Takaisin Tulosta

Kurkkumätä

Lääkärin käsikirja

28.11.2025 • Viimeisin muutos 14.4.2022

Markku Kuusi

Keskeistä

Corynebacterium diphtheriae -bakteerin aiheuttama nielun, kurkunpään, nenän tai ihon tulehdus
Kuume yleensä alle 39 °C, nopeasti ilmaantuva kurkkukipu, turvotus tulehdusalueella myös tonsillojen ulkopuolella ja pahoinvointi (neljäsosalla) ovat tyypilliset oireet.
Komplikaatioina voi ilmetä sydänlihastulehdusta ja polyneuropatiaa.
Tartunta edellyttää sylkikontaktia kurkkumätäpotilaan kanssa, ei leviä pisaratartuntana.
Eksudaatin alta otettu näyte kahteen kuljetusputkeen, bakteeriviljely erityiselatusaineella, ilmoitettava laboratorioon etukäteen

Yleisvaarallinen tartuntatauti (lääkärin tehtävä tartuntatauti-ilmoitus «https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/seurantajarjestelmat-ja-rekisterit/tartuntatautirekisteri/laakarin-tartuntatauti-ilmoitus-ja-tartuntatautiepaily»1), jota vastaan suojataan perusrokotuksilla
Leviää hengitysteiden eritteiden (nenälima, sylki), mutta myös haava- ym. eritteiden välityksellä; tartunta edellyttää läheistä kontaktia kurkkumätäpotilaan tai -kantajan kanssa.
Inkubaatioaika on 1–7 vrk.
Suomessa on v:n 1995 jälkeen todettu yhteensä 10 kurkkumätätapausta, viimeisin vuonna 2015 turvapaikanhakijalla. Valtaosa tapauksista on ollut peräisin Venäjältä.
Korkean riskin alueita difteriatartunnalle ovat Etelä- ja Kaakkois-Aasia, Lähi-itä, Etelä-Amerikka, Afrikka ja Itä-Eurooppa.

Paikallistulehdus, jossa nielussa on runsas eksudaatti, harmaat (tai verenvuodon takia tummat), alustaansa kiinnittyneet, paksut limakalvopeitteet ja pehmytosaturvotus. Lapsilla tämä vaihe voi aiheuttaa hengitystietukoksen.
Bakteerin erittämän toksiinin aiheuttama yleistauti alkaa 1–2 viikon kuluttua paikallisoireiden ilmaantumisesta. Toksiini aiheuttaa oireita varsinkin sydämessä (myokardiitti, rytmihäiriöt toisella viikolla infektion alusta) ja hermostossa (halvaukset, neuriitit 2–7 viikon kuluessa). Akuutista vaiheesta selviävät toipuvat yleensä oireettomiksi.
Myös Corynebacterium ulceransin ja C. pseudotuberculosiksen toksiinia muodostavat kannat voivat aiheuttaa samantyyppisen systeemitaudin kuin C. diphtheriae.

Hoitotarve arvioidaan kliinisen kuvan ja anamneesin pohjalta (vaikea, peitteinen nielutulehdus etenkin, jos potilas on käynyt em. riskialueilla 1–7 vrk ennen ensioireiden ilmaantumista).
Diagnoosi varmistetaan eksudaatista tehdyllä bakteeriviljelyllä, joka otetaan Transpocult^®/Stuart-putkeen peitteen alta (erikoiselatusaine, näytteen tulosta ilmoitetaan laboratorioon etukäteen). Toksiinigeenin osoitusta varten otetaan näyte kuivaputkeen; parhaimmillaan nukleiinihapon osoitustesti valmistuu jo näytteenottopäivänä.
Difteriaepäilyn yhteydessä on aina syytä konsultoida mm. diagnostiikasta ja akuuttitilanteen hoidosta oman sairaanhoitopiirin infektiolääkäriä tai päivystysaikana HYKSin infektiopäivystäjää, p. (09) 4711. Myös välitön ilmoittaminen THL:lle on tarpeen.

Vakavasti sairaat difteriapotilaat hoidetaan sairaalassa yhden hengen huoneessa pisara- ja kosketusvarotoimin; lieväoireiset voidaan hoitaa kotona.
Lapsilla on akuutissa vaiheessa varmistettava hengitysteiden avoimuus.
Mikrobilääke (penisilliini, roksitromysiini, klaritromysiini, atsitromysiini tai erytromysiini aluksi parenteraalisesti) annetaan kaikille, antitoksiini mahdollisimman varhain.
Lähikontakteilta otetaan difteria-nieluviljelyt, sen jälkeen annetaan
- mikrobilääke (bentsatiinipenisilliini 600 000–1.2 milj. yks. kerta-annoksena lihakseen tai roksitromysiini, klaritromysiini, atsitromysiini tai erytromysiini hoitoannoksin p.o. 7–10 vrk:n ajan) ja
- rokotus.
Kun epäily kurkkumädästä on herännyt, potilaalle tulee aloittaa antitoksiinihoito jo ennen diagnoosin varmistumista. Antitoksiinista on hyötyä vain, jos se aloitetaan 3 päivän kuluessa oireiden alusta.

Rokotus estää toksiinista aiheutuvat komplikaatiot, muttei tartuntaa.
Suomessa lähes kaikille lapsille annetaan perusrokotus, jonka ansiosta alle 20-vuotiaiden suoja on yli 90 %.
25-vuotiaana annettavan dtap-rokotteen jälkeen suositellaan dT-tehostetta 45 ja 65 v:n iässä. Tämän jälkeen suositellaan tehosterokotetta 10 v:n välein.
Ellei matkailijaa ole rokotettu aiemmin, hänelle tulisi antaa kolmen rokotuksen perussarja. Yli 30-vuotiaille, jotka ovat saaneet kaikki rokotukset aiemmin, riittää yksi tehosterokotus.