Ks. artikkelin pdf-versio «http://www.fimnet.fi/cl/laakarilehti/pdf/2022/SLL13-14-2022-582.pdf»1 Lääkärilehden sivuilla (vaatii FiMnet-tunnuksen).
Työikäisistä 10-30 % kokee eri syistä tiedonkäsittelyn eli kognition vaikeuksia (1–5). Tiedonkäsittelyn oireet painottuvat ikääntyvään työikäiseen väestöön. Etenevää muistisairautta sairastaa Suomessa noin 7 000 työikäistä (6,7).
Tiedonkäsittelyn oireiden taustasyyt voidaan jakaa vaikutustavan mukaan karkeasti kolmeen ryhmään (taulukko «»1). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ns. tiedonkäsittelyn kuormittajat. Tällöin aivojen toiminta on periaatteessa kunnossa, mutta ympäristön vaatimukset ovat liian suuret. Oireet ovat tyypillisesti lieviä ja häviävät kuormituksen väistyttyä. Työelämässä koetut muistivaikeudet saavatkin usein selityksensä normaalien tiedonkäsittelykykyjen ylittymisestä tilannesidonnaisesti. Tietotyön ja tietotekniikan yleistyminen ovat lisänneet työn informaatiokuormitusta (8).
Toisen ryhmän muodostavat ns. tehokkuuden heikentäjät. Psyykkiset ja uneen liittyvät oireet ovat suomalaisen työolotutkimuksen mukaan yleistyneet tuntuvasti viime vuosina (9). Näitä oireita koki viikoittain noin 40 % työntekijöistä vuonna 2018. Työelämän lisääntyvät vaatimukset ja pitkittynyt stressi altistavat muistioireille ja voivat johtaa työuupumukseen, mielialaongelmiin sekä sairauspoissaoloihin (10).
Masennus- ja uupumustilat sekä unihäiriöt vaikuttavat mm. otsalohkojen toimintaan. Tämä ilmenee usein tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen heikentymisenä (10). Taustasyyn korjaannuttua oireet yleensä helpottuvat, mutta palautuminen kestää monesti kauemmin.
Kognition ongelmat voivat johtua myös päihteiden liikakäytöstä (11). Toipumiseen vaikuttavat päihteiden laatu, käyttömäärät ja päihdehistorian pituus. Työikäisillä kognitio-oireiden yleinen taustasyy on uniapnea (12). Myös muut somaattiset sairaudet saattavat aiheuttaa väsymystä, heikentää rasituksensietoa ja ilmetä kognitiivisina vaikeuksina (taulukko «»1).
Kolmanteen syyryhmään kuuluvat ns. kognition rikkojat, eli aivoja pysyvästi vaurioittavat sairaudet ja tilat. Ensioireet saattavat olla lieviä myös aivosairauksissa ja tulla esiin vain vaativissa tilanteissa. Oireet ovat kuitenkin usein systemaattisia, ja ne voivat ilmetä kognitiivisissa perustoiminnoissakin (esim. muistissa säilyminen, puheen tuotto, näköhahmotus).
Kognitiivisissa oireissa erotetaan subjektiiviset (itse koetut) ja objektiiviset (tutkimuksin todennetut) tiedonkäsittelyn heikentymät. Subjektiiviset muistivaikeudet eivät aina ole yhteydessä objektiivisiin testisuorituksiin (13,14). Toisaalta myös objektiivinen muistihäiriö ilman subjektiivisia oireita on mahdollinen, kun oiretiedostus on heikentynyt.
Subjektiivisten oireiden merkitystä ei pidä vähätellä. Ne ovat yhteydessä työkyvyn haasteisiin ja kuormitustekijöihin. Koetut kognitiiviset oireet suurentavat myös työntekijöiden myöhempää riskiä joutua pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle (15).
Koettujen kognitiivisten oireiden tyypillisimpiä taustatekijöitä ovat masennus, ahdistuneisuus, uupumus ja unettomuus (16,17,5). Myös alkoholi, kipu ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat vaikuttaa kognitioon (18). Psyykkiset kuormitustekijät vaikuttavat kognitioon kumuloituvasti. Muistivaikeuksia raportoidaan sitä enemmän, mitä vaikeammasta psyykkisestä tilasta tai mitä useammasta lievästäkin tilasta (esim. masennus, unettomuus, työuupumus) on kyse (19).
Työikäisten tiedonkäsittelyn vaikeimpia ongelmia selvitetään neurologian poliklinikoilla. Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) muistipoliklinikalle ohjatuista työikäisistä 17 %:lla tiedonkäsittelyn ongelmat liittyivät etenevään muistisairauteen (20). Aivovammaan, aivoverenkiertohäiriön jälkitilaan tai muuhun elimelliseen syyhyn ongelmat liittyivät 19 %:lla (20). Noin kahdella kolmasosalla ongelmat johtuivat masennuksesta (21 %), työuupumuksesta (19 %) tai väsymyksestä, unettomuudesta ja uniapneasta (17 %) tai niiden yhdistelmistä (20).
