Takaisin Tulosta

Vuorokausirytmi ja uni-valverytmin häiriöt

Lisätietoa aiheesta
Timo Partonen
2.6.2026

Nukkumisen ja sen ongelmien ymmärtämiseksi uni voidaan hahmottaa myös osaksi vuorokausirytmiä «Rajaratnam SM, Arendt J. Health in a 24-h society....»1. Hypotalamuksen etuosan suprakiasmaattisen tumakkeen solut muodostavat elimistön sisäisen keskuskellon, joka luo ja ylläpitää elimistön vuorokausirytmit. Univaiheet, uni-valverytmi ja unihäiriöt vaikuttavat keskuskellon toimintaan, käyttäytymiseen ja mielialaan «Levi F, Schibler U. Circadian rhythms: mechanisms ...»2, «Zee PC, Manthena P. The brain's master circadian c...»3, «McClung CA. Circadian genes, rhythms and the biolo...»4.

Unen niin kutsuttu kaksiprosessimalli olettaa, että unen ajoittumisen ja rakenteen määrittelevät sekä hermoston sisäsyntyinen sirkadiaaninen (circa dies, noin vuorokausi) rytmi (prosessi C) että valvomisen kumuloima homeostaattinen unipaine (prosessi S). Mitä pitempään on valvottu, sitä suuremmaksi unipaine kasvaa, mikä nukahtamisen jälkeen ilmenee runsaana hidasaaltounena. Näistä kahdesta prosessista syntyy käyttäytymisen tasolla paljain silminkin nähtävä ilmiasu eli henkilön uni-valverytmi «Borbély AA. A two process model of sleep regulatio...»5, «Daan S, Beersma DG, Borbély AA. Timing of human sl...»6, «Kawato M, Fujita K, Suzuki R, ym. A three-oscillat...»7.

Jotta keskuskellon toiminta olisi täsmällistä, on sen saatava säännöllinen aikamerkki. Päivän ja yön vuorottelu on ihmiselle voimakas aikamerkki, jonka perusteella keskuskello voi päivittäin tahdistaa toimintansa. Muita aikamerkkejä keskuskellolle ovat muun muassa rutiininomaiset heräämisajat ja nukkumaanmenoajat. Keskuskellon koordinoimat elintoimintojen vaihtelut voivat kestää eri pituisia ajanhetkiä, esimerkiksi muutamista tunneista moniin vuosiin. Kun jakson pituus on noin 24 tuntia, kutsutaan vaihtelua vuorokausirytmiksi (taulukko «Sisäinen vuorokausi (ilmoitettu kellonaikana tunnit: minuutit)....»1). 30 vuotta täyttäneillä keskuskellon jakso on miehillä keskimäärin 24 tuntia 11 minuuttia ja naisilla 24 tuntia 5 minuuttia «Czeisler CA, Duffy JF, Shanahan TL, ym. Stability,...»9, «Duffy JF, Cain SW, Chang AM, ym. Sex difference in...»10.

Vuorokausirytmien vaihe ilmenee jatkumolla aamu-unisuudesta iltaunisuuteen eli kronotyyppinä (morningness-eveningness, chronotype). Tätä jatkumoa voi arvioida esimerkiksi uni-valvepäiväkirjasta (unipäiväkirja) tavanomaisen nukkumaanmenoajan ja heräämisajan avulla (taulukko «Jatkumo aamu-unisuudesta iltaunisuuteen uni-valvepäiväkirjan (unipäiväkirja) merkinnöistä arvioituna....»2).

Taulukko 1. Sisäinen vuorokausi (ilmoitettu kellonaikana tunnit: minuutit).
Vuorokausirytmi Ikäryhmä
21–30-vuotiaat 64–74-vuotiaat
Ruumiinlämpö Jakson vaihteluväli 23:53–24:19 24:00–24:28
Jakson keskiarvo (SD) 24:10 (00:07) 24:10 (00:09)
Melatoniini Jakson vaihteluväli 23:51–24:23 24:01–24:30
Jakson keskiarvo (SD) 24:11 (00:08) 24:13 (00:09)
Rytmit yhteensä Jakson vaihteluväli 23:52–24:21 24:02–24:29
Jakson keskiarvo (SD) 24:11 (00:08) 24:11 (00:08)
Taulukko 2. Jatkumo aamu-unisuudesta iltaunisuuteen uni-valvepäiväkirjan (unipäiväkirja) merkinnöistä arvioituna.
Kronotyyppi Nukahtamisen kellonaika Heräämisen kellonaika
Ehdottomasti aamuihminen 21.00–21.30 4.00–5.00
Enemmän aamuihminen kuin iltaihminen 21.30–22.45 5.00–6.30
Ei enempää aamuihminen kuin iltaihminen 22.45–0.45 6.30–8.30
Enemmän iltaihminen kuin aamuihminen 0.45–2.00 8.30–10.00
Ehdottomasti iltaihminen 2.00–3.00 10.00–11.30

Uni-valverytmin häiriöt

Vuorokausirytmiin liittyvissä (aikabiologisissa) unihäiriöissä eli uni-valverytmin häiriöissä keskeisiä oireita ovat unettomuus ja väsymys. Tämän takia nämä häiriöt on huomioitava unettomuushäiriön erotusdiagnostiikassa ja mahdollisen samanaikaissairastavuuden takia myös hoitosuunnitelmassa.

