Takaisin Tulosta

Tupakoinnin vaikutukset haavan paranemiseen

Suomen Lääkärilehti
2006;61(33):3203-3208
Yleiskatsaus
Virve Koljonen, Kristiina Patja ja Erkki Tukiainen

"Jos ette lopeta tupakointia, me olemme pulassa", näin otsikoi tri Akoz artikkelinsa ja ehdotti, että plastiikkakirurgiset toimenpiteet tulisi kieltää tupakoivilta, jos he eivät lopeta tupakointiaan hyvissä ajoin ennen leikkausta (1). Hän provosoi vielä lisää ja ehdotti, että leikkauspäivänä tupakointia voidaan pitää perusteena toimenpiteen perumiselle.

Leikkaushaavan optimaalinen paraneminen vaatii hyvää verenkiertoa ja tulehdusvapaata toipumista. Vaikutukset leikkausongelmiin välittyvät usealla eri mekanismilla: verenkiertovaikutusten kautta, infektioriskin kohoamisena ja ihon rakenteen muutoksena tupakoinnin seurauksena. Tupakoinnin lopettaminen vähentää leikkauskomplikaatioita ja vähentää kustannuksia.

Mosely ja Finseth (2) julkaisivat ensimmäisenä tupakoivien leikkaushaavojen paranemisongelmista vuonna 1977. Käytännön työssä lääkärit olivat jo kauan ennen tätä todenneet tupakoijien haavojen paranevan huonosti, mutta vasta vuonna 1978 tämä kokemusperäinen havainto vahvistettiin eläinkokeilla (3). Tupakointi on merkittävä kuolleisuuden ja sairastavuuden aiheuttaja (4). Nykyisin suomalaisista aikuisista tupakoi miehistä 28 % ja naisista 20 % (5).

Tupakka sisältää noin 4 000 eri kemikaalia, muun muassa nikotiinia, häkää, raskasmetalleja, syanidia ja syöpää aiheuttavia yhdisteitä (6). Yhden poltetun savukkeen mukana tupakoitsijan elimistöön siirtyy 2-3 mg nikotiinia ja 20-30 ml häkää. Lukuisista haitallisista aineista merkittävimpinä haavan paranemiselle pidetään nikotiinia, häkää ja vetysyanidia (HCN) (kuvio 1).

Nikotiinin vaikutus verenkiertoon

Nikotiini on väritön, hajuton ja myrkyllinen alkaloidi, jolla on useita haitallisia vaikutuksia haavan paranemiseen. Imeytyessään verenkiertoon se vaikuttaa koko elimistössä (7,8).

Nikotiini on tupakansavun tärkein vasoaktiivinen aine, joka aiheuttaa kapillarisuonien vasokonstriktiota ja heikentää kudosperfuusiota yhdessä tupakan savun muiden ainesosien kanssa. Tämä on pystytty osoittamaan sekä koe-eläinmalleilla että ihmisillä (9). Nikotiini vaurioittaa verisuonten sisäseinää (endoteeliä) (10). Vaurioitunut endoteeli lisää tukostaipumusta pienissä suonissa.

Nikotiini stimuloi sympaattista hermostoa ja aiheuttaa katekoliamiininen vapautumista. Tämä vaikuttaa ääreisverenkiertoon lisäten supistuvuutta arterioissa, arterioleissa ja prekapillaarisfinktereissä. Sympaattinen aktivaatio edelleen nostaa sydämen sykettä, verenpainetta ja lisää hapen kulutusta (11). Keskimäärin tämä kapillaarien supistustila kestää 90 minuuttia savukkeen polttamisesta ja kun tupakoitsija yleensä tupakoi 90-120 minuutin välein, tämä johtaa lähes jatkuvaan verisuonten supistustilaan valveillaoloaikana.

Nikotiini, yhdessä tupakan savun muiden ainesosien kanssa, vaikuttaa veren hyytymisjärjestelmään lisäten verihiutaleiden adhesiivisuutta eli tarttumistaipumusta (12). Tämä vaikutus on annosriippuvainen: mitä korkeampi tupakkatuotteen nikotiini pitoisuus sitä suurempi verihiutaleiden tarttuvuus. Tämä lisää mikrotukosten muodostumista kapillaarisuonissa ja siten vähentää kudosperfuusiota. Jo kahden viikon tupakoimattomuus paransi verihiutaleiden tarttuvuutta ja kasautuvuutta (13). Tupakointi vähentää hapen tarjontaa kudoksissa, ja elimistö kompensoi hapenosapaineen laskua punasolutuotantoa kiihdyttämällä (14) ja lisäten trombogeneesiä. Verisuonten endoteelin vaurioituessa vapautuu adenosiinidifosfaattia, joka lisää verihiutaleiden aggrekaatiota (15).

