Meta-analyysiin «Radonjić NV, Bellato A, Khoury NM, ym. Nonstimulan...»1 sisältyi 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa verrattiin atomoksetiinin tehoa lumelääkkeeseen aikuisten ADHD-oireiden hoidossa.
Potilaita näiden tutkimusten atomoksetiiniryhmissä oli yhteensä 2 044. Tutkimusten kesto oli 4–26 viikkoa. Tulokset analysoitiin potilastason tietojen perusteella. Tutkimuksissa mistä tahansa syystä keskeyttäneiden osuus oli atomoksetiiniryhmissä 34,9 % ja lumeryhmissä 27,6 %, ja haittavaikutusten vuoksi keskeyttäneiden osuus oli atomoksetiiniryhmissä 9,3 % ja lumeryhmissä 3,6 %.
ADHD-oireita mitattiin joko itsearviointilomakkeilla tai haastatteluun perustuvalla oirearviolla. Oirearvioinnin tapa ei ollut tulosten kannalta merkittävä myötävaikuttava tekijä (F1,30 = 0,0308, p = 0,8618).
Meta-analyysin perusteella atomoksetiini vähensi ADHD-oireita tehokkaammin kuin lumelääke, vaikutuksen suuruus oli kohtalainen (Hedgesin g = -0,4807; 95 % luottamusväli -0,6362–0,3251).
ADHD-oireita mitattiin mittareilla CAARS-Inv: SV (Conners' Adult ADHD Rating Scale – Investigator Rated: Screening Version) ja CGI-ADHD-S (Clinical Global Impression-Severity). Elämänlaatua mitattiin AAQoL-kyselyllä (Adult ADHD Quality-of-Life Scale).
CAARS-Inv-pisteet vähenivät lähtötasosta atomoksetiiniryhmässä enemmän kuin lumeryhmässä: -13,2 vs. -9,7 pistettä, ero -3,9 pistettä (95 % luottamusväli -5,2 – -2,7; p < 0,001). Myös CGI-pisteet vähenivät atomoksetiiniryhmässä lumeryhmää enemmän: -1,1 vs. -0,8 pistettä, ero -0,35 pistettä (95 % luottamusväli -0,5 – -0,2; p < 0,001). Elämänlaatu AAQoL-mittarilla mitaten koheni atomoksetiiniryhmässä lumeryhmää enemmän: 13,5 vs. 9,6 pistettä, ero 3,6 pistettä (95 % luottamusväli 1,5–5,8; p = 0,001).