Takaisin

Haloperidoli dementiaan liittyvien neuropsykiatristen oireiden (aggressio ja psykoosioireet) hoidossa

Näytönastekatsaukset
Hannu Koponen
11.12.2023

Näytön aste: A

Haloperidoli on tehokas dementiaan liittyvän aggressiivisuuden ja psykoosioireiden hoidossa.

Cochrane-meta-analyysissa «Lonergan E, Luxenberg J, Colford J. Haloperidol fo...»1 arvioitiin haloperidolin tehoa dementiaan liittyviin agitaatio-oireisiin. Analyysi perustuu heinäkuuhun 2003 mennessä julkaistuihin tutkimuksiin, joista kelvollisiksi arvioitiin 5 ja joihin osallistuneiden potilaiden kokonaismäärä oli 817. Näistä tutkimuksista 2 oli tehty Euroopassa ja 3 Yhdysvalloissa. 3 tutkimuksessa potilaat olivat avohoitopotilaita ja 2 tutkimuksessa laitospotilaita. Potilaiden keski-ikä vaihteli 72,1–81,5 vuoden välillä, ja naisia oli 56,3–66,6 %. 3 tutkimuksessa potilaat sairastivat Alzheimerin tautia, 2 tutkimuksessa potilailla saattoi olla myös muu dementia. Diagnoosit perustuivat standardoituihin kriteereihin (DSM-III-R, DSM-IV, NICDS, ARDRA). 4 tutkimuksessa potilailla oli lievä tai keskivaikea dementia (MMSE 13,0–19,4) ja 1 tutkimuksessa vaikea (MMSE 7,9–8,8). Agitaation ja hoitovasteen arvioinnissa käytettiin CMAI:tä. Käytetty haloperidoliannos vaihteli 0,25–6 mg/vrk ja hoidon kesto 3 viikosta 16 viikkoon. 3 tutkimuksessa haloperidolin tehoa verrattiin lumeeseen ja muuhun tehokkaaseen hoitoon (käyttäytymisterapia, tratsodoni, tiapridi, risperidoni tai fluoksetiini), ja 1 tutkimuksessa pientä haloperidoliannosta verrattiin haloperidolin standardiannokseen ja lumeeseen. 3 tutkimuksessa annosta voitiin säätää vasteen ja haittaoireiden mukaan, 2 tutkimuksessa käytettiin kiinteää haloperidoliannosta. Haittaoireita arvioitiin erilaisilla menetelmillä (kahdessa tutkimuksessa tutkijoiden omalla asteikolla, yhdessä UKU:lla, yhdessä ESRS:llä ja yhdessä TES:llä). 2 tutkimuksessa arvioitiin lisäksi hoitajien kuormitusta.

3 tutkimusta osoitti haloperidolilla olevan tehoa aggressiivisuuteen. Haloperidolipotilailla esiintyi lumeryhmään verrattuna enemmän haittaoireita, kuten uneliaisuutta tai ekstrapyramidaalioireita.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:

Tutkimuksiin osallistui sekä laitos- että avohoitopotilaita, joten sovellettavuus suomalaiseen väestöön on hyvä.

Tutkimuksessaan «Devanand DP, Pelton GH, Cunqueiro K ym. A 6-month,...»2 Devanand ja työtoverit selvittivät Alzheimerin tautiin liittyvien neuropsykiatristen oireiden uusiutumista haloperidolilääkityksen lopettamisen jälkeen. Tutkimukseen osallistui 44 keskimäärin 75-vuotiasta potilasta, joista 57 % oli naisia. Potilaat olivat hoidossa muistiklinikalla tutkimuksen ensimmäisessä, avoimessa osassa. Potilaat saivat viikon lääkkeettömän jakson jälkeen 20 viikon ajan haloperidolia (annosalue 0,5–5 mg, keskimääräinen annos 1,5 ± 1 mg/vrk), jonka annos säädettiin yksilöllisesti hakien parasta hoitovastetta vähimmillä haittaoireilla. Ensimmäisessä vaiheessa 22 potilasta (50 %) sai hoitovasteen, joka määriteltiin 3 tutkimuksen alussa määritellyn keskeisimmän oireen sekä CGI:llä arvioitujen psykoosi- ja agitaatio-oireiden vaikeusasteen puolittumiseksi.

