Trochanterbursiitti on yleinen kiputila, joka paikallistuu reisiluun ison sarvennoisen alueelle, mutta voi tuntua myös alempana reiden ulkosivulla tai pakarassa. Kipu on joko jatkuvaa tai jaksoittaista. Osalla potilaista on jokin lonkka- tai alaselkäsairaus. Diagnoosi perustuu tyypilliseen kipuanamneesiin ja potilaan kliiniseen tutkimiseen, jossa löydöksenä on voimakas paikallinen painoarkuus bursassa reisiluun ison sarvennoisen päällä. Tehokkain hoito on glukokortikoidi-injektio bursaan. Tulehduskipulääkkeet eivät yleensä ole riittävä hoitokeino.
Trochanterbursiitti on kohtalaisen yleinen reisiluun ison sarvennoisen seudun kiputila, joka voi kestää jatkuvana vuosia tai ilmetä vain ajoittain rasituksen yhteydessä. Se on ilmeisesti alidiagnosoitu kivun aiheuttaja, mihin ainakin osasyynä lienee se, että siitä on julkaistu verraten vähän lääketieteellisiä tutkimuksia. Diagnosointi on joskus vaikeaa, koska usein tila liittyy yleisiin lonkka- ja alaselkäsairauksiin. Tutkittaessa lonkka- ja alaselkäkipupotilasta pitäisi trochanterbursiitin mukanaolo aina selvittää (1,2,3,4,5,6).
Vaikka trochanterbursiitin arvioidaan olevan yleinen, sen esiintyvyyttä väestössä tai eri potilasryhmissä ei kovin hyvin tunneta. Eniten sitä on 40¿60-vuotiailla. Enemmistö potilaista on naisia, 2¿4-kertainen määrä miehiin nähden. Nivelreumapotilaista trochanterbursiittia on löytynyt 15 %:lta ja kroonista alaselkäkipua sairastavista 25¿35 %:lta. Geriatrisista potilaista, joita tutkittiin alaselkäkivun tai välilevytyrän takia, trochanterbursiitti oli 30 %:lla (1,3,5,7,8,9,10). Reumasäätiön sairaalassa kerätyssä aineistossa, jossa oli 83 perättäistä nivelreumapotilasta, trochanterbursiitti löytyi kliinisessä tutkimuksessa 13,6 %:lta. Diagnoosi varmistettiin hoitamalla potilaat glukokortikoidi- ja puudutusaineinjektiolla.
Anatomisen taustan kivulle muodostavat reisiluun ison sarvennoisen alueella olevat kaksi isoa ja yksi pieni bursa, joista yhden tai useamman tulehdus tai ärsytys voi aiheuttaa trochanterbursiitin oireet. Tärkein ja suurin bursa on ison pakaralihaksen ja ison sarvennoisen välissä. Se on mantelinmuotoinen ja kooltaan 2¿4 × 4¿6 cm (9,11,12).
Trochanterbursiitti voi liittyä mm. lonkkanivelen degeneratiivisiin sairauksiin, alaselän sairauksiin, hemiplegiaan ja lihavuuteen, mutta se voi esiintyä itsenäisenäkin (11). Lonkan seudun vamma ja raajojen pituusero voivat myös olla sen taustatekijöitä. Nämä tilat saattavat muuttaa kävelymekaniikkaa, mikä lisää ison pakaralihaksen jännitystä ja aiheuttaa bursan tulehduksen. Naisilla leveä lantio voi olla altistava tekijä. Lisääkö nivelreuma sinänsä trochanterbursiittia vai onko aina mukana myös lonkkasairaus, on epäselvää. On myös ehdotettu, että kyseessä olisi paikallinen rasituksen aiheuttama kiputila toistuvine mikrotraumoineen samaan tapaan kuin tenniskyynärpääoireyhtymässä (3,5, 13). Joskus trochanterbursiitin aiheuttaja on ollut tuberkuloosi (14).
