Trijodityroniini, T3
Plasman vapaan trijodityroniinin (P-T3-V) määrityksellä on vähäinen merkitys hypotyreoosin diagnostiikassa «Garber JR, Cobin RH, Gharib H ym. Clinical practic...»1. Plasman T3-V-pitoisuudet pienenevät harvoilla hypotyreoosipotilailla, sillä tyroksiinin pienenemisestä johtuva TSH-pitoisuuden suureneminen stimuloi kilpirauhasen T3-synteesiä ja muodostumista tyypin 2 jodityroniinidejodinaasin lisääntyneen aktiivisuuden kautta. Vakavissa yleissairauksissa P-T3-V-pitoisuudet ovat pieniä, koska T3:n perifeerinen konversio T4:stä vähenee ja T3 muuttuu inaktiiviseksi rT3:ksi. «Lum SM, Nicoloff JT, Spencer CA ym. Peripheral tis...»2, «Kaplan MM, Larsen PR, Crantz FR ym. Prevalence of ...»3, «Peeters RP, Wouters PJ, Kaptein E ym. Reduced acti...»4
Trijodityroniini (T3) kulkee verenkierrossa T4:n kaltaisesti sitoutuneena plasman proteiineihin, pääosin TBG:hen. T3:n sitoutuminen proteiineihin on tyroksiinia hieman vähäisempää, ja noin 0,3 % T3:sta on vapaata ja 99,7 % kuljetusproteiiniin sitoutunutta. Trijodityroniinilla on vuorokaudenaikainen vaihtelu, joka seuraa TSH:n rytmiä. Vaihtelun amplitudi on kuitenkin rajallinen, keskimäärin alle 1 pmol/l. Biologinen variaatio (intraindividuaalinen) on alle 8 % (CV%). «Zhang Y, He DH, Jiang SN ym. Biological variation ...»5, «Stockigt JR. Free thyroid hormone measurement. A c...»6
Kuten vapaan tyroksiinin määrityksissä, kaikki nykyiset Suomessa käytössä olevat menetelmät mittaavat vapaan T3:n pitoisuutta (T3-V) käyttäen suoria, tasapainoreaktioon perustuvia immunomenetelmiä. Vapaata T3:a voidaan myös mitata erikoistapauksissa tasapainodialyysiin ja herkkään immunomenetelmään perustuen (vrt. T4-V).