Elintavoilla on keskeinen vaikutus paikkaushoidon onnistumiseen. Ammattihenkilön eettinen velvoite on pyrkiä vaikuttamaan potilaan epäsuotuisiin elintapoihin ja tukea potilaan omahoitoa.
Paikkaushoidossa voi korostua tarpeenmukaisen hoidon ja voimavarojen välinen ristiriita «Suomen Lääkäriliitto. Lääkärin etiikka, 8. painos,...»1. Terveydenhuollon resurssipula voi vaikeuttaa potilaiden oikea-aikaista hoitoon pääsyä tai estää hammaslääkäriä tarjoamasta potilaalle tarpeelliseksi katsottua hoitoa. Toisaalta paikkaushoidon kustannukset voivat olla osalle väestöä liian suuria.
Potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi on tärkeä esitellä potilaalle hänen tilanteeseensa sopivat hoitovaihtoehdot ennen hoitopäätöksen tekemistä. Hoitopäätös tehdään yhteisymmärryksessä potilaan tai hänen edunvalvojansa kanssa. Keskeistä on tunnistaa sellaiset laajat hammasvauriot, joissa suun ulkopuolella valmistettavien paikkojen ja kruunujen hyödyt ovat suuremmat kuin suoraan suussa valmistettavien paikkojen «Palveluvalikoiman neuvoston suositus. Suun ulkopuo...»2.
Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee toiminnassaan arvioida potilaalle hoidosta koituva hyöty ja mahdolliset haitat. Paikkaushoitopäätöstä tehtäessä hammaslääkärin pitää esimerkiksi arvioida, onko kariesvaurio pysäytettävissä, onko hampaan lohkeaman hionta riittävä toimenpide verrattuna paikkaushoitoon tai onko hampaan paikkaushoito edes mahdollista. Hoitotoimet eivät saa olla suun terveydelle haitallisia. Täytteiden ennenaikainen uusiminen voi johtaa paikkauskierteeseen, jossa hampaisiin joudutaan uusimaan täytteitä yhä tiheämmin.