Takaisin Tulosta

Kihomatotauti (enterobiaasi)

Lääkärin käsikirja
14.1.2022 • Viimeisin muutos 14.1.2022
Sakari Jokiranta

Aiheuttaja ja tartunta

  • Aiheuttaja on alle 13 mm pitkä, vajaan mm:n levyinen valkea sukkulamato Enterobius vermicularis, joka elää paksusuolessa. Se on vain ihmisen loinen ja tarttuu suoraan ihmisestä toiseen.
  • Tartunta saadaan suun kautta munien välityksellä. Naarasmadot ryömivät paksusuolesta peräaukon seutuun munimaan etenkin öisin.
  • Munat pysyvät elossa viikkokausia esim. vuodevaatteissa.
  • Tartunnasta oireiluvaiheeseen on 1–2 kk.
  • Kihomadot ovat tavallisimpia 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta vanhempien lasten ja aikuistenkaan tartunnat eivät ole harvinaisia.

Oireet

  • Peräaukon seudussa on kutinaa etenkin yöllä, ja tämä voi aiheuttaa öistä heräilyä ja yökastelua.
  • Raapimisesta voi seurata perianaalialueen ihon bakteeri-infektioita.
  • Ruokahaluttomuutta tai ärtyisyyttä voi ilmetä.
  • Kihomatoinfektioon on toisinaan esitetty liittyvän umpilisäketulehdus, mutta syy-yhteys on kyseenalainen.
  • Harvinaisina komplikaatioina tytöille voi kehittyä madon väärään paikkaan perineumin iholta suuntautuneen liikkumisen seurauksena kehittyvä vulvovaginiitti, virtsaputken tulehdus tai jopa munanjohtimen tulehdus. Jälkimmäisissä oireisen infektion aiheuttanevat madon mukana kulkeutuneet suolistobakteerit.

Diagnoosi

  • Kihomatonäytteet (EnveO) otetaan aamulla ennen peseytymistä tai tarpeilla käymistä.
  • Näyte otetaan ensisijaisesti hankaamalla keittosuolaliuokseen kastetulla pumpulitikulla peräaukon reunoja ja käyttämällä tikku 0.5 cm:n syvyydellä peräaukossa.
  • Näytteenotto useina oireisten öiden jälkeisinä aamuina parantaa herkkyyttä.
  • Munia ei tule etsiä ulostenäyttein.
  • Selkeästi liikkuvan, 8–13 mm:n mittaisen kihomadon näkeminen peräaukon seudussa on diagnostinen ilman laboratorionäytteitä. Paikallaan oleva madon näköinen rakenne peräaukon seudussa ei riitä diagnoosiin, mutta tällainen madoksi epäilty rakenne voidaan tarvittaessa lähettää mikroskooppiseen tutkimukseen (MatoLm).

Hoito

  • Pyrviini 7.5–10 mg/kg kerta-annoksena tai mebendatsoli (Vermox®) 100 mg kerta-annoksena (yli 12 kk:n ikäisille). Mebendatsolilla on määräaikainen erityislupa, joten sitä voidaan määrätä tavallisella lääkemääräyksellä.
  • Myös albendatsoli (400 mg kerta-annos) on tehokas kihomadon hoidossa. Albendatsoli on erityislupavalmiste.
  • Raskauden aikana ensilinjan lääke on pyrviini. Mebendatsolin ja albendatsolin käyttöön raskauden aikana on suhtauduttu varauksella rotta- ja kaniinikokeissa todetun teratogeenisuuden vuoksi, joskaan ihmisellä ei ole raportoitu teratogeenisuutta. Pyrviinin turvallisuutta raskauden aikana ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta sitä pidetään turvallisena sekä raskauden että imetyksen aikana.
  • Hoito uusitaan aina 2 viikon kuluttua.
  • Vuodevaatteet yleensä imuroidaan tai tuuletetaan ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan lääkkeen ottamista seuraavana päivänä. Muista siivoustoimista ei liene hyötyä.
  • Hoito on syytä antaa samanaikaisesti koko perheelle, myös oireettomille madon mahdollisille kantajille.
  • Jos päiväkotiryhmässä todetaan kihomatoja vähintään kolmasosalla lapsista, kannattaa koko ryhmä hoitaa. Päiväkodista ei tarvitse olla pois kihomatojen vuoksi.
  • Kihomatoinfektio uusii herkästi, lähinnä päiväkoti-ikäisten lasten suuren kihomatoprevalenssin vuoksi. Selkeää lääkeaineresistenssiä ei ole toistaiseksi löydetty.

Ehkäisy

  • Tehostetaan käsi- ja WC-hygieniaa; muistutetaan lapsia käsien pesemisen tärkeydestä tarpeilla käymisen jälkeen ja ennen aterioita.
  • Pidetään lasten kynnet lyhyinä.
  • Vältetään nukkumista kihomadon kantajan kanssa samoissa vuodevaatteissa.
  • Koska toistuvatkaan kihomatoinfektiot eivät liity liian vähäiseen siivoamiseen eikä infektio ole vaarallinen, on kihomato-ongelmaan toisinaan liittyvää ylenmääräistä siivoamista syytä välttää.
  • Kihomatojen häätäminen ei aina onnistu ensimmäisillä kahden viikon välein toteutetuilla hoitokuureilla. Tavallisia syitä ovat uusintainfektiot ja se, että lääke imeytymättömänä vaikuttaa vain suolen sisällä ja voinee siten mahdollistaa joidenkin matojen selviämisen esim. umpilisäkkeessä.
    • Ennen toistuviin hoitoihin turvautumista olisi keskeistä varmistaa, että relapsi tai reinfektio on todellinen. Selvästi liikkuvien matojen havaitseminen on toki varma infektion merkki, mutta vanhempien kuvaus ei aina ole täysin luotettava.
    • Epäselvässä tilanteessa tai kliinisen infektiokierreongelman kanssa kannattaa relapsi varmistaa laboratoriossa tutkittavalla peräaukkonäytteellä.

Kirjallisuutta

  1. Sodergren MH, Jethwa P, Wilkinson S, Kerwat R. Presenting features of Enterobius vermicularis in the vermiform appendix. Scand J Gastroenterol. 2009;44(4):457-61 «PMID: 19085426»PubMed
  2. World Health Organization (anonymous). Breastfeeding and maternal medication - Recommendations for Drugs in the Eleventh WHO Model List of Essential Drugs, 2003. WHO ja UNICEF «https://apps.who.int/iris/handle/10665/62435»1.