Nikotiinin vaikutukset haavan paranemiseen

Tupakansavun nikotiini vähentää makrofaagien ja fibroblastien proliferaatiota. Makrofaagit fagosytoivat kuollutta kudosta ja bakteereita haavasta. Lisäksi makrofaagit tuottavat lukuisia sytokiinejä, joita tarvitaan granulaatiokudoksen muodostamiseen haavassa ja verisuonten uudismuodostukseen. Fibroblastien tehtävänä on tuottaa fibronektiiniä, kollageeniä, glykosaminoglykaaneja ja elastiinia, jotka toimivat paranevassa haavassa rakenteellisina proteiineina. Fibroblastit tuottavat lukuisia kasvutekijöitä granulaatiokudoksen ja epitelisaation muodostamiskesi. Nikotiinin vaikutuksena on kudoksen hapenpuute ja haavan paranemisen alkuvaiheiden häiriintyminen.

Hään vaikutus

Poltetun tupakan mukana verenkiertoon tulee suuria määriä häkää, joka sitoutuu hemoglobiiniin 200 kertaa vahvemmin kuin happi. Häkä syrjäyttää hapen, ja hapen osapaine kudoksissa laskee ja dissosiaatio kudoksiin hemoglobiinista vähenee (16). Tämä aiheuttaa kudosten hapenpuutteen ja haavan paranemisongelmia. Runsaasti tupakoivilla voi veren karboksyhemoglobiinin pitoisuus lähentyä häkämyrkytyksen arvoja (15).

Vetysyanidin vaikutus

Tupakassa oleva vetysyanidi estää hapen kuljetuksessa tarvittavien entsyymien toimintaa (2,17). Myös tästä seuraa kudosiskemiaa ja solujen korjausmekanismien hidastumista johtaen haavan paranemisen viivästymiseen ja infektioriskin kasvuun.

Tupakoinnin vaikutukset ihoon

Tupakoitsijoiden ihon rakenne arvioidaan keski-iässä noin 10 vuotta vanhemmaksi kuin tupakoimattomilla ikätovereilla (18). Koska osa verenkierron häiriöistä on nikotiinin vaikutusta, nuuskalla on tässä mielessä sama vaikutus kuin poltetuilla tupakkatuotteilla. Vaikutus verenkierrossa on suurin pienissä kapillaareissa. Tämä johtaa siihen, että pitkään tupakoineilla henkilöillä on tyypillisesti harmahtava ihonväri, koska pintakapillaarit ovat jatkuvassa supistustilassa. Raitio ja kumppanit analysoivat 41 tupakoitsijan ja 48 tupakoimattoman ihmisen kasvoja sekä tietokoneella että paneelikyselyllä (19). Tupakoijien ikä arvioitiin keskimäärin 2,1 vuotta todellisuutta vanhemmaksi, kun taas vastaavasti tupakoimattomien arvioitiin olevan 0,7 vuotta oikeaa ikäänsä nuorempia (p < 0,05).

Nikotiini vapauttaa katekoliamiineja, jotka heikentävät epitelisaatiota estämällä keratinosyyttien siirtymistä raakapinnan peitoksi (20).

Tupakoitsijoilla on hidastunut ihon kollageenityyppien I ja III synteesi (21). Ihon elastisten komponenttien määrä ja kimmoisuus vähenevät, ja iho rypistyy (22,23). Kollageenien vähäisyys iholla ja haavassa lisää tupakoitsijoilla haavaruptuura- ja eviskeraatioriskiä (24).

Tupakointi lisää infektioriskiä

Tupakointi lisää haavainfektioriskiä myös suoraan suosimalla Gram-negatiivisia bakteereita (25,26,27).

Infektioriski kasvaa tupakoitsijoilla paitsi yllä kuvattujen verenkierron ongelmien kautta, myös systeemisten vaikutusten seurauksena. Heikentynyt verenkierto haava-alueella hidastaa paranemista ja edesauttaa infektoiden syntymistä (28,29,30). Tupakointi heikentää immuunijärjestelmää (31,32). Rottien tupakansavulle altistuminen lisäsi valkosolujen (adherent leucosytes) määrää, joka kasvoi kolminkertaiseksi ja laski kahdessa viikossa altistumista edeltävälle tasolle (33).

