ennen hoitoon hakeutumista, ja sitä, että autismikirjon häiriöön liittyy tavanomaista suurempi ennenaikainen kuolleisuuden riski «Sala R, Amet L, Blagojevic-Stokic N ym. Bridging t...»39.
Kivun aistimista käsittelevät tutkimukset ovat ymmärrettävästi perustuneet pääosin käyttäytymisen havainnointiin ja informanttipohjaiseen tietoon «Allely CS. Pain sensitivity and observer perceptio...»40. Kipukokemusta on tutkittu myös erilaisilla aistiärsykkeillä ja todettu, että autismikirjon henkilöt havaitsevat ärsykkeen herkemmin, mutta heidän kipukynnyksensä tai kivunsietonsa ei eroa verrokkiryhmän vastaavista. Kivun voimakkuuden raportoimisessa sekä kipuaistimuksen herättämässä tunnetilassa sen sijaan on todettu ryhmätason ero: autismikirjon henkilöt raportoivat kivun lievempiasteiseksi ja sietävät sitä tunnetasolla paremmin «Yasuda, Hashimoto, Nakae, Kang, Ohi, Yamamori, Fuj...»41. On viitteitä siitä, että krooninen kipu on yleisempää autismikirjon naisilla kuin naisväestössä keskimäärin «Asztély K, Kopp S, Gillberg C ym. Chronic Pain And...»42. On mahdollista, että autismikirjon henkilö ei kommunikoi kipuaistimuksistaan, vaan kipu näkyy haastavana tai itseä vahingoittavana käyttäytymisenä «Sala R, Amet L, Blagojevic-Stokic N ym. Bridging t...»39.
Interoseption havaitsemis- ja tulkitsemishaasteet liittyvät myös tunnetaitojen ja tunnesäätelyn vaikeuksiin. Kaikkiin tunnekokemuksiin liittyy muutoksia kehollisissa tuntemuksissa «Pace-Schott EF, Amole MC, Aue T ym. Physiological ...»43. Autismikirjon häiriöön liittyy vaikeus tunnistaa tunteita sekä vaikeus erottaa niitä toisistaan, eikä henkilö näin ollen välttämättä tiedosta, minkälaiset tilanteet ilahduttavat tai jännittävät häntä, mistä hän ärsyyntyy tai milloin hän on innostunut, peloissaan, häpeissään tai liikuttunut. Edellä kuvattu autonomisen hermoston ylivireystila voi olla seurausta myös negatiivisiksi tai positiivisiksi koettujen tunnekokemusten liiallisesta määrästä tai liiallisesta voimakkuudesta. Jos tunnetiloja ei tunnista, kuormituksen sääteleminen oma-aloitteisesti voi olla vaikeaa, mikä voi johtaa ylikuormitustilaan ja käyttäytymisen säätelyn pettämiseen (tunneromahdus). Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää, että myös tunnekuormitusta säädellään aikuisjohtoisesti.
Vastikään valmistuneessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa (N = 1 517) saatiin ensimmäistä kertaa pitkittäistietoa aistitiedon prosessoinnista autismikirjon häiriössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin reagointitavan muutoksia ja todettiin, että lasten, joilla oli autismikirjon häiriö tai paljon autistisia piirteitä, taaperoiässä ilmenneet tyypilliset tavat reagoida aistimuksiin voimistuivat iän myötä. Sen sijaan lasten, joilla ei ollut autismikirjon häiriötä, reagointitavat pysyivät samankaltaisina taaperoiästä kouluikään – myös niiden lasten, joilla oli vanhempien ilmoittamia aistihäiriöitä «Chen YJ, Sideris J, Watson LR ym. Developmental tr...»44.
Aistitiedon käsittelyyn liittyvät vaikeudet olisi hyvä kartoittaa jo neuvolassa, jotta osattaisiin kiinnittää erityistä huomiota niiden lasten vuorovaikutusvalmiuksien kehittymiseen, joilla aistisäätelyn vaikeuksia esiintyy. Neuvolajärjestelmäämme kuuluvat säännölliset ikäkausitarkastukset mahdollistavat vuorovaikutusvalmiuksien kehittymisen seuraamisen muiden kehitysseurantojen yhteydessä, ja varhain ilmenevät epätyypilliset tavat reagoida aistimuksiin voivat viitata autismikirjon häiriön mahdollisuuteen «Jussila K, Junttila M, Kielinen M ym. Sensory Abno...»10, «Chen YJ, Sideris J, Watson LR ym. Developmental tr...»44.
On tärkeää tiedostaa, että vaikka autismikirjon häiriöön liittyy yleensä aistitiedon käsittelyn haasteita, suurimmalla osalla lapsista, joilla on aistitiedon käsittelyn haasteita, ei ole autismikirjon häiriötä. Esimerkiksi edellä mainittu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen 8-vuotiaiden ikäkohortissa tehty suomalaistutkimus osoitti, että vaikka aistiyli- tai aliherkkyydet lisäsivät autismikirjon häiriön todennäköisyyttä, vain 4 %:lla niistä lapsista, joilla vanhemmat raportoivat olevan aistiyli- tai aliherkkyyksiä, oli autismikirjon häiriö «Jussila K, Junttila M, Kielinen M ym. Sensory Abno...»10.
Yksilölliset erot ja lievät tai tilannesidonnaiset (esim. stressi, elämäntilanteen muutokset, sairastaminen) poikkeamat aistisäätelyssä eivät ole sairauksia, jotka pitäisi korjata tai hoitaa. Olennaista on sen sijaan oppia tuntemaan lapsen yksilöllinen tapa reagoida aistimuksiin, muokata olosuhteita hänen toimintakykyään tukeviksi ja harjoitella säätelytaitoja yhdessä. Erityisen hankalat toimintakykyrajoitteet edellyttävät kuitenkin kuntoutusta.
Aistisäätelyn tukeminen
Kaikessa säätelyssä on olennaista tunnistaa henkilön vireystila. Vireystila vaihtelee unesta ja uneliaasta olotilasta stressaantuneeseen ja ylikuormittuneeseen tilaan. Sitä on tärkeää säädellä niin, että iänmukainen toimintakyky, osallistuminen ja vuorovaikutuksessa pysyminen on mahdollista (optimaalinen vireystila). Vireystilan säätelykyky alkaa kehittyä heti syntymän jälkeen ensisijaisen hoitajan avulla. Sen kehittyminen edellyttää riittävää sensitiivisyyttä vauvan tarpeille. Puhutaan kanssasäätelystä, jossa toinen henkilö auttaa toista vireystilan säätelemisessä tyynnyttämällä tai havahduttamalla häntä tarpeen mukaan. Tämä on yhteistä kaikille nisäkäslajeille.
Itsesäätelyllä tarkoitetaan kykyä pitää oma vireystila optimaalisella tasolla ilman muiden apua. Se on kykyä käyttää omia strategioita itsensä rauhoittamiseen tai valpastuttamiseen. Nämä strategiat ovat usein tiedostamattomia, mutta autismikirjon lapset tarvitsevat usein enemmän apua itsesäätelyn oppimiseen kuin lapset keskimäärin.
Itsesäätelykyvyn kehittyminen edellyttää, ettei lapsi ole ylivirittyneessä tilassa. Siksi kehittyvän lapsen olosuhteet ja toimintaympäristöt tulee muokata sellaisiksi, ettei aistikuormitus ole hänelle liian suurta. Esimerkiksi uusissa kouluissa suositut avoimet oppimistilat ovat monelle hyvin kuormittavia toimintaympäristöjä.
Aistiylikuormitustilanteissa ärsyketulvasta poistuminen ja niin sanottu aistikuormituksen nollaaminen auttavat parhaiten, mutta ylikuormittumisen ennaltaehkäisyssä voi olla apua myös seuraavista käytännön keinoista:
Vireystilan lasku
Aistialiherkkyys ja vireystilan nostaminen
Aistialiherkkyyteen liittyvien turvallisuusriskien huomioiminen
Aistimushakuisesta käyttäytymisestä käytetään termiä stimmaaminen. Se voi olla autismikirjon henkilölle yksi apukeino, jonka avulla hän voi säädellä aistikuormitusta, ja se voi auttaa rauhoittumaan tai kestämään aistiylikuormitusta. Tätä käyttäytymistä ei nykykäsityksen mukaan suositella rajoitettavan, jos se ei ole aivan välttämätöntä. Stimmaamista voi käyttää itsesäätelyn apuna myös koulupäivän aikana. Esimerkiksi taskussa voi pitää jotain pientä esinettä, jota on mukava hypistellä, tai omaa oloa rauhoittavaa lempituoksua voi pitää mukana pienessä kankaanpalassa. Stimmaamiseen on kehitetty myös erilaisia apuvälineitä, esimerkiksi purukoruja.
Lihaksia ja niveliä aktivoiva toiminta auttaa tasapainottamaan aistijärjestelmiä. Monet eri liikuntalajit ja esimerkiksi painavien taakkojen kantaminen, vetäminen ja työntäminen (lumitöiden tekeminen, lastenrattaiden työntäminen, kirjapinojen tai painavien kauppakassien kantaminen), rimpuilutelineissä tai puolapuissa roikkuminen, kuntosaliharjoittelu, vaikeakulkuisessa maastossa kulkeminen, venyttely ja voimistelu sekä uiminen voivat olla avuksi.
Vireystilaa voi säädellä myös muilla tavoilla kuin aistimusten kautta, ja sopiva vireystila auttaa erilaisten aistimusten sietämisessä. Esimerkiksi jutteleminen auttaa monia säätelemään vireystilaansa. Itkeminen ja nauraminen voivat myös olla tehokkaita keinoja vireystilan tasaamiseen, samoin rauhoittavat hengitys- ja rentoutusharjoitukset.
Vireystilan tasaamiseen käytettävät kognitiiviset säätelystrategiat, esimerkiksi lukeminen, palapelit, värityskuvat, asioiden laskeminen ja huomio- ja päättelykykyä sopivasti kuormittavat pelit (esim. laiva on lastattu, keltainen auto jne.), perustuvat enemmän ajattelemiseen kuin aistimuksiin.
Sopivat säätelykeinot ovat yksilöllisiä. Toimivat keinot löytyvät kokeilemalla ja seuraamalla vaikutusta. Ne voivat myös vaihdella tilanteesta ja ajanjaksosta toiseen. Ajan myötä opitaan tuntemaan yksilölliset toimivat säätelykeinot.
Lisätietoa: «https://www.jyvaskyla.fi/sites/default/files/atoms/files/opas_aistiyliherkan_lapsen_toiminnan_tukemiseksi.pdf»1 ja «https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-05/Opas%20AISTI.pdf»2