Hoitosuositukset sisältävät kannanottoja, joilla pyritään potilaan parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Kannanotot perustellaan kriittisesti arvioidulla tutkimustiedolla ja hoidon ja hoitovaihtoehtojen hyötyjen, riskien ja – mikäli mahdollista – kustannusten pohdinnalla «Institute of Medicine (US) Committee on Standards ...»1, «Qaseem A, Forland F, Macbeth F ym. Guidelines Inte...»2.
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöille ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suositukset laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Julkisesti rahoitettavien suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijoista koostuva työryhmä ja Käypä hoito -toimitus. Suosituksia laadittaessa kuullaan sekä ammattilaisia että potilaita «Käypä hoito. https://www.kaypahoito.fi/kaypa-hoito...»3.
Hoitosuositukset eivät sido lääkäriä ja potilasta yksittäisissä hoitopäätöksissä. Hoitosuositukset perustuvat kliinisissä tutkimuksissa osoitettuun interventioiden vaikuttavuuteen, joka voidaan nähdä interventioista koituvien hyötyjen ja niihin liittyvien riskien ja kustannusten suhteena. Hoitopäätökset syntyvät lääkärin ja potilaan välisessä yhteistyössä. Niihin vaikuttavat – suositusten lisäksi – potilaan ominaisuudet ja odotukset, palvelujärjestelmän kyky ja resurssit sekä yhteiskunnan lait ja eettiset arvot. Lääkärin ammattitaitoa on soveltaa hoitosuosituksia niin, että hoitopäätökset tehdään kulloinkin yksittäisen potilaan parhaaksi niissä rajoissa, jotka palvelujärjestelmä asettaa «Komulainen J. Sote-ohjaus ja hoitosuositukset. ...»4.
Hyvinvointialueilla ja terveydenhuollon organisaatioissa Käypä hoito -suosituksia käytetään paikallisten ja alueellisten hoitoketjujen ja palvelupolkujen rakentamisessa. Terveydenhuoltolaissa asetetaan velvoitteita hoidon järjestämiselle, hoidon tarpeen arvioimiselle ja hoitoon pääsylle. Laissa säädetään myös, että sairaanhoito on toteutettava potilaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen tarpeen ja käytettävissä olevien yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti «Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. https://www....»5. Lainsäädäntö ei huomioi Käypä hoito -suosituksia, eikä hyvinvointialueilla ja terveydenhuollon organisaatioilla näin ollen ole lain tuomaa velvoitetta toimia Käypä hoito -suositusten mukaisesti. Kokemukseni mukaan näin kuitenkin pyritään tekemään käytettävissä olevien resurssien puitteissa ja paikalliset olosuhteet huomioiden.
Terveydenhuoltoa valvovat viranomaiset Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävä on potilasturvallisuuden varmistaminen, mikä tarkoittaa esimerkiksi kanteluasioissa hoidon asianmukaisuuden arviointia. Käypä hoito -suosituksia käytetään lähdeaineistona, kun arvioidaan, onko potilaan hoito ollut ammattihenkilölain 15 §:n mukaista, yleisesti hyväksyttyä hoitoa. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Myös Potilasvahinkolautakunta ja oikeuslaitos käyttävät Käypä hoito -suosituksia yhtenä lähteenä silloin, kun ne arvioivat mahdollisia hoitovirheitä ja potilasvahinkoja. Hoitosuositukset eivät kuitenkaan ole ainoa arvioinnin lähde «Henriksson M, Holi T. Potilas tarvitsee hyvää hoit...»6, «Valvira. Ohjeita asiantuntijoille. https://www.val...»7, «Aluehallintovirasto. Kanteluiden päätöslyhennelmät...»8.
Käypä hoito -suosituksissa ei päätetä lääkkeen Kela-korvattavuudesta, vaan siitä päättää lääkeyrityksen hakemuksesta sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Lääkkeiden hintalautakunta eli Hila. Erityisluvallisten lääkevalmisteiden kohdalla myös potilas tai hänen puolestaan apteekki voi hakea Kela-korvausta. Käypä hoito -suosituksissa voidaan ottaa kantaa myös sellaisiin lääkeaineisiin, joilla ei ole Kela-korvattavuutta tai joilla ei ole käyttöaihetta kyseisessä sairaudessa (ns. off label- eli poikkeuskäyttö).
Yhteenvetona Käypä hoito -suositukset ovat nimensä mukaisesti suosituksia, joita lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt yhdessä potilaan kanssa käyttävät jaettujen hoitopäätösten pohjana. Vaikka niillä ei ole juridista asemaa, myös terveyspalvelujen järjestäjät ja tuottajat sekä valvovat viranomaiset ottavat ne huomioon päätöksiä tehdessään.