Komplikaatioriskit kirurgiassa

Yleiskirurgiset toimenpiteet

Yleiskirurgiassa tupakoinnin aiheuttamaa komplikaatioriskiä on arvioitu useissa tutkimuksissa. 2 989 yleiskirurgisen potilaan prospektiivisessa tutkimuksessa tupakointi lisäsi sairaalakuolleisuuden riskiä, riskiä joutua teho-osastolle ja alahengitysteiden infektioita leikkauksen jälkeen (34). Tupakoitsijoilla esiintyy useammin vaikeita postoperatiivisia ja haavakomplikaatioita, jotka vaativat tehohoitoa. Tehohoitopotilaiden joukossa tupakoitsijat ovat nuorempia kuin muut potilaat (35). Riski näyttäisi olevan annosriippuvainen; yli 50 askivuotta tupakoineet ovat suuremmassa vaarassa saada tehohoitoa vaativia post-operatiivisia komplikaatioita (36).

Gastroenterologiset toimenpiteet

Kolorektaalikirurgiassa tupakointi lisäsi anastomoosiongelmia ja rintasyöpäkirurgiassa haavainfektiota, ihonekrooseja ja epidermolyysiä (28,37). Kokeellisessa tutkimuksessa, jossa poistettiin parasakraalialueen aiempi biopsia-arpi, haavainfektioiden määrä laski 12 %:sta kahteen prosenttiin, kun potilaat olivat tupakoimatta neljä viikkoa ennen leikkausta (29). Samassa tutkimuksessa oli tupakoitsijoilla haavaruptuuroita 12 %:lla, kun taas tupakoimattomilla ei ollut yhtään.

Ortopediset toimenpiteet

Pinnallinen haavainfektio tekonivelleikkauksen jälkeen liittyy lisääntyneeseen syvään proteesi-infektioon, pitkittyneeseen sairaalahoitoon, lisääntyneeseen kuntoutuksen tarpeeseen ja huomattavasti lisääntyneisiin sairaalakustannuksiin (38).

Heikentynyt verenkierto hidastaa luun revaskularisaatiota (39), joten tupakoitsijoiden murtumat vaativat pidemmän ajan luutuakseen, ja heillä todetaan useammin murtumien luutumattomuutta (40,41). Tanskalaiset tutkivat tupakoinnin lopettamisen vaikutuksia leikkauskomplikaatioiden ilmaantuvuuteen 120 elektiivisellä polvi- ja lonkkaleikkauspotilaalla. Tupakoinnin lopettamista tuki sairaanhoitaja, tarvittaessa käytettiin nikotiinikorvaushoitoa. Tutkijat raportoivat, että oli merkittävä ero haavakomplikaatioiden laskussa: tupakoimattomilla 5 %, kun taas tupakoitsijoilla 31 %, (p = 0,001). Keskimääräinen sairaalassaoloaika oli tupakoimattomilla 2 päivää lyhyempi (42). Suurin osa komplikaatioiden vähenemisestä oli seurausta sydän- ja verenkiertoelinten ja haavakomplikaatioiden vähenemisestä.

Plastiikkakirurgiset toimenpiteet

Plastiikka- ja mikrokirurgiset toimenpiteet ovat erityisen herkkiä tupakoinnin haittavaikutuksille (17). Goldmonz ja Bennet raportoivat annosvasteesta tupakoinnin ja kokoihonsiirteen (full thickness skin grafts) nekroosiriskistä: askin päivässä tupakoivilla riski oli kolminkertainen tupakoimattomiin verrattuna ja kaksi askia tupakoivilla riski vastaavasti kuusinkertainen (43). Tupakoivan riski menettää siirre kokonaan oli kolminkertainen tupakoimattomiin verrattuna.

