Raskaus ei suojaa mielenterveyden häiriöiltä (1,2). Kelan tilastojen mukaan vajaalla prosentilla raskaana olevista naisista on lääkitystä vaativa, vaikea mielenterveyden häiriö. Kirjallisuuden mukaan jonkinasteisesta depressiosta kärsii yli 10 prosenttia raskaana olevista (3). Masennuslääkkeiden käyttö Suomessa on kasvanut noin 10 prosentin vuosivauhtia, ja Kelan vuoden 2001 tilastojen mukaan raskaana olevista naisista 2,1 % osti masennuslääkkeitä jossain raskauden vaiheessa tai synnytyksen jälkeen. Kulutuksesta suurin osa on uusia depressiolääkkeitä. Pidempään käytössä olleista mielenterveyslääkkeistä valtaosa on suhteellisen turvallisia myös raskauden aikana, ja vain harvan näistä tiedetään olevan selkeästi haitallinen sikiön kehitykselle (taulukko 1). Epilepsialääkkeiden lisääntynyt käyttö kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on kuitenkin raskauden kannalta ongelmallista. Altistuminen valproaatille tai karbamatsepiinille jo hyvin varhaisessa raskauden vaiheessa lisää selkeästi epämuodostumariskiä (taulukko 1).
Uusien lääkkeiden kohdalla sikiön riskiä koskeva tieto pohjautuu usein pelkästään eläinkokeisiin tai niiden lisäksi yksittäisiin tapausselostuksiin. Turvallisuutta tältä pohjalta voi olla hankala arvioida. Raskauden ensimmäinen kolmannes on herkin ajankohta epämuodostumien synnylle. Epämuodostumien lisäksi lääkehaitat voivat ilmetä monin eri tavoin. Keskushermosto kypsyy ja kehittyy läpi koko raskauden ja vielä pitkään syntymän jälkeenkin, ja on siten herkkä haitallisille altistuksille raskauden ja imetyksen ajan. Äidin hoitamaton mielenterveyshäiriö voi toisaalta altistaa raskauskomplikaatioille ja vastasyntyneen ongelmille (4). Äidin psyykkinen hyvinvointi on tärkeä myös äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen syntymiselle ja lapsen normaalille kehitykselle (5). Äidille tärkeätä lääkitystä ei pidä raskauden takia lopettaa, mutta lääkitys tulisi valita siten, että se on äidin oireiden kannalta tehokas ja lisäksi mahdollisimman turvallinen sikiölle ja imeväiselle. Ensisijaisesti tulisi valita lääke, jonka käytöstä on kertynyt kokemusta, eikä viitettä haitoista ole tullut esiin. Lisäksi pitäisi pyrkiä käyttämään pienintä annosta, jolla äidin oireet pysyvät poissa. Toisaalta monen lääkkeen farmakokinetiikka muuttuu raskauden aikana, ja lääkeannosta voidaan joutua lisäämään (esim. litium, fluoksetiini). Usean eri tavoin keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen yhteiskäyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.
Perinteisten, vuosikymmeniä käytössä olleiden neuroleptien (fentiatsiinit, tioksanteenit, butyrofenoneista haloperidoli) käyttö ei lisää epämuodostumariskiä (6). Isot annokset voivat kuitenkin loppuraskaudessa altistaa äidin verenpaineen laskulle, ja voivat harvoin aiheuttaa vastasyntyneelle jopa kuukausia kestäviä ekstrapyramidaalioireita (6,7).
Uuden polven neurolepteistä on toistaiseksi vielä vähän raskaudenaikaista kokemusta (taulukko 1). Viitteitä sikiöhaitoista ei ole tullut esiin, ja lääkitystä voi yleensä jatkaa raskauden aikana, jos lääkitys on muista syistä selkeästi perusteltu (8,9,10). Klotsapiini ja olantsapiini voivat vaikuttaa haitallisesti sokeritasapainoon, joten verensokeriarvojen seuranta ennen raskautta ja raskauden aikana on tärkeää (9,11). Risperidonin ja ketiapiinin kohdalla diabetogeeninen vaikutus ei ole yhtä selvä (11).
