Takaisin Tulosta

Yleistyykö klooriheksidiiniallergia?

Suomen Lääkärilehti
1994;49(6):556
Elisa Klemetti, Lars Förström ja Annamari Ranki

Klooriheksidiinia käytetään varsin yleisesti erilaisissa paikallishoitovalmisteissa antiseptisena komponenttina. Klooriheksidiinin aiheuttaman kontaktiallergian yleistymistä selvitettiin HYKS:n ihotautiklinikassa vuosina 1985¿92 tehtyjen epikutaanitestien löydösten perusteella. Klooriheksidiinin suhteellisen runsaasta käytöstä huolimatta allergisia reaktioita todettiin enimmilläänkin vuosina 1991¿92 vain 0,91 %:lla tutkituista. Allergisten reaktioiden osuus oli aineistossa kuitenkin kaksinkertaistunut kahden viimeisen tutkimusvuoden aikana aiempaan verrattuna.

Klooriheksidiini on laajasti erilaisissa paikallishoitoaineissa, kuten voiteissa, puhdistus- ja kylvetysaineissa, käytetty antimikrobinen aine. Varsinkin säärihaavojen kylvetyshoidoissa ja ihon desinfektiossa ennen kirurgisia toimenpiteitä käytetään usein klooriheksidiinipitoisia aineita. Klooriheksidiini voi kuitenkin aiheuttaa kontaktiallergiaa. Käytännössä klooriheksidiiniallergian erottaminen ei ole helppoa, koska usein on samanaikaisesti käytetty paikallisesti sekä steroidia että muita potentiaalisia kontaktiallergeeneja sisältäviä hoitoaineita.

Klooriheksidiini kuuluu Suomessa käytettävien epikutaanikokeiden perussarjaan, jossa on 30 yleisintä kosketusallergian aiheuttajaa. On osoitettu, että epikutaanitesteissä saadaan vääriä negatiivisia tuloksia, jos klooriheksidiini on sekoitettu vaseliiniin (1). HYKS:ssä on klooriheksidiinin testauksessa käytetty vehikkelinä vettä vuodesta 1981 al-kaen väärien negatiivisten tulosten välttämiseksi. Potilaan herkkyys allergeenille voidaan varmentaa testaamalla laimennossarja, ja tuloksen relevanssi voidaan vielä varmistaa ns. käyttötestillä, jossa testattavaa hoitoainetta laitetaan kahdesti päivässä viikon ajan potilaan iholle ja seurataan mahdollisen allergisen reaktion syntymistä.

Suomessa ei ole viime vuosina julkaistu tutkimuksia klooriheksidiiniallergiasta. Tanskalainen tutkimus vuodelta 1985 osoitti klooriheksidiiniallergian ilmaantuvuudeksi ekseemapotilailla 2,3 % (2). Samassa tutkimuksessa havaittiin allergian olevan yleisempi miehillä kuin naisilla. Positiiviset reaktiot epikutaanitesteissä olivat yleisimpiä säärihaava- (10,9 %) ja sääriekseemapotilailla (6,8 %) (2). Säärihaavapotilaiden suuri osuus käy ilmi myös tanskalaisen Osmundsenin tutkimuksesta, jonka 551 potilaan aineiston 14:stä positiivisesti reagoineesta 10 oli säärihaavapotilaita (3). Ruotsalaisessa tutkimuksessa on klooriheksidiinin todettu voivan aiheuttaa myös fotosensitiivisen reaktion, mahdollisesti fotoallergian perusteella (4).

Tässä tutkimuksessa selvitimme klooriheksidiiniallergian esiintyvyyden vaihteluja vuosina 1985¿92 HYKS:n ihotautiklinikassa tehtyjen epikutaanitestien perusteella. Lisäksi pyrimme selvittämään mahdollista altistusta ja altistusaikaa sekä muita kontaktiallergioita klooriheksidiinille allergisilla potilailla.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineistoksi valittiin HYKS:n ihotautiklinikassa epikutaanitesteissä positiivisen reaktion klooriheksidiinille vuosina 1985¿92 saaneet potilaat. Ainoastaan uudet ennen toteamattomat allergiat tältä ajanjaksolta otettiin huomioon. Aineisto koostuu 55 potilaasta, joiden keski-ikä allergian toteamishetkellä oli 58,2 v (keskihajonta 17,2); naisia oli 30, keski-iältään 61,6 v (keskihajonta 16,9), ja miehiä 25, keski-iältään 54,0 v (keskihajonta 17,0). Säärihaavapotilaita oli 9, atoopikkoja 9 ja psoriaasipotilaita 2. Lisäksi mukana oli yksi ichtyosis vulgaris-, yksi vyöruusu- ja yksi ruusupotilas. Potilaiden ammattien kirjo oli laaja, eikä mikään ammattiryhmä ollut yliedustettu.

Klooriheksidiinille positiivisesti reagoineiden potilaiden sairauskertomuksista selvitettiin muut kosketusaineallergiat, altistus klooriheksidiinille ja arvio altistusajasta, potilaiden muut ihosairaudet ja allergisen iho-oireen laatu.

Tulokset

Uusien allergisten klooriheksidiinireaktioiden osuus kaikista HYKS:ssä vuosittain 1985¿92 tutkituista epikutaanitesteistä jäi alle yhden prosentin (kuvio 1). Muista antimikrobiryhmän aineista kliokinolille allergisia samassa aineistossa 1991¿92 oli 0,7 %, tiomersaalille 3,4 % ja triklosaanille 0,3 %. Säilyteaineiden ryhmästä formaldehydille allergisia oli 2,1 % ja parabeeneille allergisia 0,18 %. Klooriheksidiiniallergian määrä eri vuosina on pysynyt pienenä, joskin todettujen tapausten määrä on kaksinkertaistunut viime vuosina verrattuna aiempaan. Erojen suuruuteen saattaa vaikuttaa myös epikutaanitesteihin lähettämisen käytännön vaihtelu. Yleisin syy epikutaanitestaukseen lähettämiseen oli hoitoaineallergiaepäily. Viidellä potilaalla (noin 10 %) oli epäilty suoraan klooriheksidiiniallergiaa.

