Suositus 1: Jos lapsella epäillään tai on todettu kielellisen kehityksen ongelmia, pitää puheen ymmärtämistä arvioida testeillä toistuvasti ennen kouluikää, vaikka ymmärtäminen olisi aiemmin todettu normaaliksi.
Suositus 2: Aikuisten tulee rajoittaa lapsen vapaa-ajan ruutuaikaa (puhelin, televisio, tabletti, älykello, tietokone ja pelikonsolit), jotta lapsen arki on toimivaa ja tasapainoista. Jos pienellä (2–5-vuotiaalla) lapsella on ruutuaikaa, on tärkeää, että lapsi on ruudun äärellä yhdessä vanhemman kanssa. Pelien ja ohjelmien kieli on hyvä valita sen mukaan, mitä kieltä lapsi käyttää arjessaan.
Suositus 3: Lapsen kielellisten taitojen kartoittaminen neuvolassa on jatkuva prosessi, joka perustuu havaintoihin neuvolakäynneillä ja vanhemmilta ja varhaiskasvatuksesta saatuihin tietoihin.
Suositus 4: Vanhempien tai varhaiskasvatuksen huoleen lapsen kielellisestä kehityksestä on syytä suhtautua vakavasti. Neuvolassa on tärkeää tunnistaa puheenkehityksen viive 2–2,5-vuotiaalla lapsella, mikä saattaa edellyttää ylimääräisiä neuvolakontakteja.
Suositus 5: Kun johdonmukaisesti kerättyjen havaintojen perusteella herää epäily, ettei lapsen kielellinen toimintakyky kehity ikätason mukaisesti, aloitetaan kielellisen toimintakyvyn tukeminen ja lapsi lähetetään puheterapeutin ohjaukseen tarvittaessa jo 2–2,5 vuoden ikäisenä.
Suositus 6: Puheen- ja kielenkehityksen vaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsilla, joiden perheisiin on kasautunut hyvinvointia vaarantavia tai perheen sisäistä vuorovaikutusta heikentäviä tekijöitä tai joiden käyttäytymisestä vanhemmilla tai päiväkodissa on huolta.
Suositus 7: Diagnostiikka perustuu Suomessa tässä vaiheessa käytössä olevan ICD-10-tautiluokituksen kriteereihin.
Suositus 8: Jos lapsella on sekä ilmaisun että ymmärtämisen häiriö, käytetään diagnoosia F80.2.
Suositus 9: Työryhmä suosittelee diagnoosia F80.1 tai F80.2 käytettäväksi myös silloin, kun asiantunteva moniammatillinen työryhmä toteaa kehityksellisen kielihäiriön, vaikka suomennetun ICD-10:n edellyttämät hajontakriteerit eivät täyttyisi.
Suositus 10: Työryhmä suosittelee diagnoosia F80.8 (muu puheen ja kielen kehityksen häiriö) käytettäväksi silloin, kun kehityksellinen kielihäiriö -diagnoosia ei voida asettaa, mutta lapsella todetaan merkittävää vaikeutta kielellisessä toimintakyvyssä.
Suositus 11: Kehityksellisten kielellisten ongelmien arvioinnissa suositellaan käytettäväksi kielen eri osa-alueita mittaavia testejä ja arviointivälineitä, vanhempien haastattelua, lapsen havainnointia sekä varhaiskasvatuksen tai koulun palautteita.
Suositus 12: Kehityksellisen kielihäiriön toteaminen edellyttää lääkärin, puheterapeutin ja psykologin tai neuropsykologin tutkimuksia sekä perehtyneisyyttä kehityksellisen kielihäiriön ilmenemismuotoihin ja tukitoimiin. Diagnostinen arvio ja kuntoutussuunnitelma tehdään moniammatillisesti.
Suositus 13: Lapsen kuulon normaalius on varmistettava mahdollisimman pian kielihäiriöepäilyn herättyä. Jos kuuloa ei voida tutkia luotettavasti perusterveydenhuollossa, lapsi on lähetettävä kuulontutkimukseen erikoissairaanhoitoon.
Suositus 14: Sekä lapsen iänmukaisen kehityksen turvaamisen että erotusdiagnostiikan kannalta on tärkeää, että lapselle on tehty neuvolan 4-vuotistarkastuksessa näköseulat. Jos näön tutkiminen ei onnistu neuvolassa luotettavasti, lapsi on lähetettävä paikallisen käytännön mukaisesti tarkempaan arvioon.
Suositus 15: Tukitoimet ja kuntoutus on aloitettava häiriön vaikeusasteesta riippumatta heti, kun kielellisen vaikeuden on todettu haittaavan selvästi lapsen toimintaa ja osallistumista.
Suositus 16: Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta suositellaan, kun lapsella tai nuorella on todettu kielenkehityksen vaikeus, arjen toimintakykyhaitta on huomattava ja kuntoutustarve on vähintään vuosi.
Suositus 17: Jos lapsella, jolla on kielellisiä vaikeuksia, todetaan myös ikäodotuksia selvästi heikompi näönvarainen päättelykyky (ÄO 70–79), diagnoosi on monimuotoinen kehityshäiriö (F83) ICD-10:n kriteereiden mukaisesti. Diagnooseja kehityksellinen kielihäiriö ja monimuotoinen kehityshäiriö ei käytetä samanaikaisesti.
Suositus 18: Kun lapsella tai nuorella on vuorovaikutusongelmia, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksia, tunne-elämän ongelmia tai käytösoireilua, arvioinnissa on huomioitava mahdollinen kielellisen toimintakyvyn häiriö .
Suositus 19: Kaksi- tai monikielisten lasten kielen omaksumista ja kielellisen toimintakyvyn kehittymistä pitää seurata neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa, ja tarvittaessa aloittaa tukitoimet.
Suositus 20: Vaikka suomen kielelle altistumista olisi ollut vähän, puheterapeutin arviointi ja ohjaus on suositeltavaa, jos lapsen ensikielen hallinta on ikään nähden selvästi puutteellista.
Suositus 21: Monikielisten lasten ja nuorten kehityksellisten kielellisten vaikeuksien diagnostisessa arvioinnissa keskeisiä ovat psykologin ja puheterapeutin tekemät laajat tutkimukset.
Suositus 22: Jotta monikielisten lasten kuntoutuksessa tukitoimet ja taidot siirtyvät myös kodin arkeen, on tärkeää, että kuntoutus sisältää myös tulkkiavusteisia tapaamisia lapsen vanhempien kanssa.
Suositus 23: Kielihäiriöisen lapsen mahdolliset liitännäisoireet on tutkittava, koska ne voivat vaikuttaa kuntoutustarpeeseen ja lapsen arkiympäristössä toteutettavan tuen tarpeeseen.
Suositus 24: Lapsen toimintaympäristön tukitoimet on aloitettava heti, kun epäily kielellisen kehityksen viiveestä tai poikkeavuudesta on herännyt.
Suositus 25: Eleiden, kuvien ja tukiviittomien ryhmämuotoista opetusta vanhemmille ja muille lähiaikuisille suositellaan järjestettäväksi hyvinvointialueen perustasolla mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kielellisen toimintakyvyn on todettu kehittyvän selvästi keskimääräistä hitaammin.
Suositus 26: Vanhempien ohjaus ja lapselle perustasolla järjestettävä puheterapia ovat keskeisiä tukitoimia, kun havaitaan kielenkehityksen viivettä, eivätkä ne edellytä, että kehityksellisen kielihäiriön diagnoosi on jo varma.
Suositus 27: Pienet päiväkoti- ja opetusryhmät sekä niissä toteutettava kielellisen toimintakyvyn tukeminen ja AAC-keinojen käyttö ovat suositeltavia.
Suositus 28: Oppimisen ja koulunkäynnin tuen sisältöä suunniteltaessa on huomioitava kielellisen ja muun toimintakyvyn kehittyminen kouluikään mennessä ja odotettavissa oleva kielellisen ja muun toimintakyvyn kehittyminen kouluvuosien aikana.
Suositus 29: Hyvään hoitoon kuuluvat vanhempien ohjaus, vanhempien sitoutumisen sekä vanhempien ja lapsen aktiivisen osallistumisen tukeminen ja tukitoimet varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
Suositus 30: Kielihäiriöiselle lapselle laaditaan yhdessä huoltajien kanssa hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jossa asetetaan realistiset, selkeät, konkreettiset ja mitattavat arjen toimintakyvyssä ja osallistumisessa näkyvät tavoitteet.
Suositus 31: Kognitiivisesta kyvykkyydestä ja diagnoosista riippumatta on suositeltavaa järjestää kuntoutusta, jos asiantunteva työryhmä toteaa, että kuntoutuksesta on odotettavissa merkittävää apua toimintaan ja osallistumiseen arjessa.
Suositus 32: Vaikka kuntoutusmahdollisuudet vaihtelevat kotipaikkakunnan mukaan, on pyrittävä valtakunnallisesti tasavertaiseen käytäntöön.
Suositus 33: AAC-keinojen käytön aloittaminen on suositeltavaa aina, kun ymmärtämis- tai ilmaisuvaikeudet haittaavat vuorovaikutusta tai aiheuttavat esimerkiksi käytösongelmia.
Suositus 34: Puheterapian kesto, intensiteetti ja toteuttamistapa suunnitellaan yksilöllisesti osana kuntoutussuunnitelmaa. Lääkärin johtama moniammatillinen työryhmä arvioi terapian odotettavissa olevaa vaikutusta.
Suositus 35: Terapia voidaan jaksottaa, mutta sen pitää olla jaksojen aikana vähintään viikoittaista. Työryhmä suosittelee vanhemman osallistumista säännöllisin välein lapsen kuntoutuskäynnille.
Suositus 36: Kielihäiriöisen lapsen lähiympäristön on tärkeää saada puheterapeutin ohjausta, kun puheterapiaa ei ole saatavilla tai puheterapia ei ole muutoin tarkoituksenmukaista.
Suositus 37: Vaikuttamatonta puheterapiaa ei pidä jatkaa kuntoutusjakson loppuun asti.
Suositus 38: Toimintaterapiaa suositellaan, jos kielihäiriöisellä lapsella todetaan huomattavia hieno- tai karkeamotoriikan, toiminnanohjauksen, hahmotuskyvyn tai leikkitaitojen ongelmia ja jos moniammatillinen työryhmä arvioi kuntoutuksesta olevan hyötyä.
Suositus 39: Lapsi tai nuori, jolla on kehityksellinen kielihäiriö, voidaan ohjata neuropsykologiseen kuntoutukseen, jos koulun riittävistä tukitoimista huolimatta ilmenee vaikeita oppimisen, tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen tai vuorovaikutuksen ongelmia.
Suositus 40: Hoidosta vastaava taho (hyvinvointialueen perustaso tai erikoissairaanhoito) seuraa kielihäiriöisen lapsen toimintakyvyn kehittymistä ja päivittää tarvittaessa kuntoutussuunnitelman, useimmiten vuosittain.
Suositus 41: Hoito- ja kuntoutussuunnitelman päivitys suositellaan toteutettavaksi moniammatillisesti ja monialaisesti paikallisen hyvinvointialueen hoitoketjujen mukaisesti.
Suositus 42: Lapsen tai nuoren ajankohtainen kuntoutussuunnitelma on suositeltavaa liittää oppimisen tuen asiakirjoihin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja koulussa. Tähän tarvitaan vanhemman tai huoltajan lupa.
Suositus 43: Peruskoulun 8. luokan laajassa tarkastuksessa ennakoidaan kielihäiriön mahdollista vaikutusta ammatinvalintaan ja peruskoulun jälkeisiin opintoihin.
Suositus 44: Peruskoulun 9. luokan aikana tehdään tarvittaessa nuoren ja opinto-ohjaajan yhdessä tekemän jatko-opiskelusuunnitelman pohjalta lausunto jatko-opiskelua varten, jotta tarvittavat tukitoimet jatkuvat.
Suositus 45: Jokaisella hyvinvointialueella laaditaan ja otetaan käyttöön selkeä lasten ja nuorten kielellisten vaikeuksien arviointia, kuntoutusta ja muita tukitoimia koskeva ohjeistus ja alueellisen hoitoketjun kuvaus, joita ylläpidetään.
Suositus 46: Lievien ja keskivaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja muiden tukitoimien järjestäminen ja seuranta kuuluvat perustasolle, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatiotuella. Vaikeissa tai epäselvissä ja laajoissa kielellisissä ongelmissa vastuu kuuluu erikoissairaanhoidolle tai muulle erityisosaamisen yksikölle.
Suositus 47: Monikielisten lasten tutkimukset ja hoito porrastuvat samalla tavoin kuin yksikielisten: lieväasteiset häiriöt kuuluvat hyvinvointialueella perustason palveluiden piiriin ja vaikea-asteiset häiriöt ja epäselvät tilanteet erikoissairaanhoitoon.
Suositus 48: Kun huoli lapsen tai nuoren kielellisen kehityksen vaikeuksista herää, perheen tukeminen sekä tilanteen mukaiset varhaiskasvatuksen tai koulun tukitoimet aloitetaan heti, jo ennen tarkempaa diagnostista arviota.
Suositus 49: Kehityksellisen kielihäiriön toteaminen edellyttää lääkärin, puheterapeutin ja psykologin tai neuropsykologin tutkimuksia sekä perehtyneisyyttä kehityksellisen kielihäiriön ilmenemismuotoihin ja tukitoimiin. Diagnostinen arvio ja kuntoutussuunnitelma tehdään moniammatillisesti ja monialaisesti. Jos puheterapeutin tai psykologin arvio on toteutunut erillistutkimuksena, edellyttää moniammatillisen arvion toteutuminen erillistutkimuksen tekijän osallistumista moniammatilliseen työryhmään.