Unettomuusoireet ja erityisesti viivästynyt unijakso voivat esiintyä samanaikaisesti. Viivästynyt unijaksohäiriö aiheuttaa samanlaisia oireita kuin unettomuushäiriö: nukahtamisvaikeuksia ja haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla. Unettomuushäiriötä sairastavista aikuispotilaista arviolta 7 %:lla on myös viivästynyt unijaksohäiriö «Weitzman ED, Czeisler CA, Coleman RM, ym. Delayed ...»11. Murrosiässä (16–17-vuotiaana) kahdella kolmesta ei ole unettomuushäiriötä, 31 %:lla on viivästynyt unijaksohäiriö ja 4 %:lla on unettomuushäiriö «Arnesen IB, Bjorvatn B, Pallesen S, ym. Insomnia i...»12. Viivästynyt unijaksohäiriö on tärkeä unettomuushäiriön erotusdiagnoosi etenkin nuorilla unettomuusoireista kärsivillä potilailla.

Viivästynyt unijaksohäiriö voidaan vastaanotolla erottaa unettomuushäiriöstä. Viivästyneessä unijaksohäiriössä potilaiden vakavatkin nukahtamisvaikeudet helpottavat, kun heille annetaan mahdollisuus nukkua niin pitkään kuin nukuttaa; sitä vastoin unettomuushäiriöissä potilailla ilmenee yhä nukahtamisvaikeuksia ja katkonaista yöunta, vaikka heille annettaisiin mahdollisuus nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Heräämisvaikeudet (unikitka) ja taipumus liikaunisuuteen arkipäivinä ovat viivästyneessä unijaksohäiriössä potilaille tyypillisiä; sitä vastoin unettomuushäiriössä potilaat nukkuvat harvoin myöhään aamuun tai aamupäivään asti. Viivästyneessä unijaksohäiriössä potilailla ilmenee usein uneliaisuutta; sitä vastoin unettomuushäiriössä, vaikka potilaat kärsivät väsymyksestä, heillä ilmenee nukahtamisvaikeuksia myös päivällä.

Viivästyneessä unijaksohäiriössä on usein samanlaisia unettomuusoireita ylläpitäviä kognitiivisia vääristymiä ja käyttäytymismalleja kuin unettomuushäiriössä «Richardson CE, Gradisar M, Barbero SC. Are cogniti...»13. Niiden kliininen arviointi on olennainen osa diagnostiikkaa, tarvittavan hoidon suunnittelua ja seurantaa myös viivästyneessä unijaksohäiriössä. Viivästynyttä unijaksohäiriötä on kahta muotoa: tyypin 1 häiriössä (delayed sleep-wake phase disorder, circadian type) viivästymä näkyy sekä uni-valverytmissä että vuorokausirytmissä (esim. melatoniinin yöaikaisen erityksen alkuhetki, dim light melatonin onset), tyypin 2 häiriössä (delayed sleep-wake phase disorder, noncircadian or motivated type) viivästymä näkyy uni-valverytmissä, mutta melatoniinin yöaikaisen erityksen alkuhetki on normaali.

Diagnostiset kriteerit

Uni-valverytmin häiriöitä luonnehtii se, että yksilön ja ympäristön aikataulut unen ja valvomisen suhteen käyvät eri tahtiin «Kim MJ, Lee JH, Duffy JF. Circadian Rhythm Sleep D...»14, «Hida A, Kitamura S, Mishima K. Pathophysiology and...»15. ICD-10:n mukaiset diagnostiset yleiskriteerit uni-valverytmin häiriöille on esitetty taulukossa «Uni-valverytmin häiriöiden diagnostiset yleiskriteerit (ICD-10)....»3ja tavallisimmat uni-valverytmin häiriöt taulukossa «Tavallisimmat uni-valverytmin häiriöt (ICD-10)....»4.