Bentsodiatsepiinit eivät lisää hoitoannoksilla epämuodostumariskiä. Huuli-kitalakihalkion riskin lisääntymistä on epäilty tapaus-verrokkitutkimusten perusteella, mutta kohorttitutkimuksissa yhteyttä ei ole varmistettu (12,13). Bentsodiatsepiineja voi käyttää raskauden aikana, mahdollisuuksien mukaan kuitenkin vain tilapäisesti. Ensisijaisesti tulisi valita mahdollisimman vesiliukoinen ja suhteellisen lyhytvaikutteinen valmiste (esim. oksatsepaami tai alpratsolaami) (14,15). Unilääkkeenä käytössä olevien bentsodiatsepiinijohdosten (nitratsepaami, triatsolaami ja tematsepaami) käyttö tulisi olla tilapäistä tai satunnaista. Bentsodiatsepiiniryhmän lääkkeiden jatkuva käyttö loppuraskaudessa voi aiheuttaa vastasyntyneelle vaikeita vierotusoireita (taulukko 1).
Bentsodiatsepiinin kaltaisista unilääkkeistä on toistaiseksi vain vähän raskauden aikaista kokemusta, mutta tsopiklonin käyttöön alkuraskaudessa ei pieneen aineistoon (40 äitiä) perustuvassa kontrolloidussa seurantatutkimuksessa todettu liittyvän lisääntynyttä epämuodostumariskiä (16). Unettomuuden hoidossa raskauden aikana tulisi kuitenkin ensisijaisesti käyttää ei-lääkkeellisiä keinoja.
Litiumin käyttö alkuraskaudessa lisää sydämen kehityshäiriön riskiä. Riskin arvioidaan kuitenkin olevan pieni, korkeintaan kaksinkertainen perusriskiin (alle 1 %) verrattuna (17). Erityisesti Ebsteinin anomalia (trikuspidaaliläpän poikkeva sijainti, oikean kammion hypoplasia) on yhdistetty varhain raskauden aikana tapahtuneeseen litiumaltistukseen. Ebsteinin anomalia on kuitenkin erittäin harvinainen (1/20 000), ja litium-altistukseen liittyenkin riski on pieni, noin 0,1 % (18). Sydämen rakenteen kaikututkimus tulisi tehdä raskausviikoilla 18-20, jos äiti on alkuraskaudessa altistunut litiumille. Litiumin käytön äkilliseen lopettamiseen liittyy huomattava relapsin riski. Lääkitys tulisikin purkaa vähitellen useamman viikon aikana jo raskauden suunnitteluvaiheessa, jos se äidin oireiden kannalta on mahdollista (18). Vaihtoehtoinen lääkitys litiumin tilalle raskauden aikana - ainakin ensimmäisen kolmanneksen aikana - on haloperidoli ja tarvittaessa bentsodiatsepiini (17,18). Vaikeimmissa tapauksissa litiumin käyttöä voi jatkaa koko raskauden ajan. Suositeltavaa on jakaa päiväannos useampaan osaan suurten hetkellisten lääkepitoisuuksien välttämiseksi.
Litium kulkeutuu sikiöön, ja sikiön veren lääkepitoisuus voi olla suurempi kuin äidin. Litium erittyy munuaisten kautta, ja raskauden aikaisen plasmavolyymin kasvun myötä lääkkeen erittyminen lisääntyy vaatien lääkepitoisuuden viikoittaista seurantaa raskauden loppupuolella ja tarvittaessa lääkeannoksen lisäämistä (8). Synnytyksen yhteydessä annosta tulisi pienentää tai lääkitys lopettaa lapsen lääkeoireiden välttämiseksi, ja aloittaa heti synnytyksen jälkeen ennen raskauden alkua käytössä olleella annoksella.
Epilepsialääkkeistä valproaatti ja karbamatsepiini ovat osoittautuneet tehokkaiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, erityisesti maniavaiheessa (19). Molemmat lääkkeet lisäävät kuitenkin epämuodostumariskiä (taulukko 1). Alkuraskauden aikainen käyttö lisää hermostoputken sulkeutumishäiriön riskin noin kymmenkertaiseksi (absoluuttinen riski 1-2 %) taustariskiin nähden. Myös riski muiden epämuodostumien osalta on selvästi suurentunut. Lisäksi ainakin valproaatti saattaa lisätä riskiä kehitysviiveen osalta (20,21). Valproaatin ja karbamatsepiinin käyttö raskauden aikana tulisikin rajata ensisijaisesti epilepsian hoitoon. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa valproaatin ja karbamatsepiinin käyttöä tulee välttää jo raskauden suunnitteluvaiheessa (22).
