MS-lääkkeiden vaikutusmekanismit.
Lääkkeet vaikuttavat pääasiassa systeemisesti keskushermoston ulkopuolella, sillä veri-aivoeste estää useimpien MS-lääkemolekyylien merkittävän pääsyn keskushermostoon. Lymfosyyttien vähentäminen tai niiden toiminnan hillitseminen tai muokkaaminen on beetainterferonien (IFNβ), glatirameeriasetaatin (GA), pienimolekyylisistä lääkeaineista dimetyylifumaraatin, diroksimeelifumaraatin, teriflunomidin, mitoksantronin ja kladribiinin sekä monoklonaalisista vasta-aineista alemtutsumabin, okrelitsumabin, ofatumumabin ja rituksimabin pääasiallinen vaikutustapa. Pienimolekyyliset fingolimodi ja ponesimodi estävät lymfosyyttien poistumista imusolmukkeista. Monoklonaalinen vasta-aine natalitsumabi estää lymfosyyttien pääsyä keskushermostoon veri-aivoesteen läpi. Biologiset lääkkeet on merkitty punaisella ja pienimolekyyliset sinisellä tekstillä.
APC = antigeenia esittelevä solu, DC = dendriittisolu, NK = luonnollinen tappajasolu
Kuvan lähde: Atula S, Laakso S, Nevala R ym. MS-taudin ja sen lääkehoitojen vaikutus syöpäriskiin. Duodecim 2022;138(18):1595-602
© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim