Takaisin Tulosta

Moniresistentit bakteerit

Lääkärin käsikirja
21.2.2025 • Viimeisin muutos 21.2.2025
Veli-Jukka Anttila

Keskeistä

  • Tärkeimmät moniresistentit bakteerikannat
    • MRSA (metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus)
    • ESBL (laajakirjoista beetalaktamaasia tuottava bakteerikanta)
    • CPE (karbapenemaaseja tuottava enterobakteeri)
    • VRE (vankomysiinille resistentti enterokokki)
  • Aiheuttavat oirekuvaltaan ja vaikeusasteeltaan samanlaisia infektioita kuin mikrobilääkkeille herkät bakteerikannat.
  • Hyvä käsihygienia, asianmukaiset laitoshuoltokäytännöt ja tarpeettomien mikrobilääkekuurien välttäminen ovat tärkeimmät keinot leviämisen ehkäisyssä.
  • Oireeton kantajuus ei rajoita normaalielämää kotioloissa.
  • Tämä artikkeli käsittelee ensisijaisesti MRSA-infektioiden torjuntaa. Samantapaisia periaatteita voidaan noudattaa kaikkien moniresistenttien bakteerien kohdalla sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa.

Määritelmät

MRSA

  • MRSA-kannat ovat S. aureus -kantoja, joihin beetalaktamaasia kestävät stafylokokkipenisilliinit (kloksasilliini ja dikloksasilliini) ja muut beetalaktaamiantibiootit (kuten kefalosporiinit ja karbapeneemit) eivät tehoa. Uusista ns. viidennen polven kefalosporiineista keftaroliinilla ja keftobiprolilla on tehoa myös osaan MRSA-kantoja.
  • Lisäksi MRSA-kannat ovat usein moniresistenttejä, joten esim. klindamysiinin, makrolidien, aminoglykosidien ja fluorokinolonien teho niihin on vähentynyt.
  • Avohoidon MRSA-kannat ovat lääkeherkkyydeltään ja perimältään erilaisia kuin tyypilliset sairaalaperäiset MRSA-kannat. Yleensä avohoidon MRSA-kannat eivät ole moniresistenttejä.

ESBL

  • Laajakirjoiset beetalaktamaasit (ESBL, extended-spectrum betalactamases) ovat beetalaktamaaseja, jotka pystyvät hydrolysoimaan penisilliinejä ja kefalosporiineja.
  • Jotkut ESBL-kannat ovat resistenttejä myös muille mikrobilääkkeille, kuten fluorokinoloneille.
  • Karbapeneemiryhmän mikrobilääkkeitä ne eivät pysty hajottamaan.
  • Tehokkaita ainakin osaa ESBL-kantoja vastaan ovat myös uudemmat kefalosporiinien ja beetalaktamaasien estäjien yhdistelmävalmisteet.
  • Yleisiä ESBL-tuottajia ovat suoliston normaaliflooraan kuuluvat enterobakteerilajit Escherichia coli ja Klebsiella spp. Joskus ESBL-tuottoa esiintyy suolistoinfektioita aiheuttavissa bakteereissa, kuten salmonelloissa.

CPE

  • Karbapeneemeille resistentit bakteerit tuottavat karbapeneemeja hajottavia entsyymejä eli karbapenemaaseja. Karbapeneemiryhmän lääkkeet imipeneemi, meropeneemi, ertapeneemi ja doripeneemi tehoavat ESBL-bakteereihin mutta eivät CPE-bakteereihin.
  • Bakteereita, joilla voi olla karbapenemaasi-ominaisuus, ovat esim. Klebsiella pneumoniae ja Enterobacter spp.
  • Karbapenemaasin omaavat bakteerit ovat yleensä resistenttejä karbapeneemien lisäksi lähes kaikille mikrobilääkkeille, kuten kefalosporiineille, penisilliineille ja monobaktaameille, ja myös ns. beetalaktamaasi-inhibiittori-yhdistelmille, kuten amoksisilliini/klavulaanihappo ja piperasilliini/tatsobaktaami.
  • Osaan CPE-bakteereista tehoavat uudet beetalaktamaasin estäjien ja kefalosporiinien tai karbapeneemien yhdistelmävalmisteet.
  • Kaikille bakteerilääkkeille vastustuskykyisiä CPE-bakteereitakin esiintyy.

