Ekinokokkoosi

Aiheuttaja

• Ekinokokit kuuluvat heisimatoihin ja ovat koiraeläimen loisia.
• Echinococcus granulosus voi aiheuttaa ihmiselle kystisen ekinokokkoosin (eläimellä hirviekinokokkoosi) ja Echinococcus multilocularis alveolaarisen ekinokokkoosin (eläimellä myyräekinokokkoosi). Myös 6 muuta, harvinaisempaa ekinokokkilajia on kuvattu.

Tarttuminen

• Ekinokokkien pääisäntiä ovat koiraeläimet (koira, supikoira, susi, kettu), jotka erittävät ekinokokin munia ulosteeseen.
• Väli-isäntä (mm. lammas, poro, hirvi, pienet jyrsijät ja satunnaisena väli-isäntänä ihminen) saa tartunnan ravinnosta, joka on saastunut pääisännän ulosteella. Toukan esiasteet läpäisevät suolen seinän ja kulkeutuvat tavallisimmin maksaan ja keuhkoihin, joissa ne kehittävät hydatidikystan. Kysta voi kasvaa vuosien kuluessa useiden senttimetrien läpimittaiseksi.
• Väli-isännän (esim. poron, hirven) liha ei ole ihmiselle infektiivistä, mutta koiraeläimet voivat saada tartunnan syömällä saastunutta väli-isännän lihaa tai teurasjätteitä.

Esiintyminen

• Kystistä ekinokokkoosia esiintyy maailmanlaajuisesti, erityisesti alueilla, joilla koirille syötetään teurasjätteitä.
• Alveolaarista ekinokokkoosia esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla, pääisäntänä erityisesti ketut ja naalit, mutta myös muut koiraeläimet. Keski-Euroopassa monessa maassa se on tavallisin kudosmatotauti. Skandinaviassa se on eläimillä harvinainen; yksittäisiä kettutartuntoja on kuvattu Ruotsissa.

Merkitys Suomessa

• Ihmisillä todetaan Suomessa vuosittain muutamia kystisiä ekinokokkoositapauksia lähinnä maahanmuuttajilla. Yksi kotoperäinen tartunta on todettu. Eläimillä on kuvattu kotoperäisiä hirviekinokokkoositapauksia itärajan tuntumassa poroissa, hirvissä ja susissa ja satunnaisesti koirissa.
• Alveolaarinen ekinokokkoosi on ihmisillä Suomessa hyvin harvinainen. Yksittäisiä tapauksia on todettu lähinnä maahanmuuttajalla ja matkailijalla. Alveolaarista eli myyräekinokokkoosia ei ole todettu eläimillä kotoperäisenä.

Oireet

Alveolaarinen ekinokokkoosi

• Echinococcus multiloculariksen aiheuttama tauti on ihmisellä nopeammin etenevä ja vaikeampi hoitaa kuin kystinen ekinokokkoosi.
• Muodostuvat kystat ovat monilokeroisia ja kasvavat invasiivisesti.
• Muutoinkin infektio käyttäytyy syöpämäisesti ja voi esimerkiksi lähettää "etäpesäkkeitä" muihin elimiin.

Diagnoosi

• Tyypillisen kystan toteaminen radiologisesti (kaikututkimus, keuhkokuva, tietokonetomografia tai magneettitutkimus) altistusanamneesin omaavalla potilaalla on diagnoosin kulmakivi.
• Differentiaalidiagnostiikka muihin, Suomen olosuhteissa yleisempiin kystisiin sairauksiin on tärkeää.
• Positiiviset ekinokokkivasta-aineet vahvistavat diagnoosia, negatiiviset eivät ole poissulkevia.
• Kirurgisesti tai aspiroimalla otetut kystanäytteet voidaan tutkia parasitologian laboratoriossa. Punktio albendatsolisuojassa (leviämisen estämiseksi) on mahdollinen, mutta harvoin käytetty toimenpide ilman samanaikaista PAIR-hoitoa (ks. jäljempänä). Parasitologin konsultaatiota ennen näytteenottoa suositellaan.
• Ulosteen parasiittien tutkimisesta ei ole hyötyä.
• Ekinokokkoosi on ilmoitettava tartuntatauti, josta lääkärin tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»1. Lääkitys on potilaalle maksuton.

Hoito

• Keskitetty Suomessa yliopistosairaaloihin taudin harvinaisuuden takia. Hoitovaihtoehdon valinta perustuu kystan kokoon, sijaintiin ja rakenteeseen.
• Kystisen ekinokokkoosin tärkeimmät hoitovaihtoehdot ovat seuranta ilman hoitoa, albendatsoli-hoito (erityislupavalmiste), PAIR-menetelmä «Evidence is insufficient to support or refute the puncture, aspiration, injection, and re-aspiration (PAIR) method with or without benzimidazole coverage for patients with uncomplicated hepatic hydatid cyst.»D (albendatsolisuojassa kystan tyhjennys ultraäänikontrolloituna, täyttö hypertonisella suolaliuoksella ja uudelleentyhjennys), katetrin kautta tehtävä tyhjennys (albendatsolisuojassa) tai kystan poisto kokonaisena (albendatsolisuojassa; vältettävä rikkoutumista).
• Alkuvaiheen alveolaarisessa ekinokokkoosissa laaja kirurginen poisto on ainoa hyvä hoito. Hyvää vaihtoehtoista hoitoa ei ole, joskin albendatsolista on raportoitu toisinaan olevan hyötyä.

Ehkäisy

• Koirien tartunnantorjunta (mm. heisimatolääkitys, ei saastuneita teurasjätteitä syötäväksi)
• Elintarvikehygienia, erityisesti oikeat teurastustavat, riistan lihantarkastus