Yleisin iho-oire potilailla oli ekseema. Aikaisemman ihottuman leviäminen tai paheneminen oli oireena 29 potilaalla 55:stä. Tuore ihottuma oli kyseessä 16 potilaalla, ja näistä 7:llä ihottuma oli alkanut leikkausalueelta (kuva 2) ja 3:lla traumasta. Säärihaavaan liittyvä ihottuma ja sen paheneminen oli oireena 9 potilaalla. Yhdellä potilaalla ei ollut tuoreita ihottumaoireita.

Testireaktioiden voimakkuus ilmoitettiin aiemman suomalaisen epikutaanitestitulosten merkitsemistavan mukaan asteikolla: +, ++, +++, ++++. Kaikista testatuista +-reaktion sai 3 , ++-reaktion 30, +++-reaktion 19 ja ++++-reaktion 1 potilas; yhden potilaan tiedoista löytyi vain maininta positiivinen, ja yhdellä potilaalla ainoastaan käyttötesti oli positiivinen. Käyttötesti oli tehty vain 9 potilaalle, ja heistä 5 sai positiivisen reaktion. Titraustesti klooriheksidiinilaimennoksilla oli tehty 9 potilaalle: heistä kaksi reagoi vain 1,0-prosenttiselle liuokselle, joka on normaalissa epikutaanitestauksessa käytetty laimennos, neljä reagoi 0,5-prosenttiseen laimennokseen asti, yksi 0,32-prosenttiseen laimennokseen ja kaksi 0,032-prosenttiseen laimennokseen asti.

Muita kontaktiallergioita todettiin epikutaanitestauksen perusteella 44 potilaalla (80 %): 1¿5 muuta allergian aiheuttajaa oli 36:lla, 6¿10 allergian aiheuttajaa 6:lla ja yli 10 allergian aiheuttajaa 2 potilaalla. 11 (20 %) potilaalla klooriheksidiini oli ainoa kontaktiallergiaa aiheuttava aine. Yleisimpiä kontaktiallergian aiheuttajia klooriheksidiiniallergisilla potilailla olivat: neomysiinisulfaatti (13 potilasta), hajusteseos (11) ja basitrasiini (9).

Altistuksen määrästä oli vaikea saada tarkkaa kuvaa jälkikäteen, koska klooriheksidiini on antiseptisena komponenttina useissa tuotteissa, voiteissa, puhdistusaineissa, kylvetysaineissa, suuvesissä, silmätipoissa ja imeskelytableteissa (taulukko 1). Samoin altistusajan määrittäminen sairauskertomusten perusteella oli epäluotettavaa. Tutkitusta potilasaineistosta suurin osa oli käyttänyt klooriheksidiiniä käyttökerrat yhteen laskien 1 viikosta 6 kuukauteen, (1 vk-1 kk: 15 potilasta ja 1 kk-6 kk: 17 potilasta). Yhdellä potilaalla altistus oli tapahtunut ilmeisesti vain leikkauksen yhteydessä suoritetussa pesussa (kuva 1). Vain muutaman kerran oli klooriheksidiiniä käyttänyt viisi potilasta ja yksi potilas vain suuvetenä (Hibitane Dental). Kahdeksan potilaan sairauskertomuksesta ei löytynyt tietoa altistuksesta.

Ärsytysoireita klooriheksidiiniä sisältävistä tuotteista sai 20 potilasta, 21 potilaalla ärsytystä ei ollut esiintynyt, ja 6 potilaan ihottuma parani klooriheksidiinipitoisen hoitoaineen käytöstä huolimatta. Kaikissa näissä hoitoaineissa oli kuitenkin myös mukana I-III-ryhmän steroidi, joka vaimensi allergista reaktiota.

Pohdinta

Klooriheksidiiniä on käytetty jo kauan erilaisten hoitoaineiden antimikrobisena komponenttina. 1980- ja -90-luvuilla sen käyttö on lisääntynyt lääketehtaiden kehittämissä yhdistelmävalmisteissa. Myös leikkausten yhteydessä pesuissa käytetään usein klooriheksidiiniä antiseptina. Yleisestä käytöstä huolimatta klooriheksidiinin aiheuttama kontaktiallergia ei näyttäisi yleistyneen merkittävässä määrin. Tässä aineistossa herättää huomiota suhteellisen lyhyt altistusaika. Jopa leikkausta varten tehty pesu näyttäisi riittävän herkistämään potilaan klooriheksidiinille.

Kirjallisuutta

1 Ljunggren B, Möller H. Eczematous contact allergy to chlorhexidine. Acta Dermato-venerologica 1972;52:308¿310.

2 Beghgaard E, Ploug E, Hjorth N. Contact sensitivity to chlorhexidine? Contact Dermatitis 1985;13:53¿55.

3 Osmundsen PE. Contact dermatitis to chlorhexidine. Contact Dermatitis 1982;8:81¿82.

4 Wahlberg JE, Wennersten G. Hypersensitivity and photosensitivity to chlorhexidine. Dermatologica 1971;143:376¿379.

Kirjoittajat Elisa Klemetti LK Lars Förström LKT, dosentti Annamari Ranki LKT, dosentti Iho- ja Allergiasairaala, ihotautien klinikka