Takaisin Tulosta

Lääketieteellisten hoitosukkien luokitus ja käyttö

Suomen Lääkärilehti
1995;50(12):1391
Kari Saarinen, Pertti Kolari, Ken Malanin, Katri Valkokari, Matti Lähdeniemi ja Urpo Kiistala

Potilaalle oikein mitoitetut ja hänen sairautensa mukaan valitut hoitosukat ovat olennainen osa laskimoperäisen säärihaavan ja alaraajojen turvotuksen hoitoa. Valinnassa on otettava huomioon paitsi sukan puristusvoima sinänsä, myös että puristus vähenee nilkasta ylöspäin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vain osa tuotteista täyttää viimeksi mainitun vaatimuksen. Hoitosukkien laatuvaatimukset selkiintyvät, kun valmisteilla oleva eurooppalainen standardi tulee voimaan. Se sisältää vaatimukset sukkien puristuspaineesta ja sen jakaumasta sekä mm. materiaaleista, kudontatavasta ja venyvyydestä.

Alaraajojen laskimo- ja imutieperäisten sairauksien konservatiiviseen hoitoon kuuluu olennaisena osana turvotuksen poisto tukisidoksilla (tukisiteillä tai lääketieteellisillä hoitosukilla) (1,2). Sairauksien akuutissa vaiheessa käytetään myös yleisesti jaksoittaista painepuristushoitoa (3,4).

Tukisidosten käyttö säärihaavojen hoidossa on tunnettu jo pitkään myös suomenkielisissä julkaisuissa (5). Lääketieteellisistä hoitosukista ja tukisiteistä Suomessa on kuitenkin myöhemmin julkaistu vain vähän artikkeleita (6,7).

Lääketieteellisillä hoitosukilla tarkoitetaan tuki- ja puristussukkia sekä ns. antiemboliasukkia (erittäin kevyt tukisukka). Niiden tarkoituksena on 1) vastustaa pinnallisten laskimoiden kohonnutta painetta, 2) tehostaa virtausta ja virtausnopeutta syvissä laskimoissa, 3) ehkäistä raajaturvotusta pienentämällä kapillaarien ja kudoksen välistä paine-eroa ja 4) edistää imutievirtausta.

Puristusluokat ja niiden käyttöaiheet

Lääketieteelliset hoitosukat jaetaan niiden nilkan tasolle kohdistaman puristuspaineen mukaan neljään luokkaan (8,9,10). Sukan puristuspaine, (P) on sen jännityksen (T) ja ympärysmitan ® funktio (P = T/R). Jännitys riippuu sukan venytysasteesta, elastisuudesta ja kudontatavasta. Taulukossa 1 on esitetty saksalaisen RAL-GZ 387 -ohjeiston mukaiset ja CEN:n (Comité Européen de Normalisation) yleiseurooppalaiseen standardiin ehdottamat painerajat (9,10) sekä esityksemme lääketieteellisten hoitosukkien nimityksistä. Tukisukat kuuluvat puristusluokkiin I ja II, puristussukat luokkiin III ja IV.

Eri puristusluokkien käyttöaiheet on esitetty taulukossa 2. Suuntauksena on siirtyä käyttämään vähemmän puristavia hoitosukkia. Absoluuttisen puristusvoimakkuuden lisäksi on tärkeätä, että sukan puristus vähenee nilkasta pohkeeseen ja edelleen reiteen päin.

Luokkien III ja IV hoitosukissa puristus voi olla epämiellyttävän voimakas. Se myös ylittää nilkan alueen ihokudoksen oletetun keskimääräisen kapillaaripaineen ja voi vaikeuttaa ihoverenkiertoa (11). Hoitosukkien käytön vasta-aiheet ovat akuutti syvä laskimoveritulppa, riittämätön valtimoverenkierto ja määrittelemätön haavan etiologia (1). Varovaisuutta tulee noudattaa myös, jos alaraajan ihotunto on vähentynyt.

