Tyreotropiini (TSH)

Plasman tyreotropiinin (P-TSH) määritys on ensisijainen laboratoriomääritys, kun tutkitaan tai seulotaan kilpirauhasen hormonitoimintaa, mukaan lukien kliininen tai subkliininen hypo- ja hypertyreoosi «Garber JR, Cobin RH, Gharib H ym. Clinical practic...»1, «Ross DS, Burch HB, Cooper DS ym. 2016 American Thy...»2. Sitä käytetään myös arvioitaessa primaarisen hypotyreoosin tyroksiinikorvaushoidon tai kilpirauhassyövän jälkeisen suppressiohoidon tehoa «Spencer CA. Assay of Thyroid Hormones and Related ...»3. P-TSH-määritystä käytetään usein ainoana kilpirauhastoiminnan seulontakokeena, mutta sentraalisessa hypotyreoosissa tämä käytäntö saattaa jättää diagnoositta osan potilaista, jotka sairastavat sentraalista hypotyreoosia «Livingston M, Twomey PJ, Basu A ym. Should Free Th...»4.

TSH:n eritys ja pitoisuus reagoivat vasteena kilpirauhasen T4:n erityksen pienenemiseen ja suurenemiseen ja T4-V:n veripitoisuuksien muutoksiin. Hypotyreoosin kehittyessä P-TSH-pitoisuuden suureneminen nähdään usein jo selvästi ennen kuin verenkierron T4-V-pitoisuus on laskenut alle viitealueen alarajan. «Spencer CA, LoPresti JS, Patel A ym. Applications ...»5, «Soh SB, Aw TC. Laboratory Testing in Thyroid Condi...»6.

TSH on 28 kDa:n kokoinen, heterodimeerinen glykoproteiinihormoni, joka koostuu FSH:n, LH:n ja hCG:n kanssa samanlaisesta alfaketjusta ja TSH:lle spesifisestä ja reseptoriin sitoutuvasta beetaketjusta. TSH erittyy hypofyysin etulohkosta osin pulsatiivisesti ja osin tasaisesti. TSH:n pitoisuudessa on merkittävä vuorokaudenaikainen vaihtelu (50 % keskiarvosta), joka näkyy suurempina pitoisuuksina iltayöstä ja pienempinä pitoisuuksina iltapäivällä. Lisäksi TSH:lla on merkittävä biologinen intraindividuaalinen vaihtelu (19–35 %), joka näkyy myös samaan vuorokaudenaikaan otettujen tulosten vaihteluna «Ankrah-Tetteh T, Wijeratne S, Swaminathan R. Intra...»7, «Zhang Y, He DH, Jiang SN ym. Biological variation ...»8. TSH:n merkittävän, jopa 50 %:n suuruisen vuorokaudenaikaisen pitoisuusvaihtelun vaikutukset kilpirauhasen hormonituotantoon ovat kuitenkin rajallisia eivätkä heijastu selvinä esimerkiksi plasman T4-V- ja T3-V-pitoisuuksien muutoksina «Caron PJ, Nieman LK, Rose SR ym. Deficient nocturn...»9, «Karmisholt J, Andersen S, Laurberg P. Variation in...»10.

TSH:n määritykset perustuvat nykyisin hyvin herkkiin, immunometrisiin kolmannen sukupolven menetelmiin (non-kompetitiivinen tai "sandwich"-metodiikka), joiden mittausalue ja lineaarisuus ovat laajat (pitoisuudet alle 0,01 mU/l – satoja mU/l-yksiköitä). Eri TSH:n immunomenetelmien variaatio samoista potilasnäytteistä on ollut merkittävää (CV% n. 20 %). Huolimatta jo 2010-luvulla alkaneista TSH-menetelmien harmonisointiprojekteista (IFCC-raportti 2014) kotimaisten ulkoisten laadunarviointikierrosten (EQA) tulokset osoittavat edelleen, että eri valmistajien TSH-metodit antavat toisistaan poikkeavia tuloksia samoista kierrosnäytteistä. Potilaan TSH-tuloksia tulisi siksi aina verrata samalla menetelmällä tehtyihin potilaan omiin tuloksiin ja käyttää menetelmävalmistajan kyseiselle menetelmälle laadittuja, terveiden verrokkihenkilöiden TSH:n viitearvoja. «Thienpont LM, Van Uytfanghe K, Beastall G ym. Repo...»11, «Thienpont LM, Faix JD, Beastall G. Standardization...»12

