Laskimoiden vajaatoiminta on hyvin yleinen sairaus: noin kolmasosalla länsimaisesta aikuisväestöstä on suonikohjuja ja jopa 80 %:lla teleangiektaattisia muutoksia. Noin kuudesosalla suonikohjupotilaista ilmenee komplisoitumisen merkkejä, kuten tromboflebiitti, ihomuutoksia tai säärihaava. Tätä vaikeusastetta kuvataan yleisesti CEAP-järjestelmän kliinisellä luokituksella (taulukko «Suonikohjutaudin vaikeusasteen CEAP-luokitus, kliiniset luokat C0-6....»1).
Laskimoiden vajaatoiminnan hoidon kohderyhmä on siis laaja ja sisältää hyvin eritasoisia tilanteita. Yksittäistä diagnostista mittaria potilaiden luokittelemiseksi ei ole käytettävissä. Kolme keskeistä hoidon perustetta ovat kosmeettinen haitta, oireiden lievittäminen ja komplisoituneen taudin hoito. Prognostinen hoitoaihe ei ole nykytiedoilla perusteltavissa.
Laskimoiden vajaatoiminnan kirurginen hoito kohdistetaan kliinisten löydösten ja kaikututkimusdiagnostiikan perusteella vajaatoimintaisiin laskimoihin. Pinnallisten päärunkojen (vena saphena magna, vena saphena parva) vajaatoiminta hoidetaan nyhtäisemällä sairas runko pois (kuva 1). Sivuhaarojen alueella oleva vajaatoiminta hoidetaan poistamalla sairaat sivuhaarat mekaanisesti, tyypillisimmin pistoavauksista ns. laskimokoukkuja käyttäen. Laskimoleikkaus edellyttää yleisanestesiaa tai spinaalipuudutusta, ja se tehdään useimmiten päiväkirurgisesti. Leikkauksen jälkeen sairauslomaa tarvitaan yleensä 1-3 viikkoa, ja jälkihoidossa käytetään 2-4 viikon ajan kompressiota (lääkinnällinen sukka tai sidos). Kirurgisen hoidon komplikaationa voi olla hermovaurio, infektio tai hematooma. Syvän laskimotukoksen riski on pieni. Uudet laskimonsisäiset hoitomenetelmät päärungon eliminoimiseksi (laskimonsisäinen laserhoido ja radiotaajuusablaatio) eivät ole toistaiseksi kliinisessä rutiinikäytössä Suomessa.
Skleroterapialla eli kovetushoidolla aiheutetaan laskimon sisällä voimakas irritatiivinen reaktio, jonka seurauksena laskimo trombosoituu eli tukkeutuu. Perinteinen skleroterapia on toteutettu liuosmuodossa olevalla kovettimella eli sklerosantilla, joka ruiskutetaan näkökontrollissa hoidettavan laskimon sisään. Liuosmuotoisten sklerosanttien käyttöaiheita ovat olleet kirurgian jälkeiset paikalliset jäännöskohjut sekä teleangiektaattiset ihonalaiset laskimot. Suomalainen Käypä hoito -suositus rajaa käyttöaiheen tällä tavoin ja useat kansainväliset konsensuslausunnot ovat esittäneet asian samalla tavoin. Liuosmuotoinen skleroterapia toteutetaan polikliinisesti. Potilas on makuuasennossa ja injektioita annetaan tarvittava määrä hoidettaviin laskimoihin, ja sen jälkeen jalkaan asetetaan komprimoiva sidos tai lääkinnällinen hoitosukka. Komprimoivan hoidon pituudesta ei ole vaikuttavuustietoa, mutta yleisimmin käytetään 5-14 vuorokauden kompressiohoitoa. Tyypillinen skleroterapiaan käytetty aine on polidokanoli.