Koska tupakointi vaikuttaa sekä systeemisesti että paikallisesti, voivat tupakoitsijoiden postoperatiiviset ongelmat olla monenlaisia rekonstruktiivisessa kirurgiassa. Ongelmat voivat olla joko siirrekohdassa ja/tai ottokohdassa. Yleinen mikrokirurginen rekonstruktio on rintasyöpäkirurgian jälkeen tehtävä rinnan rekonstruktio TRAM (tranverse rectus abdominis muscle) -kielekettä käyttäen. Temple raportoi äskettäin 123:n myöhäis-TRAM potilaan aineistostaan, jossa monimuuttuja-analyysi paljasti tupakoinnin olevan suurin syy leikkauskomplikaatioihin (44). Padubidri raportoi samanlaisia tuloksia 748 rintarekonstruktiopotilaan 10-vuotisseuranta-aineistossa (45). Tupakoitsijoilla oli eniten komplikaatioita; kaiken kaikkiaan komplikaatioiden määrä oli tupakoitsijoilla 39,4 % verrattuna 25 %:iin entisillä tupakoitsijoilla ja tupakoimattomilla (tässä tutkimuksessa tupakoinnin lopetus 3 viikkoa ennen leikkausta), (p = 0,002). Siirrekohdan ihokielekkeiden nekroosia kehittyi tupakoijille 7,7 %, entisille tupakoijille 2,6 %, ja tupakoimattomille 1,5 %, (p < 0,001). Tupakoitsijoista 26,3 %:lle kehittyi rasvanekroosi, entisistä tupakoitsijoista 8,7 %:lle ja ei-tupakoitsijoista 8,4 %:lle. Vatsanpeitteiden ottokohdan nekroosi oli yleisempää tupakoijilla (7,9 %) kuin entisillä tupakoijilla (4,3 %) tai tupakoimattomille (1,0 %).

Välittömässä rintarekonstruktiossa potilaalle tehdään ihoa säästävä mastektomia ja rekonstruktio esimerkiksi mikrovaskulaarista siirrettä käyttäen. Välitön rekonstruktio on jo sinänsä riskialttiimpi kuin myöhäisrekonstruktio (46). Tupakoitsijoilla, joille tehtiin välitön rekonstruktio, oli enemmän mastektomiaan liittyviä komplikaatioita kuin tupakoimattomilla (21,7 % vs. 0 %; p = 0,039) (47). Olsson ja Tukiainen raportoivat äskettäin 16 myöhäis-TRAM-rekonstruktiopotilaasta, joista viisi oli tupakoitsijaa. Näistä kolmelle (60 %) kehittyi tromboembolinen anastomoosi- tai systeeminen komplikaatio (48). Yhdelle näistä potilaista sattui kaksi leikkauksen aikaista valtimosaumantukosta, joiden vuoksi potilaalle jouduttiin aloittamaan heparinisaatio. Tämä potilas oli lopettanut tupakoinnin kuukautta aiemmin. Toinen potilaista sai sekä valtimo- että laskimosaumaan tukokset, ja kolmas potilas jouduttiin operoimaan uudestaan kahdesti sekä valtimo- että laskimosauman tukosten vuoksi.

Ottokohdan ongelmia on kuvattu laajalti plastiikkakirurgisessa kirjallisuudessa (kuva 1). Näitä ovat muun muassa ottokohdan ihoreunan nekroosit (45,47,49). Varsinkin syöpäkirurgiassa ovat postoperatiiviset komplikaatiot haitallisia, koska niiden hoitaminen myöhästyttää potilaan muita hoitoja ja saattaa pahimmillaan aiheuttaa taudin leviämistä.

Mikrokirurgisia rekonstruktioita tehdään trauman aiheuttaman kudospuutoksen, diabeteksen tai ASO:n aiheuttaman kudoskuolion korjaamiseksi. Näillä potilailla on jo lähtökohtaisesti huonot edellytykset mikrokirurgisen leikkauksen onnistumiseksi perussairauden aiheuttamien verenkierto-ongelmien vuoksi (50). Tupakointi vaikuttaa heikentävästi verisuonianastomoosin parantumiseen. Kokeellisessa eläintutkimuksessa selvitettiin viidentenä post-operatiivisena päivänä endoteelisolujen siirtymistä anastomoosin peitoksi. Tupakoitsijoiden ryhmässä vain 16-19 % ompeleista oli endoteelisolujen peitossa, kontrolliryhmässä oli 75 %:n endoteelipeitto (51).

