Hampaat jaetaan sekstantteihin (taulukko «Hampaiden jakaminen sekstantteihin (pysyvät hampaat / maitohampaat)...»1) ja kaikki paitsi viisaudenhampaat tutkitaan. Viisaudenhampaat otetaan mukaan vain, jos ne korvaavat puuttuvan toisen molaarin. Mikäli hampaan pinnasta yli 50 % on paikattu, ei kyseistä pintaa voida arvioida. Hampaiden okklusaali-/inkisaali-, bukkaali-/labiaali- ja palatinaali-/linguaalipinnoilta tarkastellaan mahdollisia eroosiovaurioita hyvässä valaistuksessa. Plakkiset hampaat puhdistetaan ennen tutkimusta. Maitohampaat tutkitaan samaan tapaan kuin pysyvät hampaat.
Eroosiolöydökset ryhmitellään vaurion laajuuden mukaan neljään eri luokkaan (taulukko «Eroosiolöydösten ryhmittely vaurion laajuuden mukaan...»2). Jokaisesta sekstantista arvioidaan ja kirjataan pahimmin vaurioitunut hammaspinta, joka saa arvon 0–3. Sekstanttien arvot lasketaan yhteen, mistä muodostuu BEWE-summaindeksi, jonka suurin mahdollinen arvo on 18. Indeksin arvon perusteella erosiivisen kulumisen vakavuus luokitellaan hyvin vähäiseksi, vähäiseksi, kohtalaiseksi tai vakavaksi. Luokitus antaa suuntaa yksilölliselle hoitosuunnitelmalle (taulukko «Erosiivisen hampaiden kulumisen vakavuuden perusteella suositellut toimenpiteet (muokattu Bartlettin ym. (2008) taulukosta)...»3).
Indeksiä tulkitessa on hyvä ottaa huomioon potilaan ikä. Esimerkiksi nuorella potilaalla alkaviinkin vaurioihin tulee suhtautua vakavasti, kun taas vanhemmilla hampaiden purennan aiheuttama hampaiden kuluminen vaikuttaa myös niiden erosiivisen kulumisen vakavuuteen.
| 1. dd. 17–14/55–54 | 2. dd. 13–23/53–63 | 3. dd. 24–27/64–65 |
| 4. dd. 37–34/75–74 | 5. dd. 33–43/73–83 | 6. dd. 44–47/84–85 |
| Arvo | Vaurioituneimman pinnan näkymä |
|---|---|
| 0 | Ei kulumismuutoksia |
| 1 | Alkavia kulumismuutoksia (esim. kuspien ja uurteiden pyöristyminen, kiillon häviäminen, kuoppamaiset muutokset ≤ 0,5 mm) |
| 2 | Selviä kulumismuutoksia (esim. kuoppamaiset muutokset ≥ 0,5 mm) < 50 % pinta-alasta (dentiini usein paljastunut) |
| 3 | Vakavia/laajoja kulumismuutoksia (esim. kuoppamaiset muutokset yhteensulautuneet) ≥ 50 % pinta-alasta (dentiini usein paljastunut) |
| Vakavuus | BEWE-summaindeksi | Suositellut toimenpiteet |
|---|---|---|
| Hyvin vähäinen | 0–2 | Seuranta suun perustutkimuksen yhteydessä vähintään 3 vuoden välein. |
| Vähäinen | 3–8 | Potilaan informointi. Syiden selvittäminen. Omahoidon ja ravintotottumusten arviointi sekä neuvonta. Seuranta suun perustutkimuksen yhteydessä vähintään 2 vuoden välein. |
| Kohtalainen | 9–13 | Potilaan informointi. Syiden selvittäminen. Yksilöllinen omahoidon ja ravintotottumusten arviointi sekä neuvonta. Eroosiovaurioiden etenemisen pysäyttäminen ja hammaspintojen vahvistaminen mm. fluorin avulla. Aktiivisten eroosiovaurioiden sidosainesuojaus tai korjaus yhdistelmämuovilla. Vaurioiden dokumentointi valokuvilla, kipsimalleilla tai skannauksilla. Seuranta 6–12 kuukauden välein. |
| Vakava | 14–18 | Potilaan informointi. Syiden selvittäminen. Tarvittaessa erikoishammaslääkärin konsultaatio. Yksilöllinen omahoidon ja ravintotottumusten arviointi sekä neuvonta. Eroosiovaurioiden etenemisen pysäyttäminen ja hammaspintojen vahvistaminen mm. fluorin avulla. Vakavien vaurioiden korjaava hoito mahdollisimman non-invasiivisesti yhdistelmämuovilla tai proteettisilla kruunutuksilla. Vaurioiden dokumentointi valokuvilla, kipsimalleilla tai skannauksilla. Seuranta 6–12 kuukauden välein. |
Ohjeistuksen laatimisessa asiantuntijoina ovat toimineet prof. emerita Vuokko Anttonen, EHL, HLT Viivi Alaraudanjoki ja EHL Hanna Kangasmaa.