Uutena innovaationa skleroterapiassa on liuosmaisen sklerosantin korvaaminen vaahdotetulla, mikrokuplia sisältävällä seoksella. Vaahdon muodostaminen tapahtuu siten, että liuosmainen sklerosantti sekoitetaan 2-4-kertaiseen tilavuuteen ilmaa, esimerkiksi kahden toisiinsa yhdistetyn ruiskun avulla. Syntyvä vaahto injisoidaan kohteena olevaan laskimoon. Seos pysyy vaahtomaisessa muodossa joitakin minuutteja. Injisoitavan vaahdon kerta- tai kokonaistilavuudesta tutkimustieto on kirjavaa ja käytännöt vaihtelevat.
Vaahtoskleroterapiaa on alettu käyttää laajemmin käyttöaihein kuin Käypä hoito -suosituksessa ohjeistetaan skleroterapiasta. Vaahtoskleroterapialla on käsitelty pinnallisia päärunkoja ja isoja sivuhaaroja sekä läpäisylaskimoita, jolloin se on kirurgisen hoidon vaihtoehto. Päärunkojen ja isojen sivuhaarojen hoidon toteutuksessa on käytetty kaikukuvausta injektiokohdan ja vaahdon etenemisen visualisoimiseen. Kaikuohjauksessa tehtävä vaahtoskleroterapia voidaan toteuttaa vastaanottohuoneolosuhteissa.
Laskimoiden vajaatoiminnan Käypä hoito -suositus on julkaistu vuonna 2003, eikä suositusta ole toistaiseksi päivitetty. Suositus keskittyy diagnostiikkaan ja hoitoon. Uusista hoitomenetelmistä oli vähän tietoa suosituksen tekovaiheessa.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kiireettömän hoidon suositus sisältää ohjeistuksen laskimoiden vajaatoiminnan hoidosta. Siinä keskitytään ohjaamaan lääkäreitä asianmukaiseen, kaikututkimusdiagnostiikan sisältävään laskimopotilaan arviointiin, ja lisäksi asetetaan tiukat kriteerit komplisoitumattoman laskimovian hoidolle. Potilaalla tulee olla merkittävät laskimoiden vajaatoiminnan oireet, laaja-alaiset suonikohjut, merkittävä toiminnallinen haitta (tarve kompressiohoidolle) sekä kaikututkimuksessa osoitettu takaisinvirtaus eli refluksi. STM:n ohjeistus ei sinänsä määrittele hoitotapaa, vaan keskittyy hoidon kriteereihin.
Julkisessa terveydenhuollossa ovat nykyään käytössä STM:n hoitokriteerit, jotka rajaavat laskimoiden vajaatoiminnan hoidon vain huomattaviin oireisiin ja komplisoituneisiin tiloihin. Hoito toteutetaan pääosin kirurgisena hoitona. Liuosmuodossa olevaa sklerosanttia on käytetty varsin laajasti yksityisissä hoitolaitoksissa kosmeettisena hoitona lähinnä teleangiektaattisiin ihonalaisiin ja ihonsisäisiin laskimoihin. Viime vuoden aikana kaikuohjauksessa tehtävää vaahtoskleroterapiaa on alettu käyttää pinnallisten laskimorunkojen (safeenasuonet) hoidossa joissakin yksityisissä ja julkisissa hoitolaitoksissa, mutta toiminnan laajuudesta ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida alaraajojen suonikohjutaudin hoidossa käytettävän skleroterapian vaikuttavuutta ja turvallisuutta järjestelmällisten katsausten pohjalta. Erityinen huomio kohdistui vaahtoskleroterapiaan.
Kirjallisuushaku tehtiin projektiryhmän ja informaatikon yhteistyönä CRD (DARE, NHS EED, HTA), EBM Reviews - Cochrane Database of Systematic Reviews ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakustrategiat esitellään liitetaulukossa artikkelin sähköisessä versiossa (www.laakarilehti.fi).
Tutkimuksen tuli olla julkaistu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus, jossa verrataan alaraajojen suonikohjutaudin skleroterapiaa kirurgiseen hoitoon tai muuhun hoito tai hoitamatta jättämiseen. Vähintään yksi hoidon vaikuttavuutta tai haittaa kuvaava päätetapahtuma oli raportoitava. Konsensuslausumat sekä ennen vuotta 1996 julkaistut tutkimukset suljettiin pois.
Ensimmäinen karsinta suoritettiin artikkelien otsikoiden ja abstraktien perusteella. Mahdollisesti relevantit artikkelit tarkistettiin täydellisinä alkuperäisjulkaisuina em. kriteereitä noudattaen. Poissulkukriteerit kirjattiin seuraaviin luokkiin: tutkimusasetelma, potilas, interventio, tulosmittari (kuvio 1).
Artikkeleiden valinta tehtiin kahden tutkijan (JS, PK) itsenäisenä työnä, ja ristiriitatilanteet ratkaistiin konsensuksen tai kolmannen tutkijan avulla. Artikkelin kirjoittajia tai julkaisufoorumia ei sokkoutettu valintaprosessin aikana.
Lopulliseen tarkasteluun hyväksyttiin 5 julkaisua.
Mukaan otettujen 5 järjestelmällisen katsauksen tulokset ja päätelmät on kuvattu jokaisesta erikseen (deskriptiivinen synteesi). Tutkimusten laadun arviointiin (PK, AM) käytettiin Oxmanin ja Guyattin 1991 luomaa kriteeristöä (taulukko «Mukaan otettujen katsauksen laadun arviointi Oxmanin ja Guyattin (1991) kriteerein. 0 = laatukriteereitä ei ollut huomioitu; 1 = laatukriteerit oli huomioitu osittain; 2 = laatukriteerit oli huomioitu hyvin....»2).
Vaikuttavuustietoa eri lähteistä ei siis ole yhdistetty, vaan jokainen katsaus on kuvattu ja arvioitu erikseen. Yksittäisiin alkuperäistutkimuksiin ei viitata. Julkaisuista kahden merkitys on selvästi vähäisempi kuin muiden, ja siksi ne esitellään seuraavassa vain lyhyesti, kun taas muut käsitellään täysimittaisesti asiantuntijakommentteineen (JS, AA).
Tisin ja Beverleyn Cochrane-katsaus vertaa vain skleroterapian erilaisia toteutustapoja toisiinsa. Tulos on nykyisen suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukainen: skleroterapia puoltaa paikkaansa leikkauksen jälkeen residiivikohjujen ja pienten ihonalaisten laskimoiden hoidossa.
Boissierin ja Beuzonin Ranskan terveysviranomaisille laatimasta raportista vuodelta 2004 (Haute Autorite de Sante, HAS) on arvioitu vain englanninkielinen abstrakti. Sen perusteella kaikuohjauksessa tehtävä skleroterapia on turvallisempi kuin skleroterapia ilman kaikuohjausta.
Englantilainen National Institute for Health and Clinical Excellence (NICE) on kerännyt suosituksen laatimisen pohjaksi tietoa skleroterapiasta; julkaisu on maaliskuulta 2004 ja sitä on täydennetty elokuussa 2005. NICE:n suositusprosessi vaahtoskleroterapiasta on kesken. Suositus on lausuntokierroksella, ja sen arvioidaan valmistuvan lähiaikoina.
Katsauksen tavoitteena oli tuottaa taustatietoa vaahtoskleroterapian turvallisuutta ja tehoa koskevaa suositusta varten.
Raportti perustuu yhdeksään julkaisuun, joissa käsitellään kaikuohjauksessa tehtävää vaahtoskleroterapiaa suonikohjutaudin hoidossa. Mukaan kelpuutettiin hyvälaatuiset kliiniset tutkimukset, joissa oli vähintään 6 kuukauden seuranta-aika. Katsaukset, pääkirjoitukset, kokousabstraktit, eläin- ja laboratoriotutkimukset sekä tutkimukset, joissa ei raportoitu kliinisiä päätetapahtumia, suljettiin pois.