VRE

  • Enterokokit ovat terveiden henkilöiden suoliston mikrobistoon kuuluvia bakteereita. Tavallisimmat enterokokkilajit ovat E. faecalis ja E. faecium.
  • Kun enterokokki kehittää vastustuskyvyn vankomysiinille (ja usein myös teikoplaniinille), puhutaan VRE:stä. VRE leviää herkästi sairaaloissa potilaasta toiseen henkilökunnan käsien tai sairaalaympäristön välityksellä. VRE-kantojen häätöön näiden bakteerien kantajista ei ole olemassa mikrobilääkkeitä.

Epidemiologia

MRSA

  • Suomessa todettujen uusien MRSA-tartuntojen määrä on ollut viime vuosina n. 1 000–1 700 uutta tartuntaa vuodessa (1 651 vuonna 2024).
  • Ainakin osittain maltillisen mikrobilääkkeiden käytön ja onnistuneiden torjuntatoimien ansiosta MRSA-bakteeri on harvinaisempi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kuin muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
  • Etelä-Euroopassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa 10–50 % infektioita aiheuttavista S. aureus -bakteerikannoista on MRSA-kantoja, kun niiden osuus Suomessa, Pohjoismaissa, Virossa ja Hollannissa on alle 1–5 %.
  • Suomessa MRSA-tartunnoista n. 70 % todetaan sairaaloissa tai laitoksissa. N. puolet tartunnoista tapahtuu sairaaloiden ulkopuolella.
  • MRSA:ta löytyy seulonnoissa kaiken ikäisiltä. On arvioitu, että n. 10–20 %:lla MRSA-kantajista tartunta on saatu ulkomailla.
  • MRSA-löydösten ja -bakteremioiden määrä on ollut pienessä nousussa koronapandemian jälkeisinä vuosina. Veri- ja selkäydinnesteiden viljelyssä MRSA löytyi 101 potilaalta vuonna 2024 (77 potilaalta vuonna 2023).

ESBL

  • ESBL:ää löytyy joko infektion takia otetuista näytteistä, esim. virtsanäytteistä, tai sairaalaan joutuneilta potilailta seulontanäytteistä, jos he ovat olleet hiljattain hoidossa ulkomailla.
  • Suomessa eristetyistä E. coli- ja Klebsiella pneumoniae -bakteereista 2–5 %:lla on ESBL-ominaisuus, mutta alueellisesti tilanteet vaihtelevat jonkin verran.
  • Kaukomatkailija voi kantaa ESBL-bakteeria oireettomasti suolistossaan kotimaahan palatessaan.
  • Ennen koronapandemiaa löytyi vuosittain n. 5 000 henkilöltä ESBL-bakteeri viljelynäytteistä. Koronapandemian aikana ESBL-löydösten määrä on vähentynyt n. kolmanneksella, ja löydöksiä oli n. 3 500 vuonna 2022. Tämä johtui pääasiassa ulkomaanmatkailun vähenemisestä pandemian kahtena ensimmäisenä vuotena.
  • Koronapandemian jälkeisinä vuosina ESBL E. coli -löydösten määrä oli 3 061 vuonna 2024 (3 271 löydöstä vuonna 2023), ja Klebsiella pneumoniae -löydösten määrä on jonkin verran kasvanut, 665 löydöstä vuonna 2024 (580 löydöstä vuonna 2023).
  • Yli puolet näistä on virtsalöydöksiä. Alle 10 %:ssa tapauksista bakteeri on löytynyt potilaan verestä.

CPE

  • CPE-kantojen esiintyminen on selvästi harvinaisempaa kuin ESBL-bakteereiden.
  • CPE-kantoja löydettiin hieman yli sadalta vuonna 2018. Koronapandemian aikana CPE-löydösten määrä Suomessa vähentyi. Valtaosa CPE-kantajista oli saanut bakteerin ulkomailta, yleensä ulkomaisesta sairaalasta.
  • CPE-löydösten määrä on ollut loivassa nousussa koronapandemian jälkeen, matkailun yleistyessä ja myös todennäköisesti Ukrainan sodan seurauksena. Vuonna 2023 CPE-löydöksiä oli lähes 120.