Muistioireiden ei-elimelliset taustasyyt työ- ikäisillä olivat samankaltaisia selvityksessä, joka tehtiin Kuopion yliopistollisen sairaalan (Kys) neurologian poliklinikalla (21).
Muistisairaudet ovat melko harvinainen muistivaikeuksien syy työikäisillä. Kun työurat pidentyvät ja varhaisdiagnostiikka kehittyy, myös työterveyshuollossa joudutaan yhä useammin tekemisiin muistisairausepäilyjen kanssa. Esimerkiksi Alzheimerin taudin esiintyvyys suurenee selvästi noin 60 ikävuodesta alkaen. Tauti on yleisin muistisairaus työikäisillä (30–40 % diagnosoiduista).
Toiseksi yleisimmät ovat otsa-ohimolohkorappeuma ja aivoverenkiertosairauden muistisairaudet, joita sairastaa noin 12–18 % heistä, joilta muistisairaus on diagnosoitu alle 65-vuotiaana. Työikäisiltä diagnosoitujen muiden muistisairauksien taustalla ovat aivovammat ja harvinaisemmat muistisairaudet, kuten Lewyn kappale -tauti. Pitkäaikaisen runsaan alkoholinkäytön aiheuttama muistisairaus on arviolta 10 %:lla (22).
Voi olla haastavaa tunnistaa työiässä alkava muistisairaus. Tyypillisessä Alzheimerin taudissa oireet alkavat tapahtumamuistin heikentymisenä, mutta nuoremmilla ensioire on usein muutos näköhahmotuksessa, toiminnanohjauksessa tai kielellisissä kyvyissä (23).
Harvinaisemmat muistisairaudet ovat nuoremmilla suhteellisesti yleisempiä kuin iäkkäillä. Ensioireet voivat tällöin ilmetä hidastumisena, mielialaongelmina tai luonteen tai käyttäytymisen muutoksina (22). Muistisairautta on myös syytä epäillä, kun työssä selviytyminen heikentyy, eikä henkilö itse tätä tunnista.
Työmuistin ja toiminnanohjauksen vaikeudet heijastuvat helposti työhön ja näkyvät esimerkiksi unohteluna sekä vaikeuksina töiden suunnittelussa ja päätöksissä. Toisaalta kognitiiviset vaikeudet työssä voivat aiheuttaa kuormittumista, unihäiriöitä ja mielialan laskua.
Toimintakykyä työssä tai arjessa heikentävien tiedonkäsittelyn vaikeuksien syy tulee aina selvittää. Arvioinnin pitäisi olla järjestelmällistä ja tarkentua asteittain. Oireiden tutkiminen käynnistyy usein työterveyshuollossa. Yksilöarviointiin perehtyneet työterveyspsykologit voivat auttaa oireiden ja kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnissa. Neurologin ja/tai neuropsykologin konsultaatioita ja kuvantamistutkimuksia voi hyödyntää, jos ne kuuluvat työterveyshuoltosopimukseen. Mikäli tutkittava ei ole työssä, tutkimukset aloitetaan yleensä terveyskeskuksessa.
Jos perusselvitysten jälkeen herää epäily muistisairaudesta tai muusta keskushermostosairaudesta, asiakas tulee ohjata neurologin vastaanotolle (neurologian poliklinikalle tai yksityisvastaanotolle) ja lisätutkimustarpeen arvioon. Tiedonkäsittelyn vaikeudet työikäisellä saattavat vaatia lisäksi muun somaattisen sairauden tai unihäiriön tarkempaa selvittelyä tai psykiatrian tai päihdelääketieteen erityisasiantuntijan konsultaatiota.
Tiedonkäsittelyn oireiden laadun ja taustasyiden selvittely käynnistyy haastattelun ja kyselyiden avulla. Keskeistä on tutkittavalta ja mahdollisesti hänen läheiseltään sekä työpaikalta saatava tieto (taulukko «»2). Kognitiivisten oireiden alkamista ja etenemistä arvioidaan suhteessa potilaan muihin psyykkisiin ja somaattisiin oireisiin, elämän- tai työtilanteen kuormitustekijöihin, uneen sekä sairautta edeltäneisiin piirteisiin ja ikään.
Oireiden arvioinnissa voidaan käyttää kyselyjä, kuten Muistikysely potilaalle/läheiselle tai Työssä muistaminen -kysymyssarja (taulukko «»3). Tiedonkäsittelyn vaatimukset ovat työssä usein suurempia kuin vapaa-ajalla, joten työhön liittyvät kysymykset voivat auttaa tunnistamaan lieviä oireita. Esimerkiksi varhaisessa Alzheimerin taudissa toimintakyky säilyy usein hyvänä arjessa, vaikka vaikeudet työssä ovat jo ilmeisiä.
Luonteen ja käyttäytymisen muutosten arviointiin voi käyttää läheisen täyttämää Modified Frontal Behavioral Inventory -kyselylomaketta (FBI-mod). Sen toimivuutta otsa-ohimolohkorappeuman oireiden arvioinnissa on tutkittu myös Suomessa (24). ADCS-ADL-haastattelusta on muokattu versio lievempien kognitiivisten toimintakykymuutosten selvittämiseen (ADCS-ADL-MCI) (25). Tämä ei kuitenkaan ole vielä yleisesti käytössä.