Satunnaistetun hoitotutkimuksen mukaan vaahtoskleroterapia poisti vena saphena magnan refluksin 84 %:ssa tapauksista (38/45) ja nesteskleroterapia 40 %:ssa (17/43) kolmen viikon seurannassa. Kuuden kuukauden aikana todettiin 2 suonen rekanalisoituneen vaahtoskleroterapian jälkeen ja 6 rekanalisoitunutta suonta nesteskleroterapiaryhmässä. Satunnaistamattomassa tutkimuksessa v. saphena magna saatiin sulkeutumaan vastaavasti 67,5 %:lta (25/37) vaahtoskleroterapialla hoidetuista ja 17,5 %:lta (7/40) perinteistä skleroterapiaa saaneista. Vuoden seurannassa suoni avautui 3 potilaalla vaahtoskleroterapiaryhmässä ja 10 potilaalla nesteskleroterapiaryhmässä. Molemmissa tutkimuksissa sklerosanttina käytettiin polidokanolia.
Natriumtetradekyylisulfaattivaahdolla saatiin satunnaistamattomassa tutkimuksessa v. saphena magna sulkeutumaan 67 %:ssa tapauksista (150 suonta) ja v. saphena parva 84 %:ssa tapauksista (100 suonta), kun seuranta-aika oli 6 kuukautta. Tällä vaahdolla hoidon on raportoitu keskimäärin 22,5 kuukauden seurannassa onnistuneen 97 %:lla potilaista (109/112) ja toisessa tutkimuksessa 20-180 päivän seurannassa 93 %:lla potilaista.
Tutkimusasetelmien vaihtelevuus vaikeuttaa tulosten arviointia. NICE:n kliinikkoasiantuntijat katsovat, että hoidon eduista ei ole selvää näyttöä. Etenkin pitkäaikaistulokset askarruttavat.
Tutkimusasetelmat olivat hyvin vaihtelevia, osa töistä oli yhden toimenpiteentekijän tuloksia kuvaavia, osa monen toimenpiteentekijän tuloksista koostuvia. Suurimmiksi ongelmiksi vaikuttavuutta arvioitaessa muodostuvat puutteelliset tiedot käsiteltyjen suonten anatomisesta ja toiminnallisesta tilanteesta hoidon alkaessa, interventioiden ja tulosmittarien suuret erot sekä seurantojen lyhyt kesto.
Puolet tutkimuksista käsittelee komplisoitumatonta laskimoiden vajaatoimintaa, lopuissa on mukana myös CEAP-luokkien 4-6 potilaita, enimmillään 20 %.
Kerätyn tiedon perusteella ei voida arvioida, minkätyyppinen refluksiprofiili tai millainen laskimosuonen (päärungon) koko olisivat parhaiten hoidettavissa skleroterapialla. Laskimoiden rekanalisoitumisesta ja siihen liittyvästä uusiutuvasta refluksista kliiniset tiedot puuttuvat.
Yhdessä tutkimuksessa aineisto on laaja, ja v. saphena magnan fibroottinen okkluusio saavutettiin 81 %:lla potilaista (lauromakrogoli + hiilidioksidi). Tässä monikeskusaineistossa mikään hoitolinja ei vastaa Suomessa käytettyä kirurgista tekniikkaa.
Näin ollen NICE:n käsittelemän aineiston perusteella vaahtoskleroterapian vaikuttavuus näyttää lupaavalta, joskin tulokset vaihtelevat paljon, samoin potilasaineistot, käytetyt sklerosantit ja tuloskriteerit. Hoidettu runko näyttää lyhyessä seurannassa usein olevan fibroottisesti tukossa, mikä on hyväksyttävä tulos, kun otetaan huomioon vaahtoskleroterapian kajoamattomuus ja toistettavuus.
Harstallin ja Corabianin laatima Alberta Heritage Foundation for Medical Researchin (AHFMR) julkaisu on vuodelta 2004.
Tavoitteena oli tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus skleroterapian käytöstä laskimolaajentumien hoidossa.
Katsauksen vaikuttavuus- ja haittatiedot perustuvat viiteen satunnaistettuun tutkimukseen ja kahteen järjestelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen. Mukaan otettiin julkaisut, joissa verrattiin skleroterapiaa eri muodoissaan kirurgiseen tai muuhun hoitoon tai ryhmään, joka ei saanut lainkaan aktiivihoitoa. Hoidettavat olivat primaari- tai sekundaarivarikoosia sairastavia oireisia tai oireettomia potilaita.
