Takaisin Tulosta

Sydämen kaikututkimus avohoidossa

Lääkärin käsikirja

7.4.2025 • Viimeisin muutos 7.4.2025

Janne Rapola

Keskeistä

Sydämen kaikututkimus (ultraäänitutkimus, ECHO, UKG) on keskeinen avohoidossa tehtävä kajoamaton sydäntutkimus.
Kaikututkimuksella saadaan kokonaisvaltainen kuva sydämen rakenteesta ja toiminnasta.
Kaikututkimus tehdään kardiologin tai muun menetelmään perehtyneen lääkärin tai sonograferin (kaikukuvaushoitaja) vastaanotolla, eikä se edellytä esivalmisteluita.
Kaikututkimuksella saadaan hyvä käsitys sydämen pumppauksesta (systolinen toiminta), relaksaatiosta (diastolinen toiminta) ja rakenteesta.
Läppävikojen diagnostiikassa ja seurannassa kaikukuvaus on ensisijainen tutkimus.
Tässä käsitellään ainoastaan aikuisille rintakehän päältä tehtävää kaikututkimusta (transtorakaalinen tutkimus, TTE).

Kaikututkimuksen keskeisiä käyttöaiheita ovat
- sivuäänten selvittäminen
- sydänperäiseksi epäiltyjen oireiden, kuten hengenahdistuksen ja rintakivun, selvittely
- läppävikojen diagnostiikka, vaikeusasteen arviointi ja seuranta
- sydämen vajaatoiminnan diagnostiikka (systolinen/diastolinen/täyttöpaine)
- sydänlihassairauksien (kardiomyopatioiden) diagnostiikka.
Lisäksi kaikututkimuksella selvitetään
- rytmihäiriöiden etiologiaa ja ennustetta
- rintakivun erotusdiagnostiikkaa
- peri- ja myokardiitin diagnostiikkaa
- synnynnäisten sydänvikojen tilaa aikuisiässä
- sydänleikkauksen jälkeisiä ongelmia
- nousevan aortan tilaa
- muiden sairauksien hoidon vaikutuksia sydämeen (esim. solunsalpaajat, sädehoito)
- sydänperäisen embolisaation mahdollisuutta
- keuhkovaltimoiden verenpainetta.
Kaikututkimuksen käyttö akuuteissa tilanteissa, kuten sepelvaltimotautikohtauksessa (liikehäiriö), ensihoidossa, päivystyksessä ja elvytystilanteissa on lisääntynyt.

Ks. kuva «»1.
Perustutkimus, jolla saadaan nopea yleisvaikutelma sydämen rakenteesta ja toiminnasta
Kuvasta mitataan
- sydänlihaksen paksuutta
- sydämen lokeroiden (eteiset, kammiot, nouseva aortta, alaonttolaskimo) kokoa
- pumppaustoimintaa.
Arvioidaan
- rakennepoikkeavuuksia
- sydänpussin tilaa/nestettä
- läppien rakennetta ja toimintaa (esim. kalkkiuma, prolapsi).

Arvioidaan veren virtausta.
Väridoppler näyttää veren virtauksen suunnan, nopeuden ja mahdollisen pyörteisyyden.
- Läppäviat
- Oikovirtaukset
Pulssi- ja jatkuva doppler mittaavat veren virtauksen suuntaa ja nopeutta.
- Läppävikojen vaikeusasteen määrittäminen
Kudosdopplerilla mitataan sydänlihaskudoksen liikenopeuksia.
- Erityisesti diastolisen toiminnan arviointi

M-kuvaus, yksiulotteinen
- Erinomainen aika- ja paikkaerotuskyky, mutta hyvin rajallinen mittausalue (kuva «»2)
Sydämen muovautumisen kuvantaminen (strain-kuvaus)
- Kuvaa sydänlihaksen muodonmuutosta.
- Herkin menetelmä toteamaan lieviä tai varhaisvaiheen häiriöitä sydänlihaksen toiminnassa (kuva «»3)
3D (4D) -kuvaus
- Sydämestä muodostetaan kolmiulotteinen kuva, jota voidaan tarkastella useista eri suunnista.
- Parhaimmillaan sydämen lokeroiden (eteiset, kammiot) tilavuuksien ja toiminnan arvioinnissa
Rasituskaikukuvaus
- Rasituksen (joko lääkerasituksen tai fyysisen kuormituksen) aikana seurataan sydänlihaksen supistuvuutta (iskemia aiheuttaa liikehäiriön) tai läppien toimintaa (esim. toiminnallinen mitraalivuoto lisääntyy).
- Vaativa tekniikka, ei laajalti käytössä meillä

Vasemman kammion suurin läpimitta (loppudiastolessa, end-diastolic dimension)
- Viitearvot
  - Naiset < 53 mm
  - Miehet < 59 mm
Vasemman kammion pumppausosuus, ejektiofraktio (EF; kuinka suuren osan koko tilavuudestaan sydän pumppaa verta yhdellä lyönnillä)
- Viitearvo > 55 %
  - Lievästi alentunut 45–54 %
  - Kohtalaisesti alentunut 36–44 %
  - Vaikeasti alentunut ≤ 35 %
Hiippaläpän vuoto, vuotoaukon koko (effective regurgitant orifice, ERO, kuva «»4)
- Vaikea vuoto: ERO ≥ 0.40 cm²
- Keskivaikea vuoto 0.20–0.39 cm²
- Lievä vuoto < 0.20 cm²
Aorttaläpän ahtauma, läppäaukon koko (aortic valve area, AVA, kuva «»5)
- Vaikea ahtauma: AVA < 1.0 cm²
- Keskivaikea 1.0–1.4 cm²
- Lievä ≥ 1.5 cm²
Oikean kammion toimintaa kuvaava kolmiliuskaläpän annuluksen pitkittäinen liikelaajuus (tricuspid annular plane systolic excursion, TAPSE)
- Viitearvo ≥ 16 mm

Näkyvyys: ultraääni läpäisee huonosti luuta ja ilmaa
- Näkyvyys sydämeen vain tietyistä ”ikkunoista”
- Näkyvyyttä heikentävät
  - emfysemaattiset keuhkot
  - hyvin runsas ihonalainen rasva
  - tutkittavan hyvin suuri koko
  - haavasidokset, rintaimplantit, muut vierasesineet alueella.
Sepelvaltimoihin ei ilman erityistekniikoita saada näkyvyyttä, eli kaikututkimuksella ei pystytä arvioimaan sepelvaltimoahtaumien laajuutta ja vaikeusastetta.

Saraste A, Rapola J. Sydämen ultraäänitutkimus. Teoksessa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024, s.189–212. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04502»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
Dweck MR, Loganath K, Bing R, ym. Multi-modality imaging in aortic stenosis: an EACVI clinical consensus document. Eur Heart J Cardiovasc Imaging 2023;24(11):1430-1443. «PMID: 37395329»PubMed
Lancellotti P, Pibarot P, Chambers J, ym. Multi-modality imaging assessment of native valvular regurgitation: an EACVI and ESC council of valvular heart disease position paper. Eur Heart J Cardiovasc Imaging 2022;23(5):e171-e232. «PMID: 35292799»PubMed
Lang RM, Badano LP, Mor-Avi V, ym. Recommendations for cardiac chamber quantification by echocardiography in adults: an update from the American Society of Echocardiography and the European Association of Cardiovascular Imaging. Eur Heart J Cardiovasc Imaging 2015;16(3):233-70. «PMID: 25712077»PubMed