Potilaan motivointi ja sitoutuminen hoitoon ovat avainasemassa. Tärkein sitoutumista edistävä tekijä on hyvä hoitosuhde «Farin E, Gramm L, Schmidt E. The patient-physician...»1. Hyvä hoitosuhde alkaa siitä, että potilas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Potilaan kipukokemuksen hyväksyminen sellaisenaan antaa lähtökohdan kipuongelman käsittelylle. Kipukokemus tuo esiin potilaan kiputilanteeseen vaikuttaneet altistavat ja ylläpitävät tekijät, kipu-uskomukset, pelot ja kipuun liittyvät toimintamallit, joita hyvässä hoitosuhteessa voidaan työstää adaptiivisemmiksi. Yksilöllinen hoitosuunnitelma, jossa otetaan huomioon suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat potilaan toiveet, voimavarat sekä esteet, sitouttaa paremmin kuin standardihoito. Sitoutumiseen vaikuttavat valittu hoitomuoto sekä potilaan ikä ja koulutustaso. Hoitamaton masennus, ahdistuneisuus ja työuupumus voivat olla potilaan hoitoon sitoutumisen esteenä. Sosiaalinen tuki, esimerkiksi ryhmämuotoinen harjoittelu tai tukihenkilö, parantavat sitoutumista «Roberts K, Ho E, Mittinty M, Halliday M, Friysch C...»2.
On huomioitava, että potilaan heikko motivaatio ja sitoutuminen hoitoon voi johtua kipuun liittyvistä neurofysiologisista ominaisuuksista «Letzen JE, Seminowicz DA, Campbell CM, ym. Explori...»3.
Pitkäaikaisen kivun hoidossa psykoedukaatio on olennainen osa hoitoprosessia. Se tarkoittaa kiputilanteeseen haitallisesti vaikuttavien tekijöiden merkityksen opettamista potilaalle. Pelko-välttämiskäyttäytymisessä potilas ennakoi ja pelkää kipua liikkumisessa tai erilaisissa tekemisissä, jolloin hän keskittyy tarkkailemaan kipuaan ja alkaa kivun vuoksi välttää aktiviteettejaan. Kivun pelko opettaa hermojärjestelmää kipuaistimusten tarkkaan monitorointiin ja antaa niille negatiivisen merkityksen. Tähän yhdistyvät katastrofointi ja erilaiset kipu-uskomukset. Potilas voi esimerkiksi uskoa, että kuntouttava liikunta pahentaa kipua ja aiheuttaa vaarallisia kudosvaurioita ja sen vuoksi välttää harjoitteita tai normaalia liikkumista. Pelko-välttämiskäyttäytymisen lopputuloksena on toimintakyvyn kaventuminen ja kivun paheneminen «Gatchel RJ, Neblett R, Kishino N, ym. Fear-Avoidan...»4. Harjoitteet ja liikunta puolestaan korjaavat kipuun ja sen kokemiseen liittyviä neurofysiologisia muutoksia ja jatkossa vähentävät myös kivun pelkoa «Senba E, Kami K. Exercise therapy for chronic pain...»5.
Negatiiviset kipu-uskomukset liittyvät potilaan käsitykseen kivun merkityksestä ja seurauksista ja tukevat katastrofointia ja pelko-välttämiskäyttäytymistä. Myös kipukäyttäytyminen (kehon kipuasennot, huokailu, ontuminen, ähistely) aiheuttavat kivun merkityksen lisääntymistä ja sitä kautta kivun voimistumista. Psykoedukaatiokeskustelu potilaan kanssa tuo esiin hänen mahdolliset pelkonsa ja uskomuksensa, jotka estävät kuntouttavia interventioita, heikentävät elämänlaatua ja lisäävät koettua kipua. Kipu-uskomusten muuttaminen adaptiivisemmiksi vaikuttaa hoitotulokseen «Pintea S, Maier P. Mind over chronic pain: A meta-...»6.
Ks. myös «Castelnuovo G, Giusti EM, Manzoni GM, ym. Psycholo...»7, «Jack K, McLean SM, Moffett JK, ym. Barriers to tre...»8, «Tseli E, Boersma K, Stålnacke BM, ym. Prognostic F...»9.