Kipupotilaan kuntoutus

• Lääkinnällisen kuntoutuksen tarkoituksena on auttaa potilasta ylläpitämään tai parantamaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyään. Sen tavoitteena on tukea potilasta elämäntilanteen hallinnassa ja itsenäisessä suoriutumisessa päivittäisistä toiminnoista.
• Kuntoutukseen sisältyy
  • kuntoutusneuvontaa ja -ohjausta
  • kuntoutustarvetta selvittäviä tutkimuksia
  • työ- ja toimintakykyä parantavaa hoitoa
  • terapioita (esim. fysio-, toiminta-, puhe- ja psykoterapia ja neuropsykologinen kuntoutus)
  • kuntoutusjaksoja
  • apuvälinepalveluita
  • sopeutumisvalmennusta, jolla tarkoitetaan kuntoutujan ja hänen omaistensa ohjausta ja valmentamista sairastumisen ja vammautumisen jälkeisessä elämäntilanteessa
  • muita tukitoimia.
• Lääkinnällinen kuntoutus tukee hoitoa, ja hyvään hoitoon kuuluu kuntoutusta. Rajanveto hoidon ja kuntoutuksen välillä on usein mahdotonta tai tarpeetonta.
• Terveyskeskukset ja sairaalat järjestävät lääkinnällistä kuntoutusta osana sairaanhoitoa. Terveydenhuolto toimii kuntoutuksessa yhteistyössä sosiaalihuollon, työvoimatoimiston, koulujen, Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa.
• Kuntoutus on pääasiassa hyvinvointialueen vastuulla. Hyvinvointialueen tehtävänä on järjestää asukkailleen lääkinnällinen kuntoutus osana terveydenhuoltolaissa ja erikoissairaanhoitolaissa tarkoitettua sairaanhoitoa. Kuntoutustarpeen selvittäminen ja kuntoutukseen ohjaaminen on myös keskeinen osa työterveyshuollon toimintaa.
• Tietyissä tilanteissa lääkinnällinen kuntoutus on säädetty Kelan tehtäväksi «http://www.kela.fi/kuntoutuspalvelut»1 ja tapaturma- ja liikennevakuutuslaitosten vastuulle. Kuntoutuksen suunnittelu ja seuranta kuuluvat terveydenhuollon tehtäviin usein myös silloin, kun jokin muu taho vastaa kuntoutuksen järjestämisestä.
• Kelalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää kuntoutuspsykoterapiaa ja vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, mikä käytännössä tarkoittaa vaikeavammaisten alle 65-vuotiaiden yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Terveydenhuolto taas huolehtii muun muassa apuvälineistä ja kuntoutusohjauksesta.
• Kela järjestää harkinnanvaraisena kuntoutuksena erilaisia lääkinnällisen kuntoutuksen palveluita, kuten
  • yksilöllisiä kuntoutuslaitosjaksoja
  • työikäisten tuki- ja liikuntaelinsairaiden kursseja.

Kivusta aiheutuva työkyvyttömyyden uhka ja ammatillinen kuntoutus

• Tämä kappale perustuu ammatillisen kuntoutuksen osalta suurimmalta osin lakiin Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista «https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050566»2 ja työkyvyttömyyseläkkeiden osalta suurimmalta osin työntekijän eläkelakiin «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060395»3.
• Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansiotulojen menetystä voidaan korvata seuraavilla: määräaikainen osakuntoutustuki tai täysi kuntoutustuki tai kuntoutustuki (eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke) tai toistaiseksi haettu osatyökyvyttömyyseläke tai täysi työkyvyttömyyseläke. Työkyvyttömyyseläkkeitä ovat täysi työkyvyttömyyseläke, osatyökyvyttömyyseläke, kuntoutustuki ja osakuntoutustuki.
• Kuntoutus on kuitenkin aina työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden ensisijainen vaihtoehto. Vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta.
• Ammatilliseen kuntoutukseen on oikeus henkilöllä, jonka asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa työkyvyttömyyden uhan, ja henkilöllä, jonka työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairauden, vian tai vamman takia olennaisesti heikentyneet.
• Työkyvyttömyyden uhalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että vakuutetulle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke (minimissään määräaikainen osakuntoutustuki), vaikka otettaisiin huomioon hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet.
• Työ- ja opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaista heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon hakijan jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jonka tekemistä häneltä voidaan kohtuullisesti edellyttää, kun otetaan huomioon hänen ikänsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, asumisolonsa ja muut näihin verrattavat seikat. Työkyvyn katsotaan heikentyneen olennaisesti, jos työntekijällä on ilmeisiä vaikeuksia suoriutua ammatissa ja työssä.
• Etuuksien saaminen ei edellytä sitä, että henkilö on poissa työelämästä. Myös työkyvyttömyyden uhka voi riittää. Pitkäaikaissairas voi saada kuntoutusta ja taloudellista tukea, jos hänellä on sairaus, joka lähivuosina johtaisi ilman toimenpiteitä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ammatillisen kuntoutuksen tarkoitus on siirtää tai estää työkyvyttömyyden syntymistä.
• Ammatillisen kuntoutuksen tulee olla työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista. Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä se, johtaako haettu kuntoutus todennäköisesti hakijan terveydentilaan sopivaan työssä jatkamiseen taikka hänen terveydentilaansa sopivaan työhön palaamiseen tai työelämään siirtymiseen. Työeläkejärjestelmän tukeman ammatillisen kuntoutuksen keinoja ovat työkokeilu, työhön valmennus, työhön tai ammattiin johtava koulutus ja tuki elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen.
• Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien kuntoutusta järjestää Kela «http://www.kela.fi/kuntoutuspalvelut»1.
• Vasta jos työkyvyttömyys ei ole estettävissä, menetettyjä ansioita voidaan korvata eläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkettä on mahdollista saada kahden eri järjestelmän – työ- ja kansaneläkejärjestelmän – kautta. Jos työeläke ylittää tietyn rajan, kansaneläkettä ei ole mahdollista saada.