VRE

  • 2000-luvulla VRE–tapausten vuosittainen määrä on vaihdellut välillä n.13–274. Vaihtelu eri vuosina on voinut olla suurta, koska osa tapauksista on liittynyt epidemioihin. Selkeää pysyvämpää tapausmäärien nousua ei ole todettavissa.

Taudit

MRSA

  • Taudinkuvaltaan ja vaikeudeltaan MRSA:n aiheuttamat infektiot vastaavat metisilliiniherkän S. aureuksen aiheuttamia.
  • Avohoidossa infektiot ovat tyypillisesti ihon tai virtsateiden infektioita.
  • Baktereemisia infektioita ja ihoinfektioita esiintyy muuta väestöä useammin suonensisäisiä huumeita käyttävillä.
  • Sairaalasyntyisiä infektioita ovat kirurgiset haava- ja luuinfektiot sekä baktereemiset infektiot.

ESBL ja CPE

  • Aiheuttavat virtsatieinfektioita ja baktereemisia infektioita.
  • CPE-kannat voivat aiheuttaa hankalia infektioita tehohoitopotilailla.
  • Voivat aiheuttaa myös muita harvinaisempia vatsan alueen infektioita, kuten sappirakon tai umpilisäkkeen tulehduksia.
  • Taudinaiheuttamiskyvyltään ESBL- tai CPE-bakteerit eivät eroa tavanomaisista E. coli- tai Klebsiella pneumoniae -kannoista.

VRE

  • Enterokokki kuuluu ihmisen suoliston normaaliin bakteerikasvustoon. Sen taudinaiheuttamiskyky on varsin vähäinen, ja tavallisin enterokokin aiheuttama infektio on virtsatietulehdus.
  • Vakavia infektioita enterokokki aiheuttaa tyypillisesti vaikeasti sairaille tehohoitopotilaille ja hematologisille potilaille, joiden puolustuskyky on huomattavan alentunut.

Moniresistenttien bakteerien torjunta

  • Vaikka moniresistenttien bakteerien (MRSA, ESBL, CPE ja VRE) aiheuttamat infektiot eivät poikkea vastaavien lääkeherkkien bakteerien aiheuttamista infektioista, niiden hoito vaikeutuu sopivien mikrobilääkehoitovaihtoehtojen puuttuessa.
  • Moniresistentin bakteerin aiheuttaman laitosepidemian syntyminen ja leviäminen on estettävä katkaisemalla tartuntareitti. Ehkäisyn kulmakiviä ovat käsihygienia, kantajien eristys, mikrobilääkkeiden järkevä käyttö sekä hyvät käytännöt ympäristön puhdistamisessa. Jokainen uusi moniresistentin bakteerin aiheuttama tartunta voi merkitä huomattavia kustannuksia, joita aiheuttavat
    • eristys
    • kolonisaationäytteet
    • tartunnan saaneiden potilaiden pitkittyneet hoitojaksot
    • hoitohenkilökunnan lisääntynyt työmäärä
    • infektioiden hoitoon käytettävien kalliimpien bakteerilääkkeiden lisääntynyt tarve.

