Takaisin Tulosta

Trikinelloosi

Lääkärin käsikirja
26.1.2022 • Viimeisin muutos 26.1.2022
Sakari Jokiranta ja Heli Siikamäki

Aiheuttaja ja tartunta

  • Trikinellat (Trichinella spiralis, T. nativa, T. britovi jne.), aiemmalta nimeltään trikiinit, ovat sukkulamatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia. Tartunta tulee ihmiseen tämän syötyä huonosti kypsennettyä tarkastamatonta, toukkaista lihaa, yleensä sianlihaa, makkaraa tai karhunlihaa.
  • Lihasta suolessa vapautuneet toukat aikuistuvat ja elävät ohutsuolen limakalvossa. Aikuiset madot tuottavat toukkia, jotka kulkevat veren mukana kaikkialle lihaksistoon ja tunkeutuvat lihassolujen sisään.
  • Toukka muodostaa isännän lihassolun kanssa kapselin, joka säilyy elinkelpoisena vuosia ja kuoltuaan kalkkiutuu.

Esiintyminen ja merkitys Suomessa

  • WHO on arvioinut ihmisen trikinelloosia olevan vuosittain n. 10 000 potilaalla maailmanlaajuisesti. Suomessa ihmisen Trichinella-infektio todetaan erittäin harvoin.
  • Suomessa trikinelloja tavataan luonnossa elävien petoeläinten lisäksi jonkin verran sioissa ja tarhatuissa villisioissa. Infektoituneet eläimet hävitetään lihantarkastuksen tulosten perusteella.
  • Tarkastamaton huonosti kypsennetty liha on Suomessa todellinen infektioriski.

Oireet

  • Oireet alkavat yleensä lievin suolisto-oirein (pahoinvointi, oksentelu, ripuli) viikon kuluessa tartunnasta.
  • Kun toukat vaeltavat ja tunkeutuvat lihaksiin (1–6 viikkoa tartunnasta), oireita ovat kuume, lihaskivut, lihasheikkous, lihasturvotukset, turvotus kasvoissa ja kipu silmien ympärillä, kynsien ja sidekalvojen verenvuodot, vaskuliittioireet, nokkosihottuma ja joskus yskä ja hengenahdistus.
  • Rajussa infektiossa sydänlihakseen kulkeutuneet toukat voivat aikaansaada rytmihäiriöitä.

Diagnoosi

  • Epäily perustuu anamneesiin, eosinofiliaan ja kliiniseen kuvaan.
    • Esitietojen perusteella potilas on syönyt tarkastamatonta lihaa (esim. kotona teurastetun sian liha, karhunliha).
    • Eosinofilia on yleensä voimakas ja ilmaantuu n. 10 vrk:n kuluttua tartunnasta. Vasta-ainepitoisuudet suurenevat 2–3 viikon kuluttua tästä. Veren lihasentsyymi (CK ja LD)- ja aminotransferaasipitoisuudet voivat suurentua.
  • Diagnoosi voidaan varmistaa joko serologialla (TrspAb, MatoAb) tai lihasbiopsialla. Hoito tulee aloittaa kuitenkin jo vahvan kliinisen epäilyn pohjalta. Serokonversio tapahtuu 3–5 viikkoa tartunnasta. Toukkia voidaan etsiä lihasbiopsialla (m. deltoideus tai gastrocnemius) parhaiten neljännellä tartuntaviikolla.
  • Hoitavan lääkärin on ilmoitettava tartunnasta kunnan eläinlääkintäviranomaiselle.

Hoito

  • Hoidossa konsultoidaan infektiolääkäriä.
  • Akuuttivaiheessa hoitona on lepo ja tulehduskipulääkitys, vakavissa oireissa glukokortikoidit (prednisoni 40–60 mg × 1).
    • Vaikeisiin infektioihin liittyy lisääntynyttä kuolleisuutta 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, ja siten tehohoito voi olla perusteltua.
    • Aikuisten matojen hoito matolääkkeillä ei poista hengenvaarallisuutta vaikeissa infektioissa, koska sydämen, keskushermoston ja keuhkojen mahdollinen tulehdusreaktio johtuu kudoksiin päässeistä toukista.
  • Ohutsuolen seinämässä elävät aikuiset madot tuottavat toukkia useiden viikkojen ajan, joten aikuisten matojen hoito albendatsolilla (400 mg × 2 × 10–14 vrk) tai mebendatsolilla (400 mg × 3 × 14 vrk) on perusteltua.
    • Annokset lapsille ovat samat, mutta mebendatsolia ei tule antaa alle 1-vuotiaille.
    • Albendatsoli on erityislupavalmiste.
    • Spesifiseen lääkitykseen yhdistetään glukokortikoidi 40–60 mg × 1 × 10–15 vrk.
    • Raskaudenaikaisen hoidon suhteen tulee konsultoida infektiolääkäriä. Mebendatsolin ja albendatsolin käyttöön raskauden aikana on suhtauduttu varauksella rotta- ja kaniinikokeissa todetun teratogeenisuuden vuoksi, joskaan ihmisellä ei ole raportoitu teratogeenisuutta. Näin ollen mebendatsolin ja albendatsolin käyttö trikinelloosin hoidossa 2. ja 3. raskauskolmanneksen aikana voi olla perusteltua.

Ehkäisy

  • Lihantarkastus (säännöllinen ja huolellinen)
  • Liha kypsennetään kunnolla kauttaaltaan (yli +80 °C); savustus ei riitä. Lihan pakastusta on aiemmin suositeltu trikinellojen tuhoamiseen, mutta Suomessa esiintyy myös pakastusta kestävää Trichinella nativaa.
  • Altistuksen jälkeisestä estolääkityksestä (mebendatsoli 5 mg/kg × 2 × 5 vrk) saattaa olla hyötyä, jos se aloitetaan 6 vrk:n kuluessa siitä, kun potilaan tiedetään tai hänen vahvasti epäillään syöneen trikinelloja sisältävää lihaa.

Kirjallisuutta

  1. Acs N, Bánhidy F, Puhó E, Czeizel AE. Population-based case-control study of mebendazole in pregnant women for birth outcomes. Congenit Anom (Kyoto) 2005 Sep;45(3):85-8. «PMID: 16131365»PubMed
  2. Torgerson PR, Devleesschauwer B, Praet N ym. World Health Organization Estimates of the Global and Regional Disease Burden of 11 Foodborne Parasitic Diseases, 2010: A Data Synthesis. PLoS Med 2015;12(12):e1001920. «PMID: 26633705»PubMed
  3. Gottstein B, Pozio E, Nöckler K. Epidemiology, diagnosis, treatment, and control of trichinellosis. Clin Microbiol Rev 2009;22(1):127-45, «PMID: 19136437»PubMed