Laadunvakiointi tulossa myös Suomeen

Suomessa lääketieteellisten hoitosukkien ominaisuuksille ei ole standardia tai suosituksia. Meillä tulisi ottaa vaatimukseksi brittiläinen standardi BS 7672 tai saksalainen DIN-standardeihin perustuva ohjeisto RAL-GZ 387, joissa määritetään vaatimukset mm. paineen jakautumiselle (taulukko 3) (8,10). Standardien noudattamista valvovat ja testauksia suorittavat Sveitsin valtion materiaalien testaus- ja tutkimuslaboratorio (EMPA, Eidgenössische Mate-rialprüfung- und Forschunganstalt) ja saksalainen Hohensteinin tutkimusinstituutti.

CEN:n valmisteleman yleiseurooppalaisen standardin tultua voimaan lääketieteellisten hoitosukkien ominaisuudet on meilläkin varmistettava ja osoitettava testauksilla (9). Hoitosukkien tulee myös täyttää EU:n direktiivi lääkinnällisistä laitteista (12).

Standardit kattavat puristusluokituksen ja painejakauman lisäksi mm. vakiokoot, materiaalit, kudontatavat ja sukkien venyvyyden. Hoitosukan ympärysmitan venyvyyden tulee olla kaikilla mittaustasoilla vähintään 120 % ja pituusvenyvyyden vähintään 30 %. Sukkien venytyksen pitäisi käytössä olla vähintään 15 % mutta enintään 140 % lepomitoistaan kaikissa mittauspisteissä.

Sukkien puristuspainetta voidaan nykyään mitata myös Suomessa. Porin teknillisen oppilaitoksen tutkimus- ja tuotekehityslaboratoriossa on laitteisto, jolla puristus voidaan mitata täysautomaattisesti sukan eri venytysasteissa (ympärysmitta). Testipenkki voidaan säätää sukkakokojen mukaan. Voima-anturin lähettämä analogiasignaali muunnetaan A/D-muuntimella digitaaliseksi ja reaaliaikaista signaalinkäsittelyä ohjaa PC:n mittausohjelmisto. Kuormitussyklien määrä on vapaasti valittavissa, ja tulokset ohjataan näytölle puristuspaineina (kuvio 1).

Puristuksen jakautuminen useissa laaduissa epätyydyttävä

Hoitosukkien puristus ei aina jakaudu kliinisessä käytössä oikein. Partsch (13,14) vertasi eri sukkamallien puristusvoimakkuutta ja vaikutusta laskimopaluuseen laskimoverenkierron vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Antiemboliasukassa nilkkaan ja pohkeeseen kohdistuvan puristuksen ero oli keskimäärin 3,4 mmHg. Tukisukissa se oli keskimäärin 7,0 (1,8¿15,2) mmHg. Voimakkaampi puristus korreloi laskimovirtauksen lisääntymiseen, mutta ero oli merkitsevä ainoastaan tukisukkien ja kahden voimakkaimmin puristavan sukkalaadun välillä.

Lawrence ja Kakkar (15) osoittivat isotooppitekniikoiden avulla, että 10 mmHg:n ero nilkan ja polven puristuksen välillä (puristus 18 mmHg nilkan tasolla) lisäsi merkitsevästi laskimovirtausta vaikeuttamatta lihasten tai ihonalaista verenkiertoa. Sitä vastoin suurempi, 30 mmHg:n paine nilkassa lisäsi myös merkitsevästi laskimovirtausta, mutta heikensi lihasverenkiertoa. Cornwall ym. (16) tutkivat 15 tukisukkamallin puristusprofiileja. Ainoastaan viisi mallia todettiin tyydyttäviksi. Niissä nilkka- ja pohjeosan välinen paine-ero oli riippumaton käytetystä sukkakoosta. Useissa tukisukissa paine-eroa ei ollut ja paine vaihteli sukan koon mukaan.