Seulonta ja diagnostiikka

MRSA

  • MRSA-kantojen leviämisen estämiseksi MRSA:lla infektoituneet tai kolonisoituneet potilaat tulisi havaita mahdollisimman nopeasti sairaalaan tulon jälkeen.
  • MRSA-viljelynäyte -MRSAVi otetaan yleensä MRSA-kantajuuden selvittämiseksi.
  • Nukleiinihapon osoitustestiä -MRSANhO voidaan käyttää nopeaan osoittamiseen tai poissulkuun, esim. kun MRSA-altistunut potilas tarvitsee kiireellistä leikkausta.
  • MRSA-seulonta- ja seurantaviljelyiden otto vaihtelee tilanteen mukaan. MRSA-seulontanäytteitä suositellaan sairaalaan tullessa otettaviksi mm. potilailta,
    • joilla on aiemmin todettu MRSA (vaikka heistä otetut MRSA-viljelynäytteet olisivat välillä olleet negatiivisiakin)
    • jotka ovat edeltävän 12 kk:n aikana olleet sairaalahoidossa ulkomailla
    • jotka ovat olleet hoidossa sairaaloissa tai laitoksissa, joiden tiedetään olevan MRSA:n suhteen endeemisiä
    • jotka ovat aiemmin olleet hoidettavana samassa huoneessa MRSA-positiivisen potilaan kanssa
    • jotka ovat olleet hoidossa osastolla MRSA-epidemian aikana.
  • Suonensisäisiä huumeita käyttävillä MRSA voi aiheuttaa iho- ja pistospaikkojen infektioita ja bakteremioita, joten heiltä tulisi sairaalaan joutuessa herkästi ottaa myös MRSA-seulontanäytteet.
  • On suositeltavaa neuvotella infektiolääkärin tai kliinisen mikrobiologian laboratorion kanssa näytteiden oton ajoituksesta ja tekniikasta.

ESBL, CPE ja VRE

  • ESBL tunnistetaan seulontaviljelyllä. Kolonisaatiota tutkittaessa lähetetään näytteeksi uloste- tai rektumsivelynäyte. Näyte voidaan ottaa myös infektiofokuksesta tai aikaisemmin kolonisoituneesta kohdasta, jolloin se otetaan kuten tavallinen bakteeriviljelynäyte. Virtsan ESBL-viljelyä varten näytteeksi lähetetään virtsaa puhtaassa putkessa.
  • CPE on ESBL:n ohella mukana tutkimuksessa moniresistentit gramnegatiiviset sauvat, viljely.
  • VRE todetaan tutkimuksella vankomysiiniresistentti enterokokki, viljely.

Tartuntatavat

  • Tärkein bakteerilähde ovat moniresistenteillä bakteereilla infektoituneet tai kolonisoituneet potilaat.
  • Sairaalassa tai hoitolaitoksessa MRSA-kannat saattavat levitä nopeasti potilaasta toiseen suorana kosketustartuntana tai usein hoitohenkilökunnan käsien välityksellä.
  • Hoitohenkilökunta voi kolonisoitua hoitaessaan MRSA-positiivisia potilaita. Tällainen kolonisaatio on merkittävä tartunnan lähde todennäköisesti vain silloin, kun sen saaneella on ihosairaus tai vaurioitunut ihoalue.
  • Sairaalapotilaiden tai laitoshoidossa olevien MRSA-tartunta johtaa usein aluksi oireettomaan kolonisaatioon. Tavallisia kolonisaatioalueita ovat nenä, nielu, perineumin alue, nivustaipeet, kainalot sekä vaurioituneet ihoalueet (esim. ekseemat).
  • Avohoidossa MRSA-ihoinfektiot leviävät läheisen ihokosketuksen välityksellä henkilöstä toiseen. Leviäminen voi tapahtua myös epäsuorasti koskettelemalla esineitä (pyyhkeet, vaatteet, urheiluvälineet), jotka ovat tahriutuneet MRSA:n aiheuttaman ihoinfektion eritteillä.
  • ESBL, CPE ja VRE aiheuttavat usein oireetonta suolistokantajuutta.
    • Kosketus on merkittävä tartuntareitti näiden bakteerien aiheuttamissa laitosepidemioissa.
    • Jos käsien desinfektio ei toteudu hyvin, henkilökunnan kädet toimivat taudinaiheuttajien vektoreina potilaiden välillä ja potilaista henkilökuntaan.
    • Nämä bakteerit voivat tarttua myös sairaala- tai laitosympäristön välityksellä.
    • Myös hyvällä siivouksella voidaan estää näiden bakteerien siirtymistä esim. potilashuoneen WC-tiloista, jos edellinen potilas on ollut näiden bakteerien kantaja.