Tutkimuksen seuraavaan, 24 viikkoa kestäneeseen vaiheeseen jatkoi 21 haloperidolilääkityksestä hyötynyttä potilasta, jotka satunnaistettiin joko lumelääkeryhmään tai jatkamaan haloperidolilääkitystä. Lumeryhmän potilaista 80 % ja haloperidoliryhmän potilaista 40 % sai relapsin (= keskeisten oireiden paheneminen 50 %:lla) tutkimuksen aikana (p = 0,07), ja relapsi tuli nopeammin lumeryhmässä (5,8 ± 6,7 viikkoa lumeryhmässä ja 8,0 ± 10,7 viikkoa haloperidoliryhmässä; p = 0,04). Oireiston laatu (psykoosi tai agitaatio) ei ennustanut oireiston uusiutumista.

Tutkijat esittävät johtopäätelmänään, että haloperidolilääkityksen lopettamisen riskit tulisi arvioida suhteessa lääkehoidon jatkamisen riskeihin (neurologiset ja metaboliset haittaoireet, kuolleisuus).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa 12 viikkoa kestäneessä risperidoni-haloperidolitutkimuksessa Chan ja työtoverit «Chan WC, Lam LC, Choy CN ym. A double-blind random...»3 vertasivat yksilöllisesti annosalueella 0,5–2 mg/vrk annostellun haloperidolin ja risperidonin tehoa CMAI- ja BEHAVE-AD-asteikoilla arvioituihin muistisairauksien neuropsykiatrisiin oireisiin. Potilaita oli kaikkiaan 58, heidän keski-ikänsä oli 80,5 ± 8,2 vuotta, ja potilaista 72 % oli naisia. Tutkimuksen alussa potilaat satunnaistettiin joko haloperidoli- tai risperidonilääkitysryhmään. Potilaita hoitavat psykiatrit eivät tienneet potilaan saamaa lääkitystä.

Tutkimuksen viimeisellä viikolla keskimääräinen haloperidoliannos oli 0,90 ± 0,45 mg ja risperidoniannos 0,85 mg ± 0,50 mg. Potilaista 55 (94,8 %) osallistui tutkimukseen loppuun saakka. Tutkimuksen lopussa molempien hoitoryhmien CMAI-asteikolla mitatut oireet olivat merkittävästi lievittyneet (haloperidoliryhmässä 46,4 ± 10,5:stä 36,3 ± 10,4:ään, p = 0,000 ja risperidoniryhmässä 48,9 ± 14,5:stä 40,8 ± 16,9:ään, p = 0,002). Haittaoireina haloperidoliryhmässä todettiin päiväaikaista väsymystä, risperidoniryhmässä puolestaan pahoinvointia ja virtsaumpea.

Tutkijoiden mukaan molemmat lääkkeet lievittivät muistisairauksiin liittyvää agitaatiota ja aggressiivisuutta mutta vain risperidoni lievitti merkittävästi psykoosioireita. Tutkijat pitivät pieniannoksista risperidoni- ja haloperidolihoitoa siedettynä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimuksen potilasmäärä oli pienehkö, ja potilaiden farmakogeneettiset ominaisuudet voivat poiketa suomalaisesta väestöstä.

Cochrane-katsauksessaan Muhlbauer ja työtoverit «Mühlbauer V, Möhler R, Dichter MN ym. Antipsychoti...»4 tarkastelivat psykoosilääkkeiden tehoa ja turvallisuutta Alzheimerin tautiin, vaskulaariseen dementiaan tai sekamuotoiseen dementiaan liittyvien agitaatio- ja psykoosioireiden hoidossa. Tutkimuksen tietokantahaku ulottui tammikuuhun 2021. Katsaukseen otettiin mukaan lumekontrolloidut RCT:t, joista kriteerit täyttäviä tutkimuksia oli 24 kappaletta. Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat agitaatio- ja psykoosioireiden lievittyminen ja haittaoireita saaneiden potilaiden määrä. 6 tutkimuksessa tutkittiin tavanomaisia psykoosilääkkeitä ja 20 tutkimuksessa uudempia psykoosilääkkeitä. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 6 090 potilasta (12–652 potilasta per tutkimus), jotka saattoivat olla avo- tai laitoshoidossa.

