Takaisin Tulosta

Rytmihäiriöiden aiheuttamat oireet ja rytmihäiriöpotilaan tutkiminen

Lääkärin käsikirja
6.10.2025 • Viimeisin muutos 6.10.2025
Pekka Raatikainen

Keskeistä

  • Anamneesi, kliininen tutkimus ja lepo-EKG ovat rytmihäiriöiden diagnostiikan ja hoidon perusta.
    • Huolellisella anamneesilla ja perusteellisella kliinisellä tutkimuksella voidaan poissulkea useimmat vakavat sydänsairaudet.
    • Harvinaisten periytyvien vakavien rytmihäiriöiden tunnistamiseksi on sukuanamneesin selvittäminen välttämätöntä.
    • Lepo-EKG antaa usein arvokkaita diagnostisia vihjeitä oireen etiologiasta.
  • Jos potilaan sydän on terve, suorituskyky on normaali, rytmihäiriö ei aiheuta hemodynaamisia ongelmia (synkopee) eikä suvussa ole poikkeavasti äkkikuolemia tai vakavia rytmihäiriöitä, rytmihäiriö on lähes poikkeuksetta hyvänlaatuinen.
  • Rytmihäiriötä on pidettävä vaarallisena, jos se aiheuttaa vakavan hemodynaamisen häiriön (synkopee tai presynkopee) tai liittyy vaikeaa sydänsairauteen. Tällaisten rytmihäiriöiden selvittäminen vaatii kardiologista asiantuntemusta ja usein pitkälle meneviä tutkimuksia.
  • Eteis- ja kammioperäisten arytmioiden erottaminen on tarpeen sekä ennusteen että hoidon valinnan kannalta. Leveäkompleksista takykardiaa on aina pidettävä kammioperäisenä, kunnes toisin osoitetaan.
  • Eteisvärinää lukuun ottamatta oireettoman rytmihäiriön hoito on harvoin tarpeen (oireetonkin eteisvärinä suurentaa tromboembolian vaaraa ja on indikaatio antikoagulaatiohoidolle).

Rytmihäiriön aiheuttamat oireet evd

Palpitaatiotuntemukset

  • Palpitaatio eli sydämen tykytys on tavallisin rytmihäiriön aiheuttama oire.
  • Palpitaatiotuntemusten kirjo on laaja, ja oireet voivat vaihdella yksittäisistä muljahduksista sietämättömään sydämen jyskytykseen. Muljahdusten syynä ovat yleensä lisälyönnit.
  • Selvittämällä tarkoin potilaan tuntemusten luonne (ks. alla anamneesi ja potilaan tutkiminen) voidaan usein päästä varsin spesifiseen rytmihäiriödiagnoosiin.

Tajunnanhäiriö

  • Rytmihäiriön aiheuttama tajunnanhäiriö (synkopee, ks. «Synkopeen syyt ja selvittely»1) on aina merkki vakavasta ongelmasta. Se pitää pystyä erottamaan vasovagaalisesta kollapsista ja muista hyvänlaatuisista tajunnanhäiriöistä.
    • Molemmissa tapauksissa maailma mustenee, lihasvoimat menevät ja potilas lysähtää kasaan, mutta vasovagaalisen reaktion aