Takaisin Tulosta

Proteinuria-laskuri

Apuohjelmat
Timo Kouri
Artikkeli tarkastettu 20.5.2020Päivitetty kokonaisuudessaan

Kertavirtsanäytteen albumiini-kreatiniinisuhteen (U-AlbKrea1) tulos verrattuna ajastetun yönaikaisen albumiinierityksen (cU-Alb2), kertavirtsan proteiini-kreatiniinisuhteen (U-ProKre3) ja vuorokausivirtsan proteiinierityksen (dU-Prot4) tuloksiin. Huomaa suureiden mittayksiköt. Soveltuu lähinnä glomerulaarisen proteinurian seurantaan.

Täytä laskuriin vain yksi arvo, jolloin saat kolme muuta tulosta.

Proteinurian arviointi kertavirtsan albumiini-kreatiniinisuhteen tai proteiini-kreatiniinisuhteen avulla

Proteinurian määrää arvioitaessa voidaan kertanäytteen albumiini-kreatiniinisuhdetta (U-AlbKrea, mg/mmol) tai proteiini-kreatiniinisuhdetta (U-ProKre, mg/mmol) käyttää likiarvoisesti keräysvirtsan albumiinierityksen (cU-Alb, µg/min) tai vuorokausivirtsan proteiinierityksen (dU-Prot, mg) asemesta, kun otetaan tarvittaessa huomioon arvioinnin rajoitukset. Proteinuria-laskurissa tulostetaan yhden syötettävän suureen lisäksi kolme muuta suuretta eri seurantavertailuja varten, mikäli välillä on tutkittu kerta- ja keräysvirtsanäytteitä vaihtelevasti.

Laskentamallin oletukset: Proteinuriasta oletetaan olevan 60 % albumiinia ja loput globuliineja, mikäli glomerulusvuoto on täysin epäselektiivistä eli plasman suhteita vastaavaa. Kreatiniinin vuorokausieritys virtsaan on keskimäärin 10 mmol (vaihteluväli n. 5–20 mmol, naisilla 6–13 mmol, miehillä 9–19 mmol). Kreatiniinin molekyylimassa on n. 100 (tarkasti 113). Vuorokaudessa on n. 1 500 minuuttia (1 440 min).

Jos merkitään dU-Prot-tulosta kirjaimella P (proteiini) ja U-AlbKrea-tulosta kirjaimella A (albumiini), saadaan P/A-suhteeksi teoreettisesti laskien n. 17. Tätä on käytetty myös KDIGO:n kroonisen munuaissairauden hoitosuosituksessa 2012 «KDIGO 2012 Clinical Practice Guideline for the Eva...»1. P/A-suhteen likiarvon epätarkkuus ei häiritse, jos arvioidaan kertaluokkatason muutoksia.

Tulkinta: Albuminuria on luokittelussa vähäistä (A1), kun albumiinin eritys on alle 30 mg/mmol (U-AlbKrea), kohtalaista (luokka A2) välillä 30–300 mg/mmol ja runsasta (A3), kun albumiinin eritys on yli 300 mg/mmol. Vastaavat rajat proteinurian luokittelussa ovat 15 ja 50 mg/mmol tai 150 ja 500 mg/vrk (KDIGO 2012, table 7 «https://kdigo.org/wp-content/uploads/2017/02/KDIGO_2012_CKD_GL.pdf#page=44»1). Proteinurian alaraja 150 mg/mmol ei vastaa albumiinin 60 %:n osuutta, koska pieni fysiologinen proteinuria ad 150 mg/vrk johtuu tubulaarisista proteiineista.

Virhelähteet: Nomogrammi sopii parhaiten glomerulaaristen vaurioiden arviointiin. P/A-suhteen epätarkkuutta aiheuttavat albumiinin osuuden vaihtelu proteiinierityksestä (glomerulaarisen proteinurian selektiivisyys, tubulaarisen proteinurian osuus) ja kreatiniinin vuorokausierityksen vaihtelu. Selviä virheitä aiheutuu immunoglobuliinien kevytketjuerityksestä virtsaan (myelooma), koska näitä ei todeta albumiinin määrityksillä.

Proteinuria-nomogrammin päivitys: Timo Kouri, Helsingin yliopisto, Kati Kaartinen, HUS ja Risto Ikäheimo, OYS, 2020

Kirjallisuutta

  1. KDIGO 2012 Clinical Practice Guideline for the Evaluation and Management of Chronic Kidney Disease. Kidney Int Suppl 2013;3:1-150 «https://kdigo.org/wp-content/uploads/2017/02/KDIGO_2012_CKD_GL.pdf»2, «https://kdigo.org/guidelines/ckd-evaluation-and-management/»3.
  2. Pasternack A. Nefrologia. 1. painos. Kustannus Oy Duodecim 2012; 495–508.