Trochanterbursiitin oireena on lonkan lateraalipuolella tuntuva särkymäinen kipu, joka alkaa äkillisesti. Joskus kipu voi tuntua polttavana tai pistävänä. 25¿40 %:lla potilaista kipu ulottuu reiden ulkosivulle, mutta harvoin reiden takaosaan tai polveen asti. Kuvatessaan oireitaan monet potilaat liikuttavat kättään pakarasta lähtien ison sarvennoisen yli pitkin reiden lateraalisivua alas polveen asti. Joskus oireiden alkuvaiheessa kipu voi tuntua vain alaselän tai polven alueella. Potilas voi kertoa reiden yläosassa olevan tunnottomuutta ja parestesiaa. Nämä oireet eivät kuitenkaan noudata dermatomijakoa.
Käveleminen, juokseminen, kyykistyminen, seisominen ja portaiden nousu voivat lisätä kipua. Lepo lievittää kipua, mutta kipu voi myös yöllä pahentua ja häiritä unta potilaan maatessa kivun puoleisella kyljellä. Potilaista 15 % ontuu (3,6,8, 11,12,14,16). Suomalainen potilas kutsuu tilaa usein lonkkakivuksi, ja tämä saattaa johtaa tutkimukset hakoteille, ellei potilaalle tehdä kunnollista kliinistä tutkimusta.
Trochanterbursiittia tutkittaessa potilas makaa kyljellään kivulias lonkka ylöspäin lonkkien ja polvien ollessa kohtalaisessa fleksiossa. Reiden ulkosivun palpaatio aloitetaan selvästi ison sarvennoisen distaalipuolelta ja siirrytään proksimaalisuuntaan, jolloin kohdataan ison sarvennoisen luinen etureuna. Tämän päällä on trochanterin bursa. Trochanterbursiitissa sen tasainen painaminen aiheuttaa voimakkaan kivun. Koska välittömästi ihon alle ulottuvien luiden päällä olevat kudokset voivat normaalistikin olla arkoja, kannattaa bursan painoarkuutta verrata suoliluun etu- ja takareunan painoarkuuteen painamalla myös niitä yhtä voimakkaasti. Jos trochanterin bursan painoarkuus on selvästi suurempi, on kysymyksessä todennäköisesti trochanterbursiitti. Bursa voi akuutissa vaiheessa tuntua myös hiukan suurentuneelta.
Reiden vastustettu abduktio saattaa lisätä trochanterbursiitissa ison sarvennoisen seudun kipua, mutta fleksio tai ekstensio harvoin. Ulkorotaatio yhdistettynä abduktioon (Patrickin koe) voi olla kivulias (6,8,11). Trochanterbursiitti ei sinänsä muuta lonkkanivelen liikelaajuutta (7).
Diagnoosiin riittää, että potilaalla on trochanterbursiitille tyypillinen oireisto ja poikkeuksellinen painoarkuus trochanterin bursassa. Röntgen-, kaiku-, isotooppi- tai magneettikuvausten tarvetta on harvoin, joskin etenkin magneettikuvaus on tehokas bursiitin osoittamisessa. Tutkimukset voivat olla hyödyksi selvitettäessä samanaikaisia muita lonkan ja selän alueen sairauksia. Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon mm. meralgia paresthetica, sakroiliitti, lonkkanivelen nivelrikko ja alaselän degeneratiiviset sairaudet. Usein on mahdotonta erottaa ison sarvennoisen seudun bursista johtuva kipu tämän alueen jänneinsertiittikivuista (6,11,17).
Kullekin potilaalle kannattaa suunnitella yksilöllinen hoito. Yleensä tehokkain hoito on paikallinen injektio, jossa on 1¿2 ml glukokortikoidisuspensiota ja 4¿6 ml 1-prosenttista lidokaiinia. Se annetaan kipualueelle siten, että mieluimmin puolet annoksesta injisoidaan arimpaan kohtaan ja puolet infiltroidaan bursaan laajemmalle alueelle. Neulan pituus on 4¿8 cm potilaan ruumiinrakenteen mukaan. Injektio voidaan tarvittaessa uusia kolme kertaa kolmen viikon välein, mikä lisää hoidon tehoa. Komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta raporteissa on mainittu steriili absessi, granulomatoottinen reaktio, pehmytkudosten ja hermon vaurio sekä ihoatrofia.
Kivun lievittyminen injektiohoidolla vahvistaa diagnoosin. Potilaalle kannattaa kertoa, että hoidettu alue voi injektion jälkeen ohimenevästi kipeytyä. Pelkästään tulehduskipulääkkeellä saadaan harvoin riittävää hoitotulosta. Hoitoon kannattaa liittää lepo, kunnes oireet ovat täysin hävinneet. Fysikaalinen hoito voi olla aiheellista lonkan ja selän lihasten vahvistamisessa ja venytyksessä (3,7,11,15). Kirurginen hoito on harvoin aiheellinen (18).
Trochanterbursiitti liittyy usein muihin lonkka- ja alaselkäsairauksiin, ja tämän vuoksi se voi jäädä diagnosoimatta. Lisäksi oireet voivat hämäävästi muistuttaa muita lonkan ja selän alueen kiputiloja. Tämän joskus voimakastakin kipua aiheuttavan ja liikkumista haittaavan kiputilan tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, jotta vältyttäisiin turhilta ja potilasta rasittavilta tutkimuksilta. Kun trochanterbursiitti pidetään mielessä, diagnoosi on verraten helppo ja hoito selväpiirteinen sekä tuloksellinen.
1 Collée G, Dijkmans BAC, Vandenbroucke JP, Cats A. Greater trochanteric pain syndrome (Trochanteric bursitis) in low back pain. Scand J Rheumatol 1991;20:262¿266.
2 Anderson TP. Trochanter bursitis¿diagnostic criteria and clinical significance. Arch Phys Med Rehabil 1958;32:617¿622.
3 Shapira D, Nahir M, Scharf Y. Trochanteric bursitis: a common clinical problem. Arch Phys Med Rehabil 1986;67:815¿817.
4 Anonymous. Trochanteric bursitis. Lancet 1983;i:281.
5 Rasmussen KJE, Fanþ N. Trochanter bursitis. Scand J Rheumatol 1985;14:417¿420.
6 Little H. Trochanter bursitis: a common cause of pelvic girdle pain. Can Med Assoc J 1979;120:456¿458.
7 Swezey RL. Pseudo-radiculopathy in subacute trochanteric bursitis of the subgluteus maximus bursa. Arch Phys Med Rehabil 1976;57:387¿390.
8 Larsson LG, Baum J. The syndromes of bursitis. Bull Rheum Dis 1986;36:1¿8.
9 Raman D, Haslock I. Trochanter bursitis¿a frequent cause of 'hip' pain in rheumatoid arthritis. Ann Rheum Dis 1982;41:602¿603.
10 Collée G, Dijkmans BAC, Vandenbrouche JP, Rozing PM, Cats A. A clinical epidemiological study in low back pain. Description of two clinical syndromes. Br J Rheumatol 1990;29:354¿357.
11 Shbeeb MI, Matteson EL. Trochanter bursitis (Greater trochanter pain syndrome). Mayo Clin Proc 1996;71:565¿569.
12 Spear IM, Lipscomb PR. Noninfectious trochanteric bursitis and peritendinitis. Surg Clin North Am 1952;32:1217.
13 Karpinski M, Piggott H. Greater trochanter pain syndrome. A report of 15 cases. J Bone Joint Surg (Br) 1985;67:762¿763.
14 King A, Griffith J, Ruston A, Metreweli C. Tuberculosis of the greater trochanter and the trochanteric bursa. J Rheumatol 1998;25:391¿393.
15 Leonard MH. Trochanter syndrome: calcareous and noncalcareous tendonitis and bursitis about the trochanter major. JAMA 1958;168:175¿177.
16 Gordon EJ. Trochanter bursitis and tendinitis. Clin Orthop 1961;20:193¿202.
17 Dixon AStJ, Graber J. Local injection therapy in rheumatic diseases. 1st ed. Eular Publishers Basle 1981.
18 Slawski DP, Howard RF. Surgical management of refractory trochanteric bursitis. Am J Sports Med 1997;25:86¿89.
Kirjoittajat Kari Laiho sisätautien ja reumatautien erikoislääkäri Reumasäätiön sairaala Jukka Martio reumatologian dosentti, ylilääkäri Reumasäätiön sairaala