Lamotrigiinin käytöstä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on saatu lupaavia tuloksia (19). Valmistajan ylläpitämään, prospektiiviseen seurantarekisteriin on kertynyt useita satoja epileptikkoäitien raskauksia, eikä selkeää viitettä epämuodostumariskin lisääntymisestä ole tullut esiin (23). Yhteiskäyttö valproaatin kanssa näyttäisi kuitenkin lisäävän selvästi epämuodostumariskiä (riski rekisterin aineistossa yli 10 %). Tätä lääkeyhdistelmää täytyykin pitää vasta-aiheisena raskauden aikana ja jo raskauden suunnitteluvaiheessa kaikissa tilanteissa. Lamotrigiinin puhdistuma lisääntyy raskauden aikana, ja annosta voidaan joutua suurentamaan toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana (24). Kaikille epilepsialääkkeitä käyttäville, raskautta suunnitteleville naisille suositellaan 0,4 mg:n foolihappolisää raskauden suunnitteluvaiheesta lähtien läpi koko ensimmäisen raskauskolmanneksen (25). Kansainvälisessä kirjallisuudessa annossuositus on 0,4¿4 mg (8,26).
Levetirasetaamin, okskarbatsepiinin, gabapentiinin ja topiramaatin käytöstä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ei ole toistaiseksi riittävästi näyttöä, eikä niiden käyttö ole siten raskauden aikana tällä indikaatiolla perusteltua.
Raskauden aikaisen masennuksen riskitekijöitä ovat aikaisemman masennusoireiston lisäksi perhe- ja parisuhdeongelmat, sosiaalisen verkoston puuttuminen, taloudelliset vaikeudet ja suunnittelematon raskaus (27). Lievemmissä tilanteissa äidin tukeminen ja mahdollinen psykoterapia ovat riittäviä toimenpiteitä, mutta vaikeammissa tapauksissa lääkehoito voi olla välttämätön. Raskauden aikana esiintyvä masennus lisää myös riskiä synnytyksen jälkeiselle masennukselle (4,27). Masennuksen hoitoon käytössä olevien lääkkeiden raskaudenaikaiseen käyttöön liittyvät erityispiirteet on kuvattu taulukossa 1.
Vuosikymmenet käytössä olleiden trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöön ei liity lisääntynyttä epämuodostumariskiä, mutta käyttöön liittyvät antikolinergiset sivuvaikutukset (virtsaretentio, ummetus) ovat vähentäneet tämän lääkeryhmän käyttöä. Antikolinergiset vaikutukset ovat vähäisimmät nortriptyliinilla (28). Uudempien, selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeet) ryhmästä eniten raskauden aikaista kokemusta on fluoksetiinista ja sitalopraamista, mutta muidenkaan ryhmän lääkkeiden kohdalla ei ole tullut viitettä epämuodostumariskin lisääntymisestä (29,30,31). Ensisijaisesti tulisi valita lääke, josta on eniten raskauden aikaista kokemusta. Jos äidillä on jo käytössä jokin muu SSRI-ryhmän lääke, jonka käytön aikana hän on voinut hyvin, ei lääkettä tarvitse lähteä raskauden vuoksi vaihtamaankaan (32). Essitalopraamista (sitalopraamin S-enantiomeeri) ei ole raskauden aikaisen käytön kokemusta. Essitalopraami on biologisesti aktiivisempi kuin raseeminen sitalopraami, eikä sen käyttöä raskauden aikana toistaiseksi suositella.
