Toksoplasmoosi

Keskeistä

• Ihmisen yleisin piilevä alkueläininfektio
• Infektio on yleensä vaarallinen vain raskauden aikana tai immuunipuutteiselle potilaalle.
• Tartunta saadaan yleensä kissan ulosteesta, maaperästä tai huonosti kypsennetystä lihasta.

Aiheuttaja

• Toxoplasma gondii on itiöeläimiin (Coccidia) kuuluva alkueläin.
• Toksoplasma esiintyy kolmena muotona, joista kukin kykenee tartuttamaan ihmisen: ookysta, kudoskysta ja takytsoiitti.

Esiintyminen

• Fertiili-ikäisten naisten toksoplasmainfektion IgG-seroprevalenssi Suomessa oli 1990-luvun alussa n. 20 %. Sittemmin seroprevalenssi on laskenut ja on 2000-luvun alkupuolella ollut Suomessa n. 13 %, muissa Pohjoismaissa 11–28 %.
• Ilmaantuvuus raskauden aikana on 2.4/1 000 seronegatiivista raskautta, joten vuosittain on n. 130 raskaudenaikaista primaari-infektiota.
• Synnynnäistä toksoplasmoosia sairastavia lapsia syntyy Suomessa vuosittain 50–60.

Tarttuminen

• Toxoplasma gondii -alkueläimen pääisäntä on kissa. Suomalaisista kissoista n. 50 % on sairastanut toksoplasmoosin. Aikuisilla kissoilla seroprevalenssi on korkeampi kuin nuorilla kissoilla. Vain pieni osa suomalaisista kissoista (n. 1.5 %) erittää ookystia tietyllä hetkellä. Raa’an lihan syöttäminen on kissallekin riskitekijä saada toksoplasmatartunta.
  1. Ookystat erittyvät kissan ulosteisiin toksoplasmaorganismin replikoituessa kissan ohutsuolessa kissan akuutin toksoplasmainfektion aikana.
     • Ookystat säilyvät luonnossa infektiokykyisinä jopa kuukausia, ja ne voivat kontaminoida juomavettä, maaperää tai ihmisen ravintoa.
  2. Takytsoiitit jakautuvat nopeasti isännän soluissa akuutin toksoplasmainfektion aikana (primaari-infektiossa tai latentin infektion aktivoituessa) ja leviävät verenkierron mukana eri elimiin.
     • Äidin primaarin raskaudenaikaisen toksoplasmainfektion vertikaalinen transmissio istukan kautta sikiöön tapahtuu takytsoiittien välityksellä. Transmissioriski on keskimäärin 30 %.
     • Äidin primaari-infektio on vaarallinen sikiölle, mutta reaktivaatio ei.
     • Takytsoiittitartunnan voi harvinaisissa tapauksissa saada myös verensiirron välityksellä tai pistotapaturmasta.
  3. Kudoskystat muodostuvat toksoplasmatartunnan jälkeen isännän immuunivasteen tuloksena luurankolihaksiin, sydänlihakseen ja aivoihin. Ne edustavat toksoplasmainfektion latenttia muotoa.
     • Kudoskystatartunnan voi saada raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan välityksellä «Consumption of raw or undercooked meat may be a risk factor for toxoplasmosis in pregnancy.»C tai harvoin elinsiirrossa.

Merkitys maailmanlaajuisesti

• Ihmisen yleisin alkueläininfektio. Yleisyys korreloi mm. ympäristö- ja elintarvikehygienian tasoon sekä ilmastoon.
• Oireinen tauti on seurausta primaari-infektiosta tai piilevän infektion aktivoitumisesta.

Merkitys Suomessa

• Infektio on yleensä vaarallinen vain raskauden aikana tai immuunipuutteisille potilaille.
• Tartunta saadaan yleensä ravinnosta – huonosti kypsennetystä lihasta tai pesemättömistä/kuorimattomista vihanneksista tai hedelmistä – alkulähteenä maaperä (kissan ulosteet).

