Kolme erilaista dejodinaasientsyymiä (DIO) säätää kilpirauhashormonien veri- ja solupitoisuuksia. DIO2-geeni koodaa tyypin 2 dejodinaasientsyymiä, joka säätelee tyroksiinin muuntumista trijodityroniiniksi. DIO2-geenistä on tunnistettu polymorfioita, jotka koe-eläinmalleissa johtavat aivojen T3:n vajeeseen. Thr92Ala-DIO2-polymorfismilla on solutöissä ja eläinkoemalleissa osoitettu olevan merkitystä kilpirauhashormonien toiminnalle. Nämä tulokset eivät kuitenkaan ole suoraan yleistettävissä ihmisiin. Ihmisellä yhden nukleotidin polymorfismit (SNP:t) selittävät vain pienen osan fenotyypin eroista yksilöiden välillä. Ei siis ole yllättävää, että tulokset ovat olleet ristiriitaisia tutkittaessa eri väestöissä Thr92Ala-DIO2-polymorfismin merkitystä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Thr92Ala-DIO2-polymorfismin homotsygoottisen Ala/Ala-variantin osuus väestössä on 11–15 % «Wouters HJ, van Loon HC, van der Klauw MM ym. No E...»1. Atyreoottisilla potilailla tyroksiinimonoterapian aikana 7 % seerumin T4-V-pitoisuuksista oli yli viitealueen ylärajan ja noin kolmannes T3-V/T4-V-suhteen pitoisuuksista alle viitearvon alarajan «Gullo D, Latina A, Frasca F ym. Levothyroxine mono...»2. Thr92Ala-DIO2 ei ole korreloinut kilpirauhashormonien pitoisuuksien kanssa, mutta atyreoottisilla tyroksiinimonoterapialla hoidetuilla Thr92Ala-DIO2-alleelin kantajilla seerumin T3-V-pitoisuus oli pienempi normalisoituneesta TSH-pitoisuudesta huolimatta «Castagna MG, Dentice M, Cantara S ym. DIO2 Thr92Al...»3.
Thr92Ala-DIO2-polymorfismin merkitystä on tutkittu myös vertaamalla polymorfismin kantajien vastetta tyroksiinimonoterapialle ja T4 + T3 -yhdistelmähoidolle. Yhdessä tutkimuksista havaittiin viitteitä siitä, että polymorfismin kantajat hyötyivät yhdistelmähoidosta «Panicker V, Saravanan P, Vaidya B ym. Common varia...»4. Toisessa pienemmässä tutkimuksessa polymorfismi ei ennustanut vastetta yhdistelmähoidolle «Appelhof BC, Peeters RP, Wiersinga WM ym. Polymorp...»5. Tuoreemmassa väestötutkimuksessa Th92Ala-DIO2-genotyyppi ei vaikuttanut tyroksiinimonoterapian vasteeseen elämänlaatua tai kognitiivisia toimintoja arvioitaessa «Wouters HJ, van Loon HC, van der Klauw MM ym. No E...»1.
Tutkimustieto on puutteellista. Nykytutkimusten valossa ei voida varmuudella sanoa, että Thr92Ala-DIO2-polymorfismi assosioituisi potilaan oireisiin tai veren hormonipitoisuuksiin, eikä ole voitu tunnistaa alaryhmiä, jotka hyötyisivät yhdistelmähoidosta. D2-geenin polymorfismin kliininen merkitys on epäselvä, eikä sen määritystä kliinisessä työssä voida suositella. Tarvitaan riittävän laadukkaita ja suuria, eteneviä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa oireet, T3-V-pitoisuudet ja polymorfismit ovat mukana tutkimusasetelmissa.