Tavanomainen skleroterapia on vaikuttava hoito retikulaarivarikoosin ja teleangiektasioiden hoidossa. Skleroterapian asema suurten laskimolaajentumien ensisijaisena hoito on epäselvä. Kirurgisen hoidon jälkeen skleroterapialla voidaan saada hyviä hoitotuloksia jäännöskohjuissa.
Tutkijat päättelevät, että kaikuohjauksessa tehtävä vaahtoskleroterapia näyttää alustavasti tehokkaalta hoitomuodolta v. saphena magnan komplisoitumattomaan vajaatoimintaan potilaille, joita ei aiemmin ole hoidettu invasiivisesti. Vaikka tulokset ovat lupaavia, menetelmät ovat vielä kehitysvaiheessa ja lisätutkimuksia tarvitaan.
Vaahtoskleroterapian tehokkuudesta tavanomaiseen skleroterapiaan nähden saadaan jonkin verran näyttöä. Vaahtoskleroterapian tulokset päärunkojen hoidossa komplisoitumattomissa tilanteissa vaikuttavat lupaavilta, joskin seurantutkimusten antama informaatio on vaikeasti tulkittavissa tutkimusasetelmien monimuotoisuuden vuoksi.
Tämä Cochrane-katsaus vuodelta 2005 vertailee suonikohjujen kirurgista hoitoa ja skleroterapiaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, tulisiko joko kirurgiaa tai skleroterapiaa suositella varikoosin hoitoon tapauksissa, joissa potilasta ei ole aiemmin leikattu.
Tutkijat löysivät 9 satunnaistettua hoitokoetta, jossa verrataan kirurgista hoitoa skleroterapiaan oireista tai kosmeettista primaarivarikoosia sairastavilla potilailla. Tutkimukset, joissa käsiteltiin komplisoitunutta laskimotautia tai uusiutunutta varikoosia suljettiin pois.
Tutkimusten tulosmuuttujien ja luokittelusysteemien erilaisuus vaikeutti tulosten tulkintaa. Skleroterapia katsottiin suuntaa-antavasti paremmaksi hoidoksi kuin kirurgia yhden vuoden seurannassa. Seuranta-ajan ollessa yli vuosi kirurgisen hoidon tulokset menevät skleroterapian edelle, ja seuranta-ajan ollessa 3-5 vuotta kirurgisen hoidon tulokset ovat skleroterapiaa paremmat.
Tutkijat päättelivät, että ei ole riittävää näyttöä suositella joko kirurgista tai skleroterapiaa. Katsauksessa todetaan, että erityisesti kustannuksista ja vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tietoa. Raportti ei käsitellyt vaahtoskleroterapiaa.
Perinteisen skleroterapian ja kirurgisen hoidon vertailu viittaa skleroterapian pitkän aikavälin rekanalisaatio-ongelmaan. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että kirurgisenkaan hoidon pitkäaikaistulokset eivät ole olleet kovin hyviä. Tässäkin raportissa ongelmaksi muodostuu taudin luokitteluiden ja tulosmuuttujien suuri vaihtelu.
Skleroterapialla on lyhyessä seurannassa mahdollisesti parempi tulos kuin kirurgialla, mutta pitkäaikaisseurannassa kirurgian tulokset olivat paremmat. Kaiken kaikkiaan analyysi ei antanut aihetta suositella jompaakumpaa hoitomuotoa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi pinnallisten laskimoiden vajaatoiminnan hoidossa.
NICE:n taustamateriaalissa raportoidaan vaahtoskleroterapian komplikaatioina pinnallinen tromboflebiitti, syvälaskimotromboosi ja ihon pigmentaatio. Vaahtoskleroterapialla hoidettujen 6 395 potilaan aineistosta raportoitiin 37 haittatapahtumaa. Näiden joukossa oli 16 ohimenevää näköhäiriötä (8 potilaalla tähän liittyi päänsärkyä, pahoinvointia tai vasovagaalinen kollapsi), 6 vasovagaalista kollapsia, 3 haavauman aiheuttanutta pintalaskimotukosta ja 1 syvä laskimotromboosi.
