Takaisin Tulosta

Heisimatotauti

Lääkärin käsikirja
13.1.2022 • Viimeisin muutos 18.2.2020
Sakari Jokiranta ja Heli Siikamäki

Taudinaiheuttajat

  • Ihmisen heisimatotautia aiheuttavat leveä heisimato eli lapamato (Diphyllobothrium latum ja D. nihonkaiense), väkäsetön tai sileäpäinen kapea heisimato (ns. naudan kapea heisimato, Taenia saginata), väkäsellinen tai väkäpäinen kapea heisimato (ns. sian kapea heisimato, Taenia solium) ja kääpiöheisimato (Hymenolepis nana). Myös pari muuta heisimatoa voi loisia ihmisen suolistossa (Hymenolepis diminuta, Dipylidium caninum).

Esiintyminen

  • Lapamato on ollut Suomessa ja Baltiassa melko yleinen mutta harvinaistunut viime vuosikymmeninä. Sitä esiintyy paikoin myös muualla Euroopassa ja Venäjällä. D. nihonkaiense -matoa esiintyy Chilessä ja paikoin muualla Tyynen valtameren ympäristössä.
  • T. saginataa esiintyy kaikkialla maailmassa. T. solium on harvinainen muslimimaissa, mutta sitä esiintyy runsaasti esim. Väli-Amerikassa ja osissa Afrikkaa.
    • Sekä T. saginata että T. solium ovat Suomessa hyvin harvinaisia.
  • T. solium voi aiheuttaa suolen heisimatotaudin ohella kudosmatotaudin, jossa syödyistä madonmunista suolessa kuoriutuneet toukat kapseloituvat kudoksiin (systiserkoosi «Systiserkoosi»1).

Tarttuminen

  • Lapamatotartunta saadaan syömällä toukkia sisältävää raakaa kalaa tai sen mätiä (made, hauki, ahven, kiiski; D. nihonkaiense tarttuu syömällä raakaa Tyynen valtameren lohta).
  • Taenia-tartunta saadaan huonosti kypsennetystä naudan- tai sianlihasta.

Oireet

  • Useimmat tartunnat ovat oireettomia. Joskus oireina on lievää vatsakipua ja pahoinvointia.
  • Suolitukos on erittäin harvinainen komplikaatio.
  • Lapamato adsorboi isännän ravinnosta B12-vitamiinia, mikä johtaa toisinaan vitamiinin puutteesta aiheutuvaan megaloblastiseen anemiaan «Megaloblastinen anemia»2 tyypillisine oireineen (esim. sileä kieli, raajojen parestesiat ja ataksia).

Diagnoosi

  • Diagnostiikka perustuu munien osoittamiseen ulosteesta (F-Para-O). Madon jaokkeita löytyy harvemmin. Jos epäillään jaokkeita tai silmin havaittavia matoja tai madonkappaleita, käytetään madon lajimääritystutkimusta (MatoLm).
  • Munien eritys voi olla ajoittaista, ja siten useiden eri päivinä otettujen näytteiden tutkiminen on hyödyllistä.
  • Taenia-infektioissa saatetaan havaita eosinofiliaa, mutta se ei epäspesifisenä löydöksenä auta diagnostiikassa.

Hoito

  • Lapamadon ja T. saginata -infektion hoito on kerta-annos joko niklosamidia (aikuisille 2 g, yli 35 kg painaville lapsille 1.5 g ja 11–34 kg painaville 1.0 g) tai pratsikvantelia (5–10 mg/kg). Pratsikvanteli on erityislupavalmiste.
  • T. solium -infektiossa ja tilanteissa, joissa Taenia-lajista ei ole varmuutta, hoitona käytetään mieluiten pratsikvantelia 5–10 mg/kg kerta-annoksena.
  • Hymenolepis-infektiot hoidetaan pratsikvantelilla (25 mg/kg kerta-annoksena) tai niklosamidilla (aikuisilla 2 g × 1 × 7 vrk, > 34 kg:n painoisilla lapsilla ensimmäisenä päivänä 1.5 g ja sen jälkeen 1 g × 1 × 6 vrk ja 11–34 kg:n painoisilla ensimmäisenä päivänä 1 g ja sen jälkeen 500 mg × 1 × 6 vrk). Hoito toistetaan 10–14 vrk kuluttua.
  • Hoidon onnistuminen kontrolloidaan 3 kk:n kuluttua ulostenäytteillä (F-Para-O kolmena eri päivänä otetuista ulostenäytteistä).

Ehkäisy

  • Kala, mäti ja liha kypsennetään hyvin tai pakastetaan (–18 °C:ssa vähintään 24 t). Kalan suolaus ei tuhoa lapamadon toukkia.
  • Säännölliset lihantarkastukset (Taenia-lajit)

Kirjallisuutta

  1. Dick TA, Nelson PA, Choudhury A. Diphyllobothriasis: update on human cases, foci, patterns and sources of human infections and future considerations. Southeast Asian J Trop Med Public Health 2001;32 Suppl 2():59-76. «PMID: 12041607»PubMed
  2. Hoberg EP. Taenia tapeworms: their biology, evolution and socioeconomic significance. Microbes Infect 2002 Jul;4(8):859-66. «PMID: 12270733»PubMed