Tutkijoiden mukaan tavanomaiset psykoosilääkkeet (esim. haloperidoli) vähensivät lumeeseen verrattuna psykoosioireita (SMD -0,29; 95 % luottamusväli -0,55 – -0,03). Sen sijaan vaikutus agitaatioon oli epävarma (SMD -0,36; 95 % luottamusväli -0,57 – -0,14). Tavanomaiset psykoosilääkkeet lisäsivät uneliaisuutta (RR 2,62; 95 % luottamusväli 1,51–4,56) ja ekstrapyramidaalioireita (RR 2,26; 95 % luottamusväli 1,58–3,23). Tavanomaisten psykoosilääkkeiden käyttöön liittyi lisääntynyt kuolleisuus (RR 1,46; 95 % luottamusväli 0,54–4,00), mutta löydös on kirjoittajien mielestä epävarma.

Uudemmat psykoosilääkkeet (risperidoni, olantsapiini, aripipratsoli ja ketiapiini) vähensivät agitaatiota (SMD -0,21; 95 % luottamusväli -0,30 – -0,12), mutta vaikutus psykoosioireisiin oli vähäinen (SMD -0,11; 95 % luottamusväli -0,18 – -0,03). Uudemmat psykoosilääkkeet lisäsivät uneliaisuutta (RR 1,93; 95 % luottamusväli 1,57–2,39) ja kirjoittajien mielestä todennäköisesti myös hieman ekstrapyramidaalioireita (RR 1,39; 95 % luottamusväli 1,14–1,68). Niiden käyttöön liittyi myös lisääntynyt kuolemanvaara (RR 1,36; 95 % luottamusväli 0,90–2,05).

Kirjoittajien mukaan tavanomaiset psykoosilääkkeet vähensivät agitaatiota ja myös hieman psykoosioireita. Uudemmat psykoosilääkkeet vähensivät jossain määrin agitaatiota, mutta niiden vaikutus psykoosioireisiin oli vähäinen. Kummankin lääkeryhmän käyttöön liittyi uneliaisuutta ja muita haittaoireita.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tavanomaisilla psykoosilääkkeillä tehtyjen tutkimusten määrä oli pienehkö (4 agitaatiotutkimusta ja 2 tutkimusta psykoosioireisilla potilailla) ja rakenne heterogeeninen. Tutkijoiden mukaan tässä lääkeryhmässä näyttö oli vähäistä, joten tutkijoiden esittämät johtopäätökset ottavat nämä epävarmuustekijät huomioon, vaikkakin numeeriset tulokset viittaavat tehoon agitaatio- ja psykoosioireiden vähentämisessä.

Kirjallisuutta

  1. Lonergan E, Luxenberg J, Colford J. Haloperidol for agitation in dementia. Cochrane Database Syst Rev 2002;:CD002852 «PMID: 12076456»PubMed
  2. Devanand DP, Pelton GH, Cunqueiro K ym. A 6-month, randomized, double-blind, placebo-controlled pilot discontinuation trial following response to haloperidol treatment of psychosis and agitation in Alzheimer's disease. Int J Geriatr Psychiatry 2011;26:937-43 «PMID: 21845596»PubMed
  3. Chan WC, Lam LC, Choy CN ym. A double-blind randomised comparison of risperidone and haloperidol in the treatment of behavioural and psychological symptoms in Chinese dementia patients. Int J Geriatr Psychiatry 2001;16:1156-62 «PMID: 11748775»PubMed
  4. Mühlbauer V, Möhler R, Dichter MN ym. Antipsychotics for agitation and psychosis in people with Alzheimer's disease and vascular dementia. Cochrane Database Syst Rev 2021;12:CD013304 «PMID: 34918337»PubMed