Hypotyreoosin diagnostiikka perustuu kilpirauhashormonien laboratoriotutkimuksiin, joista tärkeimmät ovat tyreoideaa stimuloiva hormoni l. tyreotropiini (TSH) ja vapaa tyroksiini (T4-V).
Viitealueen alarajan alittava plasman vapaan tyroksiinin (P-T4-V) pitoisuus viittaa hypotyreoosiin. Primaarisessa kilpirauhasperäisessä hypotyreoosissa P-T4-V-pitoisuus on pieni ja plasman tyreotropiinin (P-TSH) pitoisuus on suurentunut, kun taas sentraalisessa, hypofyysi- tai hypotalamusperäisessä hypotyreoosissa P-TSH on alle viitealueen alarajan tai viitealueella. Vapaan trijodityroniinin (T3-V) käyttö ja hyöty hypotyreoosin diagnostiikassa on rajoittunutta «Garber JR, Cobin RH, Gharib H ym. Clinical practic...»1.
Tyroksiini kulkeutuu verenkierrossa sitoutuneena seerumin kuljetusproteiineihin, joita ovat tyroksiinia sitova globuliini (TBG), tyroksiinia sitova prealbumiini (transtyretiini) ja albumiini. Tyroksiinista proteiiniin sitoutunutta on yli 99,9 %, ja vain 0,03 % tyroksiinista on verenkierrossa vapaata ja biologisesti aktiivista. Tästä seuraa se, että seerumin vapaan tyroksiinin pitoisuuksiin vaikuttavat kilpirauhastautien lisäksi myös lääkeaineet ja tekijät, jotka muuttavat hormonin sitoutumista kuljetusproteiineihin «Utiger RD. Radioimmunoassay of human plasma thyrot...»2, «Oppenheimer JH, Squef R, Surks MI ym. Binding of ...»3.
Nykyiset tyroksiinin laboratoriomenetelmät mittaavat plasman vapaata, biologisesti ja metabolisesti aktiivista tyroksiinia (P-T4-V). Suomessa kaikki kliiniset laboratoriot käyttävät suoria, tyroksiinin vasta-aineisiin ja tasapainoreaktioon perustuvia, 1- tai 2-vaiheisia kaupallisia ja vapaan tyroksiinin immunologisia menetelmiä (T4-V). Analyysit tehdään automaattisilla immunokemian analysaattoreilla. Vapaan tyroksiinin määritykset ovat korvanneet täysin aikaisemmin käytetyt tyroksiinin kokonaispitoisuuden (T4) määritykset. Vapaa tyroksiinifraktio voidaan myös mitata suoraan tasapainodialyysin tai ultrafiltraation jälkeisellä herkällä immunologisella menetelmällä tai nestekromatografia-massaspektrometrisesti. Näitä rajoitetusti saatavia niin sanottuja referenssimenetelmiä voidaan tarvittaessa käyttää ongelmatapausten selvittelyssä sekä tasapainoreaktioon perustuvien vapaan tyroksiinin immunomenetelmien kalibroinnissa «International Federation of Clinical Chemistry and...»4, «Thienpont LM, Van Uytfanghe K, Poppe K ym. Determi...»5, «Mendel CM. The free hormone hypothesis: a physiolo...»6, «Stockigt JR. Free thyroid hormone measurement. A c...»7.
Vapaalla tyroksiinilla ei ole merkittävää vuorokausivaihtelua, ja sen näytteenoton ajoituksella ei ole kliinistä merkitystä. Potilailla, jotka saavat hypotyreoosin hoitoon tyroksiinihoitoa (L-tyroksiini), näytteen otto P-T4-V-määritykseen tulisi tehdä aamulla ennen seuraavaa lääkeannosta, koska tyroksiinilääkitys suurentaa plasman T4-V-pitoisuutta jopa 20 %. Pitoisuuden huippu on noin 3,5 tuntia lääkkeen otosta, ja T4-V saattaa olla yli viitealueen ylärajan jopa 9 tuntia lääkkeen oton jälkeen. Vastaavasti P-TSH-pitoisuudessa nähdään pienenemistä. Plasman T4-V:n biologinen vaihtelu (intraindividuaalinen) on rajallista, ja CV% on 4–7 % «Zhang Y, He DH, Jiang SN ym. Biological variation ...»8, «Ankrah-Tetteh T, Wijeratne S, Swaminathan R. Intra...»9, «Ain KB, Pucino F, Shiver TM ym. Thyroid hormone le...»10.
Vapaan tyroksiinin (T4-V) määritys on ensisijainen tutkimus tietyissä kliinisissä tilanteissa esimerkiksi, kun selvitetään hypotyreoosin mahdollisuutta potilailla, joilla on lääkityksellä, kirurgisesti tai radiojodilla hoidettu hypertyreoosi, sillä näissä tapauksissa P-TSH-pitoisuus saattaa pysyä pienenä viikkoja tai kuukausia hoitojen jälkeen. TBG:n suureneminen estrogeenivaikutuksen takia raskauden aikana voi aiheuttaa muutoksia tyroksiinin ja sen proteiinisitoutumisen tasapainossa, mikä voi johtaa joissain suorissa immunomenetelmissä pieniin T4-V-pitoisuuksiin «Lee RH, Spencer CA, Mestman JH ym. Free T4 immunoa...»11, «Mandel SJ, Spencer CA, Hollowell JG. Are detection...»12.