SSRI-lääkkeitä on käytetty myös paniikkihäiriöpotilaiden hoidossa sekä syömishäiriöissä ja pakkoneuroottisten häiriöiden hoidossa. Tämän lääkeryhmän käyttö loppuraskaudessa voi aiheuttaa vastasyntyneelle vaikeitakin, joskin palautuvia vieroitusoireita tai lääkeoireita, jotka liittyvät mahdollisesti serotonergisen järjestelmän yliaktivaatioon (33,34). Äidin lääkeannos on syytä tarkistaa raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. On kuitenkin tärkeää, ettei äidin hoidon kannalta tärkeää lääkitystä lopeteta tai annosta pienennetä niin paljon, että se vaikuttaa äidin vointiin epäedullisesti (32). Ainakin fluoksetiinin farmakokinetiikka muuttuu raskauden aikana siten, että lääkeannosta voidaan joutua jopa lisäämään (35). Sikiökaudella SSRI-lääkkeille (fluoksetiinille) altistuneiden lasten pitkäaikaisseurantoja on toistaiseksi vähän, ja lääkkeiden käytölle raskauden aikana täytyy olla selkeä aihe. Viitettä kognitiivisista haittavaikutuksista ei kuitenkaan ole tullut esiin (36).
Venlafaksiinin sekä tratsodonin käytöstä alkuraskauden aikana on julkaistu prospektiiviset seurantatutkimukset, joissa yli sata äitiä oli alkuraskaudessa altistunut lääkkeelle (37,38). Epämuodostumariskin lisääntymistä ei tullut esiin, mutta aineistot ovat pieniä. Venlafaksiinin loppuraskauden käyttöön liittyen on kuvattu samantyyppisiä vastasyntyneen lääkeoireita kuin SSRI-ryhmän lääkkeiden käyttöön. Moklobemidin, mianseriinin, mirtatsapiinin, milnasipraanin ja reboksetiinin käytöstä raskauden aikana on vain vähän tai ei lainkaan kokemusta (taulukko 1).
Lääkehoito on harvoin aihe lopettaa imetys. Ensisijaisesti tulisi valita lääke, jonka kulkeutuminen maitoon on vähäistä, ja käyttää pienintä lääkeannosta, jolla äiti pärjää. Myös muut käytössä olevat lääkkeet pitäisi ottaa huomioon riskiä arvioidessa. Vastasyntyneen suolen limakalvo voi läpäistä lääkkeitä, jotka aikuisella imeytyvät vain vähäisessä määrin. Useimmat lääkkeen eliminaatioon vaikuttavat toiminnat toimivat vastasyntyneellä vajavaisesti. Riski on suurin ensimmäisten elinkuukausien aikana ja pitkän puoliintumisajan omaavien lääkkeiden käytön kohdalla, jotka voivat jatkuvassa altistuksessa kertyä imeväiseen (39). Neuvolaseuranta lapsen hyvinvoinnin kannalta on yleensä riittävä, mutta joissain tilanteissa erityistason seuranta ja lääkeainepitoisuuden mittaaminen lapsen verestä voivat olla aiheellisia (32,40).
Klassiset neuroleptit kulkeutuvat yleensä vähäisessä määrin maitoon, ja imetys on pääsääntöisesti mahdollista. Yksittäistapauksissa on kuvattu lapsen oireita (uneliaisuus) (41). Jos äidin käyttämä lääkeannos on suuri tai jos käytössä on useita eri tavoin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, voi osittainenkin imetys olla äitiä tyydyttävä ratkaisu.
Toisen polven neurolepteista olantsapiini ja risperidoni kulkeutuvat vähäisessä määrin maitoon, eikä näiden lääkkeiden käyttö ole yleensä este imetykselle (42,43,44). Myös ketiapiinialtistus maidon kautta näyttää jäävän pieneksi (45).Vähäisen kokemuksen vuoksi lapsen seuranta on kuitenkin tärkeää (taulukko 2). Klotsapiinihoidon aikana imetystä tulee välttää (9,46).
Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden tilapäinen käyttö imetyksen aikana on mahdollista (taulukko 2). Kerta-annoksen jälkeen vain pieniä määriä esim. tsopiklonia, tsaleplonia ja tsolpideemia kulkeutuu maitoon (47,48, 49). Pitkäaikaista käyttöä tulee kuitenkin välttää imetyksen aikana. Äidin uneliaisuus voi sinänsä olla riski, ja unilääkettä käyttävää äitiä onkin hyvä muistuttaa siitä, ettei äiti ota vauvaa viereensä nukkumaan.