Taulukko 3. Uni-valverytmin häiriöiden diagnostiset yleiskriteerit (ICD-10).
Kriteeri (ICD-10) Kuvaus
A Uni-valverytmi poikkeaa sopivana pidetystä, niin sanotusta oikea-aikaisesta, uni-valverytmistä, jota yhteisön vaatimukset ja useimmat siihen kuuluvista noudattavat.
B Esiintyy unettomuutta tavanomaiseen nukkumisaikaan tai liikaunisuutta tavanomaiseen valvomisaikaan lähes päivittäin vähintään kuukauden ajan tai toistuvasti tätä lyhyempiä aikoja.
C Unen määrän, laadun ja ajoituksen epätyydyttävyys aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla.
D Syynä ei ole psykoaktiivisten aineiden käyttö tai lääkehoito.
Taulukko 4. Tavallisimmat uni-valverytmin häiriöt (ICD-10).
Uni-valverytmin häiriö Kuvaus Koodi (ICD-10)
Viivästynyt Viivästynyt unijakso eli myöhästyvän univaiheen oireyhtymä. Yöuni nukutaan hyvin myöhään, niin sanotusti väärään aikaan, eli esimerkiksi kello 3‒11. Tavallista murrosiässä, mutta myös murrosiän jälkeen etenkin talvisin. G47.2
Aikaistunut Aikaistunut unijakso eli aikaistuvan univaiheen oireyhtymä. Aikaistuneessa unijaksossa yöuni nukutaan hyvin aikaisin, niin sanotusti väärään aikaan, eli esimerkiksi kello 18‒2. Tavallista vanhuusiässä. G47.2
Epäsäännöllinen Unijakson ajoittuminen vuorokauteen vaihtelee huomattavasti ja jatkuvasti vuorokaudesta toiseen, esimerkiksi yhtenä päivänä kello 22‒6, seuraavana päivänä kello 20‒4 ja sitä seuraavana päivänä kello 24‒8. G47.2
Liukuva Ei 24 tunnin mukainen uni-valverytmi. Nukkumaanmenoaika ja heräämisaika siirtyvät jatkuvasti. Liukuma on yleensä kellonajoissa eteenpäin eli myöhempään ajanhetkeen. Tavallista sokeilla, joilla verkkokalvolta keskuskelloon johtavat hermosäikeet ovat vaurioituneet. G47.2
Aikaerorasitus Johtuu tavanomaisen nukkumisajan muutoksesta aikaerolennon jälkeen. G47.2
Vuorotyöunettomuus Johtuu toistuvista, tavanomaiseen nukkumisaikaan ajoittuvista työvuoroista. G47.2
Kääntynyt vuorokausirytmi, yö-päivärytmi tai unirytmi Johtuu esimerkiksi masennushäiriöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai psykoottistasoisen häiriön akuutista vaiheesta. F51.2
Muu Esimerkiksi kaamosunettomuus, jossa tavanomainen yöuni katkeaa keskellä yötä 1‒3 tunnin mittaiseen valvomiseen. G47.2

Kirjallisuutta

  1. Rajaratnam SM, Arendt J. Health in a 24-h society. Lancet 2001;358(9286):999-1005 «PMID: 11583769»PubMed
  2. Levi F, Schibler U. Circadian rhythms: mechanisms and therapeutic implications. Annu Rev Pharmacol Toxicol 2007;47():593-628 «PMID: 17209800»PubMed
  3. Zee PC, Manthena P. The brain's master circadian clock: implications and opportunities for therapy of sleep disorders. Sleep Med Rev 2007;11(1):59-70 «PMID: 16973392»PubMed
  4. McClung CA. Circadian genes, rhythms and the biology of mood disorders. Pharmacol Ther 2007;114(2):222-32 «PMID: 17395264»PubMed
  5. Borbély AA. A two process model of sleep regulation. Hum Neurobiol 1982;1(3):195-204 «PMID: 7185792»PubMed
  6. Daan S, Beersma DG, Borbély AA. Timing of human sleep: recovery process gated by a circadian pacemaker. Am J Physiol 1984;246(2 Pt 2):R161-83 «PMID: 6696142»PubMed
  7. Kawato M, Fujita K, Suzuki R, ym. A three-oscillator model of the human circadian system controlling the core temperature rhythm and the sleep-wake cycle. J Theor Biol 1982;98(3):369-92 «PMID: 7176677»PubMed
  8. Hastings M. The brain, circadian rhythms, and clock genes. BMJ 1998;317(7174):1704-7 «PMID: 9857134»PubMed
  9. Czeisler CA, Duffy JF, Shanahan TL, ym. Stability, precision, and near-24-hour period of the human circadian pacemaker. Science 1999;284(5423):2177-81 «PMID: 10381883»PubMed
  10. Duffy JF, Cain SW, Chang AM, ym. Sex difference in the near-24-hour intrinsic period of the human circadian timing system. Proc Natl Acad Sci U S A 2011;108 Suppl 3(Suppl 3):15602-8 «PMID: 21536890»PubMed
  11. Weitzman ED, Czeisler CA, Coleman RM, ym. Delayed sleep phase syndrome. A chronobiological disorder with sleep-onset insomnia. Arch Gen Psychiatry 1981;38(7):737-46 «PMID: 7247637»PubMed
  12. Arnesen IB, Bjorvatn B, Pallesen S, ym. Insomnia in adolescent epidemiological studies: To what extent can the symptoms be explained by circadian factors? Chronobiol Int 2025;42(1):58-69 «PMID: 39812320»PubMed
  13. Richardson CE, Gradisar M, Barbero SC. Are cognitive "insomnia" processes involved in the development and maintenance of delayed sleep wake phase disorder? Sleep Med Rev 2016;26():1-8 «PMID: 26140864»PubMed
  14. Kim MJ, Lee JH, Duffy JF. Circadian Rhythm Sleep Disorders. J Clin Outcomes Manag 2013;20(11):513-528 «PMID: 25368503»PubMed
  15. Hida A, Kitamura S, Mishima K. Pathophysiology and pathogenesis of circadian rhythm sleep disorders. J Physiol Anthropol 2012;31(1):7 «PMID: 22738311»PubMed