Myös muut plastiikkakirurgiset toimenpiteet ovat alttiita tupakan aiheuttamalle verenkierron ongelmille. Rintojen pienennysleikkauksessa perussairauksilla, lääkkeiden käytöllä, iällä, painolla tai poistetun kudoksen määrällä ei todettu olevan vaikutusta postoperatiivisten komplikaatioiden esiintymiseen, kun taas tupakointi oli ainoa tilastollisesti merkittävä ennustetekijä postoperatiivisille komplikaatioille (52). Abdominoplastia eli vatsanpeitteiden uudelleen muotoilu on suuri toimenpide. Tupakoitsijoilla oli tilastollisesti merkittäviä haavaongelmia abdominoplastiassa 132 potilaan aineistossa (p < 0,01); lähes puolella tupakoijista oli haavaongelmia jo ennen sairaalasta pääsyä verrattuna tupakoimattomiin 14,8 % (53).

Kasvojen kohotuksessa (face-lift) luodaan paikallinen ihosubcutiskieleke poskien ja kaulan ihosta, joka kiinnitetään uuteen paikkaan ja ylimääräinen iho leikataan pois. Retrospektiivisessä 1 186 kasvojen kohotusta käsittävässä tutkimuksessa komplikaatioita esiintyi 10 %:lla leikatuista potilaista, joista 74 % oli tupakoitsijoita (54). Rintojen suurennusleikkauksia kosmeettisista syistä hankkivien naisten joukossa näyttäisi olevan tupakoitsijoita kaksi kertaa enemmän normaaliväestöön verrattuna (55,56). Postoperatiivisten komplikaatioiden, kuten kapselikontraktuurien, haavaruptuuroiden ja proteesi-infektioiden, tärkeimmäksi ennustetekijäksi osoittautui tupakointi ja sädehoito 111 potilaan aineistossa (p < 0,05) (57).

Tupakoinnin lopettaminen ennen operaatiota

Vuonna 2002 tehtiin Pohjois-Amerikan esteettisten plastiikkakirurgien keskuudessa potilaiden tupakoinnista kyselytutkimus, johon vastasi 955 plastiikkakirurgia (58). Kävi ilmi, että amerikkalaiset plastiikkakirurgit mieluiten leikkaisivat tupakoimattomia potilaita. On selvää, että plastiikkakirurgit suosittavat tupakoinnin lopettamista ennen plastiikkakirurgisia toimenpiteitä. Epäselvää on, milloin tupakointi tulisi lopettaa ennen suunniteltua toimenpidettä. Näyttäisi siltä, että lyhytaikaisella (2-3 viikkoa) tupakoinnin lopettamisella ennen suunniteltua toimenpidettä ei olisi vaikutusta haavakomplikaatioiden määrään (59).

Padubidri suositteli tupakoinnin lopetusta 3 viikkoa ennen leikkausta (45), ja Sorensen suositteli neljää viikkoa (29). Moller ym. suosittavat tupakoinnin lopettamista 6-8 viikkoa ennen suunniteltua operaatiota (60). Heidän tutkimuksessaan suurin etu saatiin juuri haavakomplikaatioiden määrässä; 6-8 viikkoa ennen leikkausta lopettaneilla oli 5 % haavakomplikaatioita verrattuna verrokkiryhmän 31 %:iin, p = 0,001.

Potilasohjaus ja nikotiinikorvausterapia

Suomessa on julkaistu Käypä hoito -suositus tupakasta vieroituksesta ja nikotiinikorvaushoidoista (61). Suosittelemme tutustumaan suositukseen ja toteuttamaan sitä käytännön potilastyössä.

Vuonna 2002 julkaistussa australialaisessa tutkimuksessa todettiin 200 elektiiviseen päiväkirurgiseen leikkaukseen tulleen tupakoitsijan joukosta vain 131:n (66 %) saaneen omalta lääkäriltään tai kirurgilta ohjeita tupakoinnin lopettamiseen. (62). Näistä vain kuusi (3,0 %) potilasta muisti saaneensa ohjeita omalta lääkäriltään ja 13 (6,5 %) poliklinikalla tapaamaltaan kirurgilta.