Litium kertyy maitoon, ja imeväisellä on kuvattu terapeuttisia lääkepitoisuuksia, kun lapsen ainoa ravinto on äidinmaito. Litiumia ei pidä käyttää imetyksen aikana, ellei lapsen seerumin lääkeainepitoisuuden tarkka seuranta ole mahdollista (50). Valproaatti ja karbamatsepiini kulkeutuvat maitoon vain vähän, eikä niiden käyttö ole este imetykselle.
Lamotrigiini kulkeutuu maitoon, ja imeväisellä on kuvattu lähes terapeuttisia lääkepitoisuuksia säännöllisen rintamaitoruokinnan kautta (51,52). Lääke metaboloituu glukuronidaation kautta. Tämä metaboliareitti on vastasyntyneellä kehittymätön, ja kehittyy täysin vasta lapsuusikään mennessä. Vakavia haittoja ei ole kuvattu, mutta imetyksenaikainen käyttö vaatii lapsen tarkkaa seurantaa (taulukko 2).
Ensimmäisten viikkojen aikana synnytyksen jälkeen jopa 80 % äideistä kokee jonkinasteista alakuloisuutta (53). Tilaan kuuluu emotionaalinen labiilius, itkuherkkyys, sekä keskittymiskyvyn ja muistin häiriöt. Baby-blues on yleensä pian ohimenevä eikä kaipaa lääkitystä. Joskus se voi kuitenkin olla yhteydessä varsinaisen synnytyksen jälkeisen masennuksen kehittymiseen (54). Synnytyksen jälkeisen masennuksen prevalenssi on noin 10¿15 % (5,54). Riski on suurentunut, jos äidillä on aikaisemmin ollut depressio-oireita.
Jos äidin synnytyksen jälkeinen masennus vaatii lääkehoitoa, imetys on yleensä kuitenkin mahdollista. Äidin hoitamaton masennus voi olla vahingollinen äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen syntymiselle ja lapsen kehitykselle. Valtaosa masennuslääkkeistä kulkeutuu pienissä määrin maitoon, ja vakavia haittavaikutuksia on kuvattu vain yksittäistapauksissa (taulukko 2). Ensisijainen lääkevaihtoehto imetyksen aikaisen masennuksen hoidossa on SSRI-ryhmän lääke.
Aloitusannoksen tulisi olla pieni (puolet keskimäärin käytettävästä annoksesta), ja annosta voidaan tarvittaessa lisätä äidin oireiden mukaan (55). Lapsen seuranta (uni-valverytmi, painon nousu) on tärkeä, ja hoituu yleensä neuvolasta käsin. Fluoksetiinin käyttöä isoilla annoksilla tulisi kuitenkin välttää, jos vauva on vastasyntynyt. Fluoksetiinin päämetaboliitin norfluoksetiinin puoliintumisaika on useita vuorokausia, ja lääke voi kertyä imeväiseen (56). Essitalopraamin käyttöä imetyksen aikana ei toistaiseksi suositella.
Sosiaalisen verkoston tukeminen ja yhteistyö neuvolan ja terveyskeskuksen tai oman psykiatrin tai terapeutin välillä on tärkeää, kun raskauden- ja imetyksenaikaista lääkehoitoa suunnitellaan. Lievempien ongelmien hoidossa ei-lääkkeelliset keinot voivat usein olla riittäviä. Kun lääkehoito katsotaan aiheelliseksi, hoitavan lääkärin tulisi tiedustella mahdollisia raskaussuunnitelmia ja selvittää käytössä olevaa ehkäisyä määrätessään lääkitystä hedelmällisessä iässä olevalle naiselle. Lääkkeen käytön turvallisuus raskauden ja imetyksen aikana on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Lääkityksen on samalla oltava tehokas äidin oireisiin ja mahdollisimman turvallinen sikiölle ja imeväiselle. Raskaus alkaa usein suunnittelematta, ja ensimmäiset raskausviikot kuukautisten jäätyä pois ovat elinten kehityksen kannalta kriittinen ajankohta. Vanhan polven neuroleptit lisäävät prolaktiinituotantoa ja voivat näin vaikuttaa hedelmällisyyttä heikentävästi, mutta uudemman polven neurolepteista ainakaan klotsapiini ja olantsapiini eivät vaikuta prolaktiinituotantoon, ja lääkehoidon aikana raskaus voi alkaa helpommin.
