Kipupotilailla on todettu traumaattisia elämänkokemuksia, maladaptiivisia ajatus-tunne-käyttäytymismalleja sekä usein masennusta ja ahdistuneisuutta. Masennus ja ahdistuneisuus sinänsä vaikuttavat kipukokemuksen intensiteettiin, mutta usein estävät myös kivunhallintaa parantavien harjoitteiden tekemisen ja aktiivisen osallistumisen interventioihin. Biopsykososiaalisen mallin mukaisesti koettuun kipuun vaikuttavat yksilölliset kipuun liittyvät uskomukset ja käyttäytymismallit, jotka osaltaan ylläpitävät kipuun liittyvää invaliditeettia.
Psykoterapia on muutoshakuinen interventio, jossa pyritään vaikuttamaan potilaan ajatus-tunne-käyttäytymismalleihin ja jonka tavoitteena on parantaa potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Psykoterapia voi myös auttaa kipupotilasta käsittelemään sairastumisen aiheuttamaa psyykkistä traumaa ja niitä tekijöitä, jotka ovat altistaneet sairastumiselle. Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on todettu olevan pitkäaikaista hyötyä epäspesifisessä pitkittyneessä selkäkivussa kivun lieventämisessä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamisessa «Richmond H, Hall AM, Copsey B, ym. The Effectivene...»1. Toisaalta on todettu, että kognitiivis-behavioristinen terapia auttaa masennuksessa ja ahdistuneisuudessa ja parantaa elämänlaatua, mutta ei vaikuta kivun voimakkuuteen eikä katastrofointiin «Sanabria-Mazo JP, Colomer-Carbonell A, Fernández-V...»2. Etäohjatun kognitiivis-behavioristisen terapian on todettu myös olevan hyödyllistä «Terpstra JA, van der Vaart R, van Beugen S, ym. Gu...»3.
Kognitiivisesta terapiasta johdetut terapiamuodot, kuten hyväksymis-omistautumisterapia (commitment-acceptance), ja tietoisen läsnäolon (mindfulness) keskittymisharjoitukset, ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kipupotilaan kiputilanteen hyväksymisessä, minäpystyvyyden lisäämisessä sekä masennuksen lieventämisessä «Hilton L, Hempel S, Ewing BA, ym. Mindfulness Medi...»4, «Veehof MM, Trompetter HR, Bohlmeijer ET, ym. Accep...»5.