Materiaalit ja kudos

Lääketieteellisissä hoitosukissa käytetään joko luonnonkuituja (puuvilla), muuntokuituja (raion ja luonnonkumi) sekä synteettisiä kuituja (polyamidi 66 eli nailon, polyesteri, elastaani/polyuretaani, kauppanimeltä lycra (DuPont)). Sukan ominaisuudet muodostetaan käyttämällä useampaa kuitumateriaalia yhdessä. Useimmiten käytetään polyamidia ja lycraa yhdessä, ja tarvittaessa lisätään puuvillaa yleensä pienentämään sukan elastisuutta.

Sukkien materiaalikoostumus, koko ja puristusluokka tulee näkyä hoitosukkapakkauksesta.

Luonnonkumia sisältäviä sukkia tulee herkistymisriskin vuoksi välttää.

CEN:n standardiehdotus määrittelee myös käytettävien lankojen minimipaksuuden dtex- tai denier-yksiköissä (1 dtex = 1 g/100 m tai 1 denier = 1 g/9 000 m). Hoitosukkiin käytettävän synteettisen elastisen kuidun paksuuden tulee olla vähintään 310 dtex (g/100 m) (suorat langat) tai kudottujen lankojen paksuuden 33 dtex. Muiden niissä käytettävien lankojen paksuuden tulee olla vähintään 55 dtex.

Standardit RAL ja CEN hyväksyvät tasokoneella kudotut saumatut neulokset ja sylinterikoneella kudotut saumattomat sukat. Tasokoneilla neulosta muotoillaan muuttamalla neulojen lukumäärää. Sylinterikoneella puolestaan sukat muotoillaan sekä vaihtelemalla lankojen jännitystä että silmukoiden kireyttä. RAL:n ja CEN:n standardeissa sukat luokitellaan 11 vakiokokoon jalkojen pituus- ja ympärysmittojen perusteella, ja RAL:n standardi jakaa kärjestä avoimet sukat kuuteen kokoluokkaan. Käytännössä useimmiten on saatavana vain kolmea eri kokoluokkaa.

Hoitosukan mitoitus potilaalle

Mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi hoitosukan on oltava potilaalle oikein mitoitettu. Tätä varten sovitut mittauskohdat ovat (kuvio 2): malleoluksien yläpuolella (b kuviossa 2), pohkeen paksuimmassa kohdassa (c), polven alapuolella (d) ja tarvittaessa reiden yläosasta (g). Proksimaalisuuntaan pienenevän puristuksen aikaansaamiseksi sukkamallin valinnassa on otettava erityisesti huomioon potilaan pohkeen paksuus.

Käytäntö on osoittanut, että mittaus ja sovitus kannattaa keskittää työpisteissä yhdelle tai kahdelle työntekijälle. HYKS:n ihotautiklinikassa kaksi fysioterapeuttia hoitaa nämä tehtävät, ja tämä edistää selvästi potilaiden hoitomyöntyvyyttä.

Potilaille, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet hoitosukkia, suositellaan aluksi sairaudesta riippuen puristusluokan I tai II sukkia, ja näistä siirrytään tarvittaessa asteittain voimakkaammin puristaviin. Koska yksilölliset raajan mitat vaihtelevat melkoisesti, tarvitaan suuri valikoima eri mallisia sukkia. Aina ei potilaalle soveltuvaa hoitosukkaa ole saatavissa valmiina, vaan se joudutaan valmistamaan mittojen mukaan. Tällöin tarvitaan useampia mittoja, myös raajan pituusmitat.

Sukan käyttö ja pukeminen

Säärihaavan hoidon alkuvaiheessa on vaikea pitää hoitosukkaa, ja useimmiten joudutaan käyttämään tukisiteitä. Haavan siistiydyttyä siirrytään peittohoitoihin, kuten hydrokolloidisiteisiin, ja tällöin hoitosukan käyttö jo onnistuu.

