Kurkkumätä
Lääkärin käsikirja
28.11.2025 • Viimeisin muutos 14.4.2022
Keskeistä
- Corynebacterium diphtheriae -bakteerin aiheuttama nielun,
kurkunpään, nenän tai ihon tulehdus
- Kuume yleensä alle 39 °C, nopeasti ilmaantuva kurkkukipu, turvotus tulehdusalueella myös tonsillojen ulkopuolella ja pahoinvointi (neljäsosalla) ovat tyypilliset oireet.
- Komplikaatioina voi ilmetä sydänlihastulehdusta ja polyneuropatiaa.
- Tartunta edellyttää sylkikontaktia kurkkumätäpotilaan kanssa, ei leviä pisaratartuntana.
- Eksudaatin alta otettu näyte kahteen kuljetusputkeen, bakteeriviljely erityiselatusaineella, ilmoitettava laboratorioon etukäteen
Oireet
- Paikallistulehdus, jossa nielussa on runsas eksudaatti, harmaat (tai verenvuodon takia tummat), alustaansa kiinnittyneet, paksut limakalvopeitteet ja pehmytosaturvotus. Lapsilla tämä vaihe voi aiheuttaa hengitystietukoksen.
- Bakteerin erittämän toksiinin aiheuttama yleistauti alkaa 1–2 viikon kuluttua paikallisoireiden ilmaantumisesta. Toksiini aiheuttaa oireita varsinkin sydämessä (myokardiitti, rytmihäiriöt toisella viikolla infektion alusta) ja hermostossa (halvaukset, neuriitit 2–7 viikon kuluessa). Akuutista vaiheesta selviävät toipuvat yleensä oireettomiksi.
- Myös Corynebacterium ulceransin ja C. pseudotuberculosiksen toksiinia muodostavat kannat voivat aiheuttaa samantyyppisen systeemitaudin kuin C. diphtheriae.
Diagnoosi
- Hoitotarve arvioidaan kliinisen kuvan ja anamneesin pohjalta (vaikea, peitteinen nielutulehdus etenkin, jos potilas on käynyt em. riskialueilla 1–7 vrk ennen ensioireiden ilmaantumista).
- Diagnoosi varmistetaan eksudaatista tehdyllä bakteeriviljelyllä, joka otetaan Transpocult®/Stuart-putkeen peitteen alta (erikoiselatusaine, näytteen tulosta ilmoitetaan laboratorioon etukäteen). Toksiinigeenin osoitusta varten otetaan näyte kuivaputkeen; parhaimmillaan nukleiinihapon osoitustesti valmistuu jo näytteenottopäivänä.
- Difteriaepäilyn yhteydessä on aina syytä konsultoida mm. diagnostiikasta ja akuuttitilanteen hoidosta oman sairaanhoitopiirin infektiolääkäriä tai päivystysaikana HYKSin infektiopäivystäjää, p. (09) 4711. Myös välitön ilmoittaminen THL:lle on tarpeen.
Hoito
- Vakavasti sairaat difteriapotilaat hoidetaan sairaalassa yhden hengen huoneessa pisara- ja kosketusvarotoimin; lieväoireiset voidaan hoitaa kotona.
- Lapsilla on akuutissa vaiheessa varmistettava hengitysteiden avoimuus.
- Mikrobilääke (penisilliini, roksitromysiini, klaritromysiini, atsitromysiini tai erytromysiini aluksi parenteraalisesti) annetaan kaikille, antitoksiini mahdollisimman varhain.
- Lähikontakteilta otetaan difteria-nieluviljelyt, sen jälkeen annetaan
- Kun epäily kurkkumädästä on herännyt, potilaalle tulee aloittaa antitoksiinihoito jo ennen diagnoosin
varmistumista. Antitoksiinista on hyötyä vain, jos se aloitetaan 3 päivän kuluessa
oireiden alusta.
Ehkäisy
- Rokotus estää toksiinista aiheutuvat komplikaatiot, muttei tartuntaa.
- Suomessa lähes kaikille lapsille annetaan perusrokotus, jonka ansiosta alle 20-vuotiaiden suoja on yli 90 %.
- 25-vuotiaana annettavan dtap-rokotteen jälkeen suositellaan dT-tehostetta 45 ja 65 v:n iässä. Tämän jälkeen suositellaan tehosterokotetta 10 v:n välein.
- Ellei matkailijaa ole rokotettu aiemmin, hänelle tulisi antaa kolmen rokotuksen perussarja. Yli 30-vuotiaille, jotka ovat saaneet kaikki rokotukset aiemmin, riittää yksi tehosterokotus.
Kirjallisuutta
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Toimenpideohje difteriatapauksiin «https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/kurkkumata/toimenpideohje-difteriatapauksiin»2.