Äitiä on myös tärkeä informoida oikein lääkitykseen mahdollisesti liittyvistä sikiön tai imeväisen riskeistä. Lääkkeen valmisteyhteenvedosta on yleensä vaikea saada tukea päätöksenteolle. Tietoa lääkkeiden turvallisuudesta raskauden- ja imetyksenaikaiseen käyttöön liittyen saa Teratologisesta tietopalvelusta (HUSLAB). Valtakunnallinen puhelinpalvelu (09-4717 6500) on auki arkisin klo 9¿12.
Most psychiatric drugs are considered relatively safe during pregnancy. However, the increasing use of valproate and carbamazepine in the treatment of bipolar disorders is problematic. Both agents are teratogens, and their use during pregnancy should be restricted to selected patients with epilepsy. Data concerning lamotrigine are limited but reassuring. Lithium exposure in early pregnancy increases the risk of cardiac malformations but the risk is considered relatively small, and lithium therapy can be continued in most severe cases throughout pregnancy. No apparent teratogenic risk has been observed with benzodiazepines, antidepressants or first generation antipsychotics. Data regarding the safety of second generation antipsychotics are scarce but no clear evidence of teratogenic risk has emerged so far. However, due to the diabetogenic potential of clozapine and olanzapine and possibly other drugs in this class, blood glucose levels should be monitored closely already prior to conception. Several case reports have reported neonatal adaptation problems with 3rd trimester use of the selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs), and little is known about possible long-term effects on the developing central nervous system. Using the lowest effective dose to treat the mother's symptoms and preferring monotherapy should be the goal. Due to physiologic changes during pregnancy, the elimination of several drugs may increase, requiring dose adjustment during the 2nd and 3rd trimesters. Drug therapy is seldom an indication to discontinue breastfeeding, but clozapine should probably be avoided. In certain situations, monitoring infant drug serum levels is mandatory or should be considered. Due to the relatively scarce data for several new compounds, follow up of the nursing infant is usually recommended.
Taulukko 1. Psyykenlääkkeiden käyttö raskauden aikana. __________________________________________________ Lääke Käyttö raskauden aikana __________________________________________________ Psykoosilääkkeet Ensimmäisen polven neuroleptit Voidaan käyttää raskauden aikana fentiatsiinit, tioksanteenijohdokset, Isot annokset loppuraskaudessa voivat aiheuttaa vastasyntyneelle haloperidoli lääkeoireita (ekstrapyramidaalioireet, lisääntynyt tonus, ärtyneisyys, vapina ja syömisvaikeudet) Toisen polven (epätyypilliset) neuroleptit Voidaan tarkoin harkiten käyttää raskauden aikana silloin, kun perinteisillä klotsapiini, olantsapiini, neurolepteillä huono hoitovaste tai hoitoon liittyviä muita ongelmia ketiapiini, risperidoni Verensokeriarvojen seuranta raskauden suunnitteluvaiheessa ja raskauden aikana tärkeää __________________________________________________ Neuroosilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, unilääkkeet Bentsodiatsepiinit ja Voidaan käyttää raskauden aikana, mutta pitkäaikaiskäyttöä vältettävä bentsodiatsepiinijohdokset Oksatsepaami tai alpratsolaami ensisijaisia Vastasyntyneen lääke/vieroitusoireet mahdollisia (velttous, uneliaisuus, imemisvaikeudet, hengityskatkokset, hypotermia) Bentsodiatsepiinin kaltaiset unilääkkeet tsopikloni, tsolpideemi, tsaleploni Ei suositella (kokemusta vähän) __________________________________________________ Mielialan tasaajat Litium Vaikeimmissa tapauksissa voi jatkaa läpi raskauden Sydämen rakenne-ultraäänitutkimus raskausviikoilla 18-20, jos altistus ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana Valproaatti, karbamatsepiini Käyttö raskauden aikana tulee rajata epilepsian hoitoon Jos äiti altistunut alkuraskaudessa, sikiön rakenteiden tarkka ultraäänitutkimus raskausviikoilla 16-18, lisäksi seerumin tai lapsiveden alfa-fetoproteiini (AFP)-määritys Lamotrigiini Voidaan tarkoin harkiten käyttää raskauden aikana, kokemusta rajoitetusti __________________________________________________ Masennuslääkkeet Trisykliset masennuslääkkeet amitriptyliini, nortriptyliini, Voidaan käyttää raskauden aikana klomipramiini Käyttö lähellä synnytysajankohtaa voi aiheuttaa vastasyntyneelle vaikeita vierotusoireita (klomipramiini) doksepiini Vähän kokemusta SSRI-lääkkeet fluoksetiini, sitalopraami, sertraliini, Voidaan käyttää raskauden aikana paroksetiini,fluvoksamiini Käyttö lähellä synnytysajankohtaa voi aiheuttaa vastasyntyneelle lääke/vierotusoireita essitalopraami Kokemusta toistaiseksi vähän __________________________________________________ Muut Venlafaksiini Voidaan käyttää raskauden aikana, mutta kokemusta rajoitetusti Käyttö lähellä synnytysajankohtaa voi aiheuttaa vastasyntyneelle lääke/vierotusoireita Moklobemidi, mianseriini, tratsodoni, Ei suositella raskauden aikaiseen käyttöön (vähän kokemusta) mirtatsapiini, milnasipraani, reboksetiini
Taulukko 2. Psyykenlääkkeiden käyttö imetyksen aikana. __________________________________________________ Lääke Käyttö imetyksen aikana __________________________________________________ Psykoosilääkkeet Ensimmäisen polven neuroleptit Pääsääntöisesti pienet määrät lääkettä maitoon fentiatsiinit, tioksanteenijohdokset, Voi yleensä imettää, mutta jos äidin annos iso, osittainenkin imetys voi olla haloperidoli äitiä tyydyttävä ratkaisu Toisen polven ('epätyypilliset') neuroleptit Pienet määrät maitoon, lapselle maidon kautta tuleva lääkealtistus jää olantsapiini, ketiapiini, risperidoni tod.näk. vähäiseksi. Lapsen neuvolaseuranta tärkeä, koska kokemusta vähän klotsapiini Konsentroituu maitoon. Ei suositella imetyksen aikana (potentiaaliset vakavat haitat; agranulosytoosi) __________________________________________________ Neuroosilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet, unilääkkeet Bentsodiatsepiinit ja Pienet määrät maitoon (oksatsepaami, loratsepaami, alpratsolaami, midatsolaami) bentsodiatsepiinijohdokset Lyhytaikaiselle käytölle ei yleensä estettä Bentsodiatsepiinin kaltaiset unilääkkeet Pienet määrät maitoon, lyhytaikaiselle käytölle ei estettä tsopikloni, tsolpideemi, tsaleploni __________________________________________________ Mielialan tasaajat Litium Imetys vasta-aiheinen, ellei lapsen lääkepitoisuuksien seuranta ole mahdollinen Valproaatti Voi käyttää imetyksen aikana Karbamatsepiini Voi käyttää imetyksen aikana Lamotrigiini Imeväisen maidon mukana saama lääkemäärä voi olla merkittävä Lapsen tarkka seuranta välttämätön __________________________________________________ Masennuslääkkeet Trisykliset masennuslääkkeet amitriptyliini, nortriptyliini, klomipramiini Voi imettää doksepiini Vasta-aiheinen. Kuvattu vaikeita lääkealtistukseen liittyviä oireita imeväisellä SSRI-lääkkeet fluoksetiini, sitalopraami, sertraliini, Voi imettää paroksetiini, fluvoksamini, Fluoksetiinin ja essitalopraamin käytössä noudatettava varovaisuutta essitalopraami vastasyntyneen kohdalla __________________________________________________ Muut Venlafaksiini Kertyy maitoon. Imeväisellä mitattu lääkepitoisuuksia, joilla voi olla farmakologisia vaikutuksia. Voi yleensä imettää, mutta lapsen seuranta neuvolasta käsin (uni-valverytmi, painon nousu) tärkeä (57,58) Moklobemidi, mianseriini, Lääkealtistus maidon kautta jää todennäköisesti pieneksi. tratsodoni, mirtatsapiini Voi imettää, mutta lapsen neuvolaseuranta tärkeä Milnasipraani, reboksetiini Ei suositella imetyksenaikaiseen käyttöön. Ei tietoa miten kulkeutuvat maitoon