Sukan pukemisessa voidaan käyttää apuna esim. silkkistä vetosukkaa, muovipussin irtileikattua kulmaa tai lattialle asetettavaa vetolaitetta. Suosittelemme elastisia sukkamalleja, jotka ovat helpompia pukea ja riisua kuin vähäelastiset.

Haavan parannuttua potilas on motivoitava käyttämään hoitosukkaa siihen saakka, kunnes laskimovika on kirurgisesti korjattu. Jollei leikkaus tule kyseeseen, potilaan on käytettävä hoitosukkaa jatkuvasti haavan ehkäisemiseksi.

Kirjallisuutta

1 Neumann MHA, Tazelaar DJ. Compression therapy. Kirjassa: Bergan JJ, Goldmann MP (toim.) Varicose Veins and Telangiectasis. Diagnosis and Treatment, 1. painos, St. Louis, Qualitys Medical Publishing, 1993;103¿122.

2 Johnson G Jr. Role of elastic support in treatment of the chronically swollen limbs. Kirjassa: Bergan JJ, Yao JST (toim). Venous Disorders, 1. painos, Philadelphia, Saunders, 1991;372¿378.

3 Pekanmäki K, Kiistala U, Pohjola R, Airaksinen O. Jaksoittainen painepuristus raajaturvotusten ja säärihaavan hoidossa. Duodecim 1988;104:768¿772.

4 Pekanmäki K. Uusi jaksoittainen painepuristushoitolaite ja sen vaikutukset posttromboottisen säärihaavan ihon mikroverenkiertoon ja haavan paranemiseen. Turku: Turun yliopisto, 1993. Väitöskirja.

5 Lönnrot E (1838). Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri, 4. painos. Tampere: Kirjapaino Wirtanen, 1981;153.

6 Perhoniemi V, Asp K. Sukka ja elastinen sidonta suonikohjuleikkauksen jälkihoidossa. Suom Lääkäril 1983;38:31¿34.

7 Malanin G, Jansén C. Sääriturvotuksen poisto¿laskimoperäisen säärihaavan konservatiivisen hoidon perusta. Suom Lääkäril 1990;45:362¿364.

8 British Standards Institution. Spesification for compression, stiffness and labeling of anti-embolism hosiery. BS 7672. 1993.

9 European Committee for Stardardization. 9th draft proposal medical compression hosiery. 1994.

10 RAL Deutsches institut fur Gutesicherung und Kennzeichnung. Medizinische Kompressionsstrümpfe. Gutesicherung RAL-GZ 387. 1987.

11 Merret ND, Hanel KC. Ischeamic complications of graduated compression stockings in the treatment of of deep venous thrombosis. Postgrad Med J 1993;69;232¿234.

12 Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 93/42/ETY lääkinnällisistä laitteista. Euroopan yhteisön virallinen lehti 1993;nro L 169.

13 Partsch H. Do we need firm compression stockings exerting high pressure. VASA 1984;13;52¿57.

14 Partsch H. Kompressionstrümpfe Klasse II als medizinische Indikation. VASA 1985;14;390¿393.

15 Lawrence D, Kakkar VV. Graduated, static, external compression of the lower limb: a physiological assessment. Br J Surg 1980;67;119¿121.

16 Cornwall JV, Dore CJ, Lewis JD. Graduated compression and its relation to venous refilling time. BMJ 1987;295;1087¿1090.

Kirjoittajat Kari Saarinen LL, osastonlääkäri Kymenlaakson keskussairaala, Kotka Pertti Kolari FK Ventipress Oy, Lappeenranta Ken Malanin LL, ihotautien erikoislääkäri Lappeenranta Katri Valkokari DI, Kymen Sukka Oy Kuusankoski Matti Lähdeniemi FT, dosentti Porin teknillinen oppilaitos Urpo Kiistala dosentti, ylilääkäri Keskussotilassairaala, Helsinki