Erotusdiagnostisia tiloja kannattaa selvittää muun muassa laboratoriokokein sekä kliinisen tutkimuksen, haastattelun ja kyselyjen avulla (26). Mielialatekijöiden, työuupumuksen, unettomuuden, alkoholin liikakäytön ja uniapnean tunnistamiseksi on saatavilla validoituja kyselyjä (taulukko «»3).
Erikoissairaanhoitoon ohjattaessa on tärkeää, että esitiedot ja työterveyshuollossa tehtyjä tutkimuksia koskevat lähetetiedot ovat kattavia ja kysymyksen asettelu on selkeä.
Koska muistisairauksien oirekuvat ovat erilaisia, näiden sairauksien varhaisessa tunnistamisessa on oleellista kognition eri osa-alueiden huolellinen arviointi riittävän herkin menetelmin. Nykyisin käytössä olevat lyhyet kognitiiviset seulontatestit, kuten MMSE tai MoCA (27,28), eivät ole riittävän herkkiä tunnistamaan tiedonkäsittelyn lievempiä vaikeuksia tai alkavia muistisairauksia. Niitä ei suositella käytettäväksi työikäisillä.
Laajempiakaan kognitiivisia seulontatyyppisiä testejä ei ole suunniteltu työikäisten arviointiin. Suomessa on laajasti käytössä Cerad-tehtäväsarja (29), joka on yleensä toimiva menetelmä tunnistaa tapahtumamuistin heikentymä yli 60-vuotiailta. Kun kyseessä on nuorempi tai korkeasti koulutettu tutkittava, normaaliksi tulkittu suoriutuminen ei kuitenkaan sulje pois kognitiivista heikentymää. Ceradia voidaan käyttää em. rajoitteet huomioiden osana vanhemmille työntekijöille tehtävää laajempaa selvitystä.
Cerad ei sovellu työmuistin, prosessointinopeuden ja toiminnanohjauksen arviointiin. Jos työikäisen oirekuva herättää huolen alkavasta muistisairaudesta, hänet on ohjattava jatkotutkimuksiin riippumatta Cerad-tuloksesta. Poikkeava Cerad-tulos antaa tietenkin viitteen lisätutkimusten tarpeesta työikäiselläkin.
Laaja neuropsykologinen tutkimus on työikäisillä usein tarpeen aivosairautta epäiltäessä, jotta kognition eri osa-alueet saadaan arvioitua kattavasti erotusdiagnostiikan ja työkyvyn näkökulmista. Jos työterveyshuollossa on mahdollista konsultoida neuropsykologia tai psykologia, näin kannattaa tehdä. Konsultointi usein auttaa etenevän muistisairauden riskin arvioinnissa, jatkoon ohjaamisessa ja diagnostiikassa (30).
Kun neurologian poliklinikalla arvioidaan tiedonkäsittelyn vaikeuksia työikäiseltä, keskiössä ovat neurologin ja neuropsykologin tekemät arviot (26) sekä usein aivojen magneettitutkimus. Harkinnan mukaan voidaan ottaa selkäydinnestenäyte tai ohjelmoida muita kuvantamistutkimuksia, kuten positroniemissiotomografia eli PET-kuvantaminen (useimmiten FDG-PET; harvoin amyloidi-PET) tai aivojen dopamiinikuljettaja-proteiinien gammakuvaus.
Selkäydinnestenäytteestä voidaan beeta-amyloidi- ja tau-proteiinipitoisuuksien lisäksi selvittää myös infektioiden mahdollisuus, esimerkiksi borrelioosi, tai sulkea pois muita harvinaisia sairauksia. Joskus erotusdiagnostiikassa tarvitaan esimerkiksi aivojen sähköisen toiminnan mittauksia. Laboratorioanalytiikkaa voidaan tarvittaessa laajentaa koskemaan metabolisia sairauksia sekä ravitsemusta tai elintapoja. Työikäisiä arvioitaessa tarvitaan usein erotusdiagnostisia tutkimuksia, jotka liittyvät unihäiriöihin, somaattisiin sairauksiin ja psyykkisiin tekijöihin. Tällöin on tarpeen konsultoida näihin keskittyneitä erikoisaloja. Diagnoosi edellyttää usein seurantaa.
Työikäisten kognitiivisten vaikeuksien tunnistamiseen ja toimintakykyvaikutusten arviointiin tarvitaan paremmin soveltuvia uusia menetelmiä. Sellaisia kehitetään parhaillaan Tiedonkäsittelyn heikentymät ja työkyky -tutkimuksessa, jota toteuttavat Työterveyslaitos sekä Kysin ja Oysin neurologian klinikat.
Cerad-tehtäväsarjalle tuotetaan koulutustason huomioivat viitearvot ja sähköinen laskuri Itä-Suomen yliopiston, Oysin neurologian klinikan ja Suomen Alzheimer-tutkimusseuran yhteistyönä. Näitä on mahdollista hyödyntää ikääntyneempien työntekijöiden oireiden ensi vaiheen arvioinnissa.