Tartunnan ehkäiseminen

  • Tärkeintä on huolellinen käsien desinfektio ennen kaikkia potilaskontakteja ja niiden jälkeen.
  • MRSA-ohjeet soveltuvat myös muiden moniresistenttien bakteerien (erityisesti ESBL Klebsiella pneumoniae-, CPE- ja VRE-kannat) aiheuttamien tartuntojen ehkäisyyn. Hyvinvointialueiden ohjeistuksissa voi olla eroja ESBL E. coli -kannan kantajatapausten hoidon kohdalla.
  • Hyvinvointialueiden infektioidentorjuntayksiköitä ja hygieniahoitajia sekä kuntien tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä voi konsultoida yksityiskohtaisista ja tapauskohtaisista ohjeista.
  • MRSA-potilaat tulee pyrkiä eristämään muista potilaista. Suositeltavan tartuntaeristyksen luonne vaihtelee eri tilanteissa. Sairaalassa tulee noudattaa kosketuseristystä. Tämä on suhteellisen ongelmatonta, mikäli sairaalassa on riittävästi eristystiloja, mutta pitkäaikaishoitolaitoksissa ongelma on paljon monimutkaisempi.
  • Jos vuodeosaston potilaalla todetaan MRSA, on ainakin potilaan huonetovereilta tutkittava MRSA-kolonisaationäytteet, ja jos osastolla todetaan lyhyen ajan sisällä toinenkin MRSA-tapaus, suositellaan kolonisaationäytteiden ottamista kaikista muista potilaista.
  • Riskialueilla, kuten teho-osastoilla ja dialyysiosastoilla, kaikkien muiden potilaiden tutkiminen on perusteltua jo yhdenkin todetun MRSA-tapauksen jälkeen.
  • Kolonisaationäytteiden ottaminen hoitohenkilökunnalta katsotaan ainoastaan harvoin aiheelliseksi.
    • Hoitohenkilökunnan tutkimisesta ja hoitamisesta otetaan aina yhteys alueen infektiolääkäriin.
    • Etukäteen tulee olla tiedossa, miten toimitaan, jos näytteet osoittautuvat positiivisiksi.
    • Henkilökuntanäytteet tulisi ottaa työvuoron alussa, koska työpäivän aikana voi esiintyä ohimenevää MRSA-kantajuutta.
    • Henkilökuntanäytteiden yhteydessä tulee tarkoin huolehtia tietosuojasta.
  • Aiemmin MRSA:lla kolonisoituneeksi tai infektoituneeksi todettujen potilaiden sairauskertomuksiin on syytä merkitä riskitiedoksi esim. MRSA-kantajuus. Kosketuseristystä noudatetaan seuraavillakin kerroilla.
  • Potilassiirtojen yhteydessä on huolehdittava siitä, että vastaanottava yksikkö on tietoinen potilaan aiemmasta MRSA-tartunnasta.

Hoito ja seuranta

  • Potilaat, jotka ovat MRSA:n, VRE:n, ESBL:ää tuottavan Klebsiella pneumoniaen tai CPE:n infektoimia tai kolonisoimia, hoidetaan sairaalassa kosketuseristyksessä.
  • MRSA-tartunta usein pitkittää hoitojaksoa. Potilas pyritään kotiuttamaan heti, kun se on mahdollista potilaan muuta hoitoa vaarantamatta.
  • MRSA-infektiot ja -kantajuus hoidetaan yhteistyössä infektioiden torjunnasta vastaavan lääkärin tai infektiolääkärin kanssa. Resistentin bakteerin kantajuus ei saa estää potilasta saamasta kaikkea hänen tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa ilman viivytystä.