Oireet

• Toksoplasmainfektio on yleensä oireeton perusterveillä lapsilla ja aikuisilla.
• Oireisen infektion itämisaika on 10–14(–21) vrk.
• Tavallisin ilmenemismuoto on lymfadenopatia. Toksoplasma aiheuttaa 3–7 % kliinisistä lymfadenopatioista.
• Yleisimmät oireet ovat kuume, väsymys, yöhikoilu, kurkkukipu ja lihassärky.
• Myös hepatosplenomegaliaa ja makulopapulaarista ihottumaa voi ilmetä.
• Perifeerisessä veressä voidaan todeta atyyppisiä lymfosyyttejä.
• Immuunipuutospotilaiden taudinkuva on usein raju. Potilas voi saada aivotulehduksen, keuhkokuumeen tai sydänlihastulehduksen, ja infektio voi johtaa kuolemaan. Joskus taudinkuva voi olla raju immunokompetentillakin potilaalla.
• Vastasyntyneen synnynnäinen toksoplasmoosi on yleisinfektio, johon liittyy keskushermoston tulehdusoireita.
  • Tauti on seurausta äidin raskaudenaikaisesta primaari-infektiosta. Transmissioriski on ensimmäisellä raskauskolmanneksella 10 %, kolmannella raskauskolmanneksella 70 %.
  • Alkuraskaudessa alkanut tauti johtaa sikiön vaikeaan infektioon.
  • Tauti on krooninen ja aiheuttaa 85–90 %:lle vuosien kuluessa näkö- ja/tai keskushermostovaurioita.
• Kroonisessa aktiivisessa toksoplasmoosissa oireet jatkuvat kuukausia, jopa vuosia, ja toksoplasmaa tai sen DNA:ta voidaan osoittaa verenkierrossa.
• Okulaarinen toksoplasmoosi (kuva «»1) ilmenee yleisimmin retinokorioidiittina. Myös akuutin infektion yhteydessä on kuvattu silmätoksoplasmooseja.

Diagnostiikka

• Primaari-infektioon liittyvän taudin diagnoosi on pääasiassa serologinen.
  • Yhdestä seeruminäytteestä (1–2 ml) tutkitaan ensin toksoplasmaspesifiset IgG- ja IgM-vasta-aineet.
  • IgM-tuloksen perusteella määritetään jatkotutkimuksena IgG:n aviditeetti.
  • Mukaan on liitettävä lähete, jossa on kliiniset tiedot, etenkin, jos epäillään raskaudenaikaista toksoplasmoosia.
• Erityisaiheiden perusteella tehdään myös veri-, likvori-, lapsivesi- tai kudosnäytteistä toksoplasman nukleiinihapon osoitustutkimus. Lapsiveden nukleiinihapon osoitustutkimus tutkitaan aikaisintaan raskausviikolla 18. Serologia on aina ensisijainen tutkimus.
• Synnynnäisen toksoplasmoosin serologinen diagnostiikka syntymän jälkeen edellyttää yleensä useita näytteitä.

Hoito ja ennuste evd

• Toksoplasmoosi paranee useimmiten itsestään muutaman päivän–muutaman viikon oireilun jälkeen. Lääkehoito on aiheellinen
  • poikkeuksellisen rajuoireisessa taudissa
  • immuunipuutteisilla potilailla
  • raskaudenaikaisissa primaari-infektioissa
  • vastasyntyneen synnynnäisessä toksoplasmoosissa.
• Raskaudenaikainen toksoplasmoosi kuuluu aina erikoissairaanhoitoon.
  • Asitromysiini 500 mg × 1 kolmena peräkkäisenä päivänä, ja tämä toistetaan seuraavien viikkojen aikana vähintään 3 kertaa. Jos lapsivedessä toxoplasman nukleiinihapon osoitustutkimus (PCR) on negatiivinen, niin hoito päättyy.
  • Jos infektio on edennyt kohtuun (PCR+), aloitetaan kolmoishoito: sulfadiatsiini (3 g/vrk), pyrimetamiini (25 mg/vrk), foolihappo (5 mg p.o. kahdesti viikossa) kolmen viikon ajan. Sen jälkeen kolmen seuraavan viikon aikana otetaan yksi kolmen vuorokauden mittainen jakso asitromysiiniä viikossa, jolloin annos on 500 mg x 1. Näitä kolmen viikon jaksoja vuorotellaan synnytykseen asti. Hoidolla pystytään estämään n. 40–50 % infektioista.
• Pyrimetamiinin käyttöön liittyy vakavien haittavaikutusten vaara (luuydintoksisuus). Foolihappo p.o. suojaa luuydintä pyrimetamiinin luuydintoksisuudelta.
• Abortin mahdollisuus on syytä rajata vain niihin primaari-infektioihin, joissa sikiö todetaan infektoituneeksi (lapsiveden toksoplasma-PCR on positiivinen) ja kaikututkimuksessa todetaan poikkeavia löydöksiä.
• Synnynnäisen toksoplasmoosin hoidossa käytetään samoja lääkkeitä vuorohoitona vastasyntyneelle sopivin annoksin.

Ehkäisy