NICE:n asiantuntijat mainitsivat mahdollisiksi vaahtoskleroterapian komplikaatioiksi syvän laskimotromboosin, tromboflebiittin ja allergisen reaktion.
Näkemys vaahtoskleroterapian turvallisuudesta nojaa lähinnä Guex'n 12 173 potilaan aineistoon, mutta vain puolet potilaista hoidettiin vaahtoskleroterapialla ja vain osalla näistä hoito suunnattiin myös runkoihin. Muissa tutkimuksissa komplikaatioita raportoitiin hyvin epämääräisesti ja aineistot olivat pieniä. Kaiken kaikkiaan vaikeita komplikaatioita on raportoitu esiintyvän hyvin vähän. Lievistä komplikaatioista (esim. pinnallinen tromboflebiitti ja väliaikainen tai pysyvä pigmentaatio) on hyvin vähän luotettavaa tietoa.
Raportti luettelee skleroterapiaan liittyvinä komplikaatioina esiintyneen injektiokohdan kipua, kutinaa ja suonenvetoa. Lievää tai vaikeaa ihon pigmentaatiota tai hyperpigmentaatiota on raportoitu esiintyneen 10-80 %:lla potilaista, ohimenevää pigmentaatiota (6-24 kk) 10-30 %:lla ja pysyvää pigmentaatiota 5-7 %:lla. Lisäksi on esiintynyt paikallista urtikariaa. Sekundaariteleangiektasioita ja neovaskularisaatiota on raportoitu kehittyneen 5-75 %:lle potilaista. Lisäksi komplikaatioina mainitaan kemiallinen flebiitti tai periflebiitti, arpeuttava ihonekroosi tai haavauma ja ohimenevä näköhäiriö (natriumtetradekyylisulfaatti, glyseriini).
Raportin mukaan vakavat komplikaatiot, kuten intra-arteriaalinen injektio, syvä laskimotukos, pinnallinen tromboflebiitti, keuhkoembolia tai allerginen reaktio, ovat hyvin harvinaisia. Intra-arteriaalisen injektion aiheuttamia alaraaja-amputaatioita on raportoitu.
Raportissa on käsitelty ansiokkaasti eri sklerosanttien ominaisuuksia. Vaahtoskleroterapian yhteydessä on kuvattu ohimeneviä näköhäiriöitä, migreeniä ja kuivaa yskää. Nämä oireet saattavat liittyä vaahdon siirtymiseen avoimen foramen ovalen kautta sydämen oikealta puolelta vasemmalle puolelle. Tämä saattaa sisältää mahdollisuuden vaikeampiin komplikaatioihin, esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöön.
Rigby ym. toteavat Cochrane-katsauksessaan, että kustannusvaikuttavuustietoa ei ollut raportoitu asianmukaisella tavalla kirurgista hoitoa ja skleroterapiaa vertailevissa tutkimuksissa. Suomesta ei myöskään ole saatavana kustannusvaikuttavuustietoa.
Laskimoiden vajaatoiminnan hoidon tavoite on siirtymässä operatiivisen hoidon "kerralla kaikki" -periaatteesta taudin pitkäaikaiseen hallintaan useilla mini-invasiivisilla toimenpiteillä. Hoitoon ja kirurgisiin komplikaatioihin liittyvä työkyvyttömyys todennäköisesti vähenee, ainakin lievemmissä tautiryhmissä. Vastaanotto-olosuhteissa annettava hoito yleistyy, ja yhtä kirurgista toimenpidettä korvaamaan tarvitaan useita vastaanottokäyntejä ja polikliinisiä hoitoja. Vaarana on, että menetelmät leviävät sellaistenkin lääkärien käyttöön, joilla ei ole riittävää osaamista laskimosairauksien patofysiologiasta, hoidosta ja ultraäänitekniikan käytöstä.
Vaahtoskleroterapian jälkeistä taudin uusiutumisriskiä on vaikea arvioida pitkäaikaistulosten puuttuessa. Lisäksi tutkimusten kohderyhmien kuvaukset ovat puutteellisia.