TSH:n pitoisuusmuutosten merkitys subkliinisessä ja alkavassa kliinisessä hypotyreoosissa on korostanut erityisesti TSH:n luotettavien viitearvojen tarvetta «Demers LM, Spencer CA. Laboratory medicine practic...»13, «Biondi B. The normal TSH reference range: what has...»14. TSH:n viitearvoihin vaikuttavat merkittävästi sekä käytetty määritysmenetelmä että viitearvojen perustana ollut väestö sekä siitä kerätyn viiteaineiston ja viitehenkilöiden valinta.

• USA:ssa tehdyssä NHANES II -tutkimuksessa TSH:n viitealueen yläraja oli 4,12–4,50 mU/l sen mukaan, olivatko kyseessä terveiden viiteaineistot, jotka koostuivat joko ei-raskaana olevista, kilpirauhasen yli- tai alitoimintaa sairastamattomista, TPO- ja Tygl-vasta-ainenegatiivista ja ilman lääkitystä (estrogeenit, androgeenit, litium) olevista henkilöistä vai henkilöistä, joilta oli suljettu pois oman selvityksen perusteella struuma ja kilpirauhastaudit sekä kilpirauhaslääkkeiden käyttö. Tutkimuksissa käytetty menetelmä oli Nichols-laboratorioiden kemiluminesenssimetodi.

• NACB:n (National Academy of Clinical Biochemists) katsauksessa aikuisten viiteaineistossa TSH:n yläraja oli 2,5 mU/l.

• Singaporessa tehdyssä tutkimuksessa TSH:n viiteväli oli 0,4–3,9 mU/l, kun käytettiin Vitros ECi-metodia (Ortho Diagnostics).

• Suomalaisessa NORIP-aineiston jatkotutkimuksessa 18–80-vuotiaiden kyselyllä ja peruslaboratoriotutkimuksilla varmistetussa terveiden aikuisten aineistossa TSH:n viiteyläraja oli 3,6 mU/l (Achitect, Abbot Diagnostics).

Tämä sopii siihen, että populaatiopohjaisissa viitearvoaineistoissa on vaihtelua ja että menetelmävalinnan lisäksi viiteaineiston ja viitehenkilöiden valinnalla on merkittävä vaikutus TSH:n viitearvoihin. Eri kilpirauhashormonimenetelmien valmistajat korostavatkin, että jokaisen laboratorion tulisi tehdä omalle kyseiselle menetelmälle omaan väestöaineistoon perustuvat viitearvot, koska niihin vaikuttavat lisäksi etnisyys, populaatio, dieetti, ravitsemustilanne ja ympäristö. «Demers LM, Spencer CA. Laboratory medicine practic...»13, «Hollowell JG, Staehling NW, Flanders WD ym. Serum ...»15, «Hamilton TE, Davis S, Onstad L ym. Thyrotropin lev...»16, «Völzke H, Alte D, Kohlmann T ym. Reference interva...»17, «Völzke H, Schmidt CO, John U ym. Reference levels ...»18, «Boucai L, Hollowell JG, Surks MI. An approach for ...»19, «Baloch Z, Carayon P, Conte-Devolx B ym. Laboratory...»20, «Wartofsky L, Dickey RA. The evidence for a narrowe...»21, «Surks MI, Goswami G, Daniels GH. The thyrotropin r...»22, «Surks MI, Hollowell JG. Age-specific distribution ...»23, «Schalin-Jäntti C, Tanner P, Välimäki MJ ym. Serum ...»24.