Systemaattiseen katsaukseen «Suvan J, Leira Y, Moreno Sancho FM, ym. Subgingiva...»1 valittiin tutkimuksia, jotka vertailivat ultraäänilaitteella ja käsi-instrumenteilla tehdyn subgingivaalisen instrumentoinnin hoitotuloksia. Tutkimukseen otettiin mukaan Medline-, Cochrane-, EMBASE-, SCOPUS- ja LILACS-tietokannoista kuusi satunnaistettua kliinistä tutkimusta vuosilta1988–2015. Potilaat olivat yli 18-vuotiaita, ja kaikki parodontiitin muodot olivat mukana (pois lukien gingiviitti ja systeemisiin sairauksiin tai syndroomiin liittyvä parodontiitti). Ensisijaisena muuttujana oli taskusyvyyden (PD) madaltuminen ja toissijaisina muuttujina parantuneiden ientaskujen määrä (PD ≤ 4 mm eikä ienverenvuotoa), muutokset kliinisessä kiinnitystasossa (CAL) ja ienverenvuotoprosentin muutokset. Seuranta-aika oli vähintään 3 kuukautta. Suurimmassa osassa tutkimuksia seuranta-aika oli korkeintaan 6 kuukautta, mitä voidaan pitää lyhyenä.
Meta-analyysi pystyttiin tekemään taskusyvyyden (PD) ja kiinnitystason (CAL) osalta. Ryhmien välillä ei voitu havaita mitään merkittäviä eroja millään aikavälillä. Myöskään ientaskun alkuperäisellä syvyydellä ei ollut vaikutusta. Yhdessä tutkimuksessa raportoitiin ienverenvuotoprosentin pistekohtainen muutos, eikä myöskään tässä havaittu eroja ryhmien välillä.
Tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että subgingivaalinen instrumentointi voidaan tehdä ultraäänilaitteella tai käsi-instrumenteilla tai käyttämällä molempia ja päästä yhtä hyvään hoitotulokseen.
Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Johnston W, Paterson M, Piela K, ym. The systemic ...»2 tutkittiin systeemistä tulehdusvastetta, kun parodontologinen hoito tehtiin ultraäänilaitteella tai käsi-instrumenteilla. Tutkimuksessa tehtiin koko suun parodontologinen hoito 39 potilaalle joko käsi-instrumenteilla (n = 20) tai ultraäänilaitteella (n = 19). Ensisijaisena muuttujana oli CRP ja toissijaisina muuttujina IL-6 ja TNF-α. Verikoe otettiin lähtötilanteessa sekä 1, 7 ja 90 päivää hoidon jälkeen. Kaikki arvot korjattiin iän, sukupuolen, tupakoinnin, painoindeksin (BMI) ja lähtöarvon suhteen. Parodontiitin kliiniset parametrit (koko suun plakki-indeksi, koko suun vuotoindeksi, taskusyvyys (PD) ja kiinnitystaso (CAL) mitattiin lähtötilanteessa ja 90 päivää hoidon jälkeen.
Kaikkien potilaiden CRP-pitoisuus suureni 1. päivänä hoidon jälkeen riippumatta siitä, oliko hoito tehty ultraäänilaitteella vai käsi-instrumenteilla. IL-6- tai TNF-α-arvoissa ei ollut myöskään eroja ryhmien välillä. Tulehdusmarkkerit pienenivät lähtöarvoihin 7. päivään mennessä.
Parodontologisen hoidon jälkeen molemmissa ryhmissä todettiin selvä ja yhtä suuri paraneminen kliinisissä parametreissa. Ultraäänilaitteella tehty hoito vei kuitenkin keskimäärin vähemmän aikaa.
Samasta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta «Johnston W, Paterson M, Piela K, ym. The systemic ...»2 analysoitiin myös hoidon vaikutus biofilmin koostumukseen «Johnston W, Rosier BT, Carda-Diéguez M, ym. Longit...»3. Subgingivaalista plakkia kerättiin lähtötilanteessa sekä 1, 7 ja 90 päivää hoidon jälkeen ja siitä analysoitiin bakteerien DNA. Biofilmin koostumus oli toisiaan vastaava molemmissa ryhmissä koko aikavälillä sekä biofilmin määrän että siinä olevien lajien suhteen.
Ryhmien sisällä biofilmin koostumuksessa tapahtui suuria muutoksia. 1. ja 7. päivän kohdalla taksonominen diversiteetti ja dysbioosi vähenivät ja terveyteen liitetyt lajit kuten Streptococcus ja Rothia lisääntyivät. 90 päivän kohdalla mikrobiomi oli muuttunut jälleen lähemmäksi alkutilannetta riippumatta siitä, kumpaan ryhmään potilas kuului ja minkälaisia parodontiitin kliiniset parametrit olivat.
Subgingivaalisen plakin mikrobiomissa ei havaittu eroja käsi-instrumenteilla ja ultraäänilaitteella hoidettujen potilaiden välillä.
Molemmat tutkimukset «Johnston W, Paterson M, Piela K, ym. The systemic ...»2 ja «Johnston W, Rosier BT, Carda-Diéguez M, ym. Longit...»3 vahvistavat myös aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että subgingivaalinen instrumentointi voidaan tehdä ultraäänilaitteella, käsi-instrumenteilla tai molemmilla ja päästä yhtä hyvään hoitotulokseen.