Wolfenden ym. on katsausartikkelissaan tutkinut tapoja potilaan tukemiseksi kirurgisessa hoidossa tupakoinnin lopettamiseksi (63). Potilaalle annetaan vähintään 20 minuuttia kestävää tupakasta vieroitushoitoa ja alkuohjausta hänen saapuessaan sairaalaan. Hoitoon kuuluu myös riittävä seuranta potilaan kotiuduttua. Tämä käsittäisi vähintään viisi tapaamiskertaa kolmen kuukauden sisällä. Lisäksi ohjauksen tulisi sisältää kirjallista neuvontaa ja opastusta, nikotiinikorvaushoitoa sitä tarvitsevilla ja potilaan seurantaa, säännöllisiä puhelinkeskusteluja. Kaikki terveydenhuollossa työskentelevät voivat osallistua vieroitusohjaukseen. Wolfenden ym. suositteli interventioiden keskittämistä siitä kiinnostuneille henkilöille (vrt. stoomahoitajat/kipuhoitajat/haavahoitajat, kirjoittajan vertaus). Ilman strukturoitua terveydenhuollon henkilökunnan ohjaamaa interventiota tupakoinnin lopettaminen tuskin onnistuu (63). Tästä tiedosta viisastuneena Wolfenden ym. on suunnitellut satunnaistetun tutkimuksen 210:lle leikkaukseen tulevalle tupakoivalle potilaalle. (64). Kolme kuukautta ennen suunniteltua leikkausta potilaat osallistuivat pre-operatiiviselle käynnille, jossa heidän satunnaistettiin joko nikotiinikorvaushoitoryhmään tai verrokeiksi. Leikkaukseen tullessa nikotiinikorvaushoitoa saaneilla oli parempi tupakoinnin lopetuksen onnistumisprosentti kuin verrokeilla; 73 % vs. 56 % ja kolmen kuukauden seurannassa suuntaus jatkui; 18 % vs. 5 %.

Molyneux ym. ovat tutkineet tupakasta vieroitusta satunnaistamalla 274 tupakoivaa potilasta ryhmiin (65); 1. ei ohjausta, 2. pelkkä ohjaus (20 minuutin keskutelu ja kirjallinen materiaali) 3, ohjaus ja 6 viikon nikotiinikorvaushoito. Ryhmien onnistumista tutkittiin sairaalasta kotiuduttaessa sekä 3 ja 12 kuukauden kuluttua. Paras tulos saavutettiin ryhmässä 3 (nikotiinikorvaushoito ja ohjaus), sekä kotiutettaessa että pitkällä tähtäimellä. Ryhmien 1 ja 2 välillä ei ollut eroja tupakan kulutuksessa lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä. Macleod ym. ovat puolestaan tutkineet puhelinohjauksen ja nikotiinikorvaushoidon tehokkuutta 845:n lehti-ilmoitukseen vastanneen aikuisen tupakoitsijan kohdalla (66). Nikotiinikorvaushoito yhdistettynä puhelinohjaukseen oli tehokkaampi tupakasta vieroituksessa kuin pelkkä nikotiinikorvaushoito yksinään; lopettaneiden osuus 3 kuukauden kohdalla 26,7 % vs. 18,6 %; p = 0,004.

Lopuksi

Tupakointi muuttaa verenvirtausta, hyytymistapahtumaa ja kudosten rakennetta monilla mekanismeilla. Tupakanpoltto hidastaa haavan paranemista ja altistaa infektioille heikentäen leikkaustuloksia ja aiheuttaen lisäkustannuksia koko yhteiskunnalle. Tupakoinnin aiheuttamaa lisäriskiä kirurgiselle toimenpiteelle tulisi arvioida potilaskohtaisesti ja kertoa potilaalle tupakoinnin vaikutuksesta haavan paranemiseen. Tupakointi tulisi lopettaa mielellään jo 6-8 viikkoa ennen leikkausta. Leikkaukseen tulevia potilaita tulisi ohjata tupakasta vieroitukseen säännönmukaisesti, ja heille tulee olla tarjolla kirjallista materiaalia lopettamisen tueksi.

English summary: effects of smoking on wound healing

Smoking is a major risk factor for delayed or poor wound healing. Tobacco smoke contains several substances that are harmful in this respect, such as carbon monoxide causing hypoxia and nicotine leading to vasoconstriction and thus worsening the hypoxia. In addition, there are several substances which act by direct mechanisms, like hydrogen cyanide affecting wound healing mechanisms. Complications vary depending on type of surgery. Nevertheless, all surgical patients should be encouraged to quit smoking. This article describes the mechanisms of the harmful effects of smoking on wound healing and discusses smoking cessation among surgical patients.

Virve Koljonen
LT, erikoislääkäri
Hus, plastiikkakirurgian klinikka
Kristiina Patja
LT, asiantuntijalääkäri
Kansanterveyslaitos
Erkki Tukiainen
professori
Hus, plastiikkakirurgian klinikka