Kantajuus

  • Avohoitopotilaan MRSA-kantajuutta ei yleensä hoideta.
  • Sairaalassa pitkäaikaishoidossa olevien potilaiden oireettoman kantajuuden hoito voi olla aiheellista.
  • MRSA-kantajuuden hoitoa harkitaan ennen vaativaa leikkausta MRSA-infektioriskin pienentämiseksi.
  • MRSA tarttuu joskus potilaista heidän hoitoonsa osallistuvaan henkilökuntaan, mutta näillä kantajuus jää yleensä lyhyeksi. Jos henkilökunnan jäsenellä kantajuus on pitkäaikaista, tulee tarkasti harkita häätöhoitoa, sillä nämä henkilöt saattavat joskus levittää tautia myöhemmin. Päätös edellyttää yleensä asiaan perehtyneen infektiolääkärin konsultointia. Häätö voi edellyttää perheenjäsenten ja joskus myös lemmikkien testaamista.
  • Jos kantajuus on rajoittunut esim. nenän limakalvolle, voidaan bakteeri häätää paikallishoidolla «There is insufficient evidence of the effectiveness of topical or systemic antibiotics in the eradication of MRSA colonization.»D.
  • Jos kantajuus on laaja-alaista tai potilaalla on vaikea ihosairaus, ei häätäminen yleensä onnistu. Myös vierasesineet (virtsakatetri, trakeostomiakanyyli, nenä-mahaletku ja erilaiset dreenit) estävät häädön onnistumisen.
  • Systeemiset mikrobilääkkeet tehoavat kantajuuteen melko huonosti «There is insufficient evidence of the effectiveness of topical or systemic antibiotics in the eradication of MRSA colonization.»D, koska ne erittyvät limakalvolle vain vähäisessä määrin. Niiden käyttöä harkitaan, jos MRSA-kantajuus on hyvin laaja-alaista tai ulottuu alueille, joille paikallishoitoa ei voida antaa. Systeeminen kantajuuden hoito on järkevää ainoastaan poikkeustapauksissa.
  • Desinfioivien (esim. klooriheksidiiniä sisältävien) pesuaineiden käytöllä pyritään vähentämään ihon ja limakalvojen bakteerimäärää. Tehosta kantajuuden hoidossa ei ole vakuuttavaa näyttöä.
  • Potilaan voidaan katsoa puhdistuneen kantajuudesta, jos 3 viikon välein otettua MRSA-seurantaviljelynäytettä on todettu negatiivisiksi.
  • Relapsit ovat kuitenkin yleisiä varsinkin potilaan saatua mikrobilääkehoitoa johonkin muuhun infektioon. Koska relapsit ovat mahdollisia vuosienkin kuluttua, on aiemmin kolonisoituneiksi todetuista potilaista syytä ottaa MRSA-näytteitä aina uusien sairaalahoitojaksojen yhteydessä.
  • Infektioiden torjunnasta vastaava lääkäri tekee tapauskohtaisen päätöksen siitä, pidätetäänkö hoitohenkilökuntaan kuuluva MRSA-kantaja hoitotyöstä. Henkilö, jonka kantajuus rajoittuu nenän limakalvolle, voi yleensä jatkaa työtään mupirosiinihoidon aikana.
  • ESBL-, CPE- tai VRE-bakteerin oireettomat kantajat eivät tarvitse hoitoa.

Infektiot

  • Mikrobilääkevalintaa lukuun ottamatta MRSA-infektiot hoidetaan noudattaen tavanomaisia hoitoperiaatteita.
  • Ensilinjan hoito avohoidossa todetuissa pehmytkudosinfektioissa on paiseen avaus, tyhjennys ja paikallishoito ennemmin kuin mikrobilääkehoito.
  • Lievempien MRSA-infektioiden hoitoon voidaan herkkyysmäärityksen perusteella valita suun kautta otettavaksi lääkitykseksi esim.
  • Komplisoituneiden infektioiden hoidossa käytettyjä mikrobilääkkeitä ovat mm.
  • Uudempien MRSA:han tehoavien kefalosporiinien, keftaroliinin ja keftobiprolin, käytöstä komplisoituneiden MRSA-infektioiden hoitoon kannattaa konsultoida alueen infektiolääkäriä.
  • Osalla avohoidon MRSA-kannoista saattaa esiintyä hoidon aikana indusoituvaa klindamysiiniresistenssiä.
  • Jos ESBL:n tai VRE:n aiheuttaman infektion hoitoon on tarpeen käyttää mikrobilääkettä, se valitaan herkkyysmäärityksen mukaisesti.

Valtakunnallinen MRSA-torjuntaohjeisto

Kirjallisuutta

  1. Kolho E, Lyytikäinen O, Jalava J. Ohje moniresistenttien mikrobien tartunnantorjunnasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Ohjaus 2/2020. «https://www.julkari.fi/handle/10024/139220»5
  2. Anttila V-J, Hellstén S, Rantala A, Routamaa M, Syrjälä H, Vuento R (toim.). Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta. Suomen Kuntaliitto 2010.