Jos hoitovalikoimaan tulee monta menetelmää ja eri ammattiryhmät tai eri hoitolaitokset alkavat toteuttaa vain tiettyä hoitomuotoa, on vaarana, että päätöksenteko hoitomenetelmän valinnasta siirtyy perusterveydenhuollon lähettävälle lääkärille tai jopa potilaalle itselleen. Tästä on kannettu huolta mm. Britanniassa.
Kaikuohjauksessa tehtävä vaahtoskleroterapia on uusi, mahdollisesti lupaava menetelmä pinnallisten vajaatoimintaisten laskimorunkojen hoitamiseksi. Vaahtoskleroterapian ja kirurgisen hoidon välillä ei ole tehty sellaisia satunnaistettuja hoitotutkimuksia, joiden tuloksia voitaisiin soveltaa suoraan suomalaisiin julkisen terveydenhuollon potilaisiin.
Vaahtoskleroterapia saattaa levitä nopeasti laajaankin käyttöön. Hoitomenetelmän käyttöönotto edellyttää laaja-alaista perehtyneisyyttä laskimoiden vajaatoiminnan patofysiologiaan, diagnostiikkaan ja hoitoon. Hallittu hoidon toteutus edellyttää potilasinformaatiota uuden hoidon tuloksista, haitoista ja tiedon rajallisuudesta, hoidettujen potilaiden tavanomaista tiiviimpää seurantaa sekä hoitotulosten järjestelmällistä arviointia.
English summary: Sclerotherapy of varicose veins: Efficacy and safety ..TX This review focuses on the treatment of varicose veins with sclerotherapy, including the novel ultrasound-guided foam sclerotherapy. The efficacy and safety of such methods was evaluated by systematic reviews. Search strategies, decision-making during the selection process and quality assessment of the data are described. Limited data is available on foam sclerotherapy. Short-term studies show that foam sclerotherapy is a promising method and that the frequency of severe adverse effects is low. Long-term results are still lacking, and the usefulness of different kinds of sclerotherapy in varying types of varicose veins is so far unclear. Foam sclerotherapy, as well as liquid sclerotherapy, can be given in an outpatient setting. Physicians who treat patients with sclerotherapy should have enough expertise regarding the pathophysiology, diagnosis and treatment of varicose veins and venous insufficiency. Patients should be informed properly, and the results of treatment should be controlled. Further controlled trials are needed to clarify the effectiveness and safety of sclerotherapy in the treatment of varicose veins.
| Komplisoitumaton tauti | ||
|---|---|---|
| C0 | Normaali löydös, ei viitteitä laskimosairaudesta | |
| C1 | Ihonalaisia laskimolaajentumia (teleangiektasioita ym.) | |
| C2 | Suonikohjuja | |
| C3 | Suonikohjuja ja mitattava turvotus raajassa, ei ihomuutoksia | |
| Komplisoitunut tauti | ||
| C4 | Laskimotautiin viittaavia ihomuutoksia, kuten pigmentoitumista, laskimoperäistä | ekseemaa tai lipodermatoskleroosia (ihonalaisen rasvakudoksen kovettumista) |
| C5 | Ihomuutoksen lisäksi todettavissa parantunut säärihaava | |
| C6 | Ihomuutoksen lisäksi avoin säärihaava | |
| Katsaus | Hakumenetelmä | Haun kattavuus | Mukaanottokriteerit | Valikoitumisharhan välttäminen | Laatukriteerien määrittely | Laatukriteerien käyttö | Synteesimenetelmien raportointi | Synteesimenetelmien soveltuvuus | Tuloksien ja analyysin suhde päätelmiin | Yhteensä (maksimi 18 pistettä) |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| NICE 2005 | 2 | 1 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 6 |
| AHFMR 2004 | 2 | 2 | 2 | 0 | 2 | 2 | 0 | 0 | 1 | 11 |
| HAS 2004 | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 |
| Rigby 2004 | 2 | 2 | 2 | 0 | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 | 16 |
| Tisi 2002 | 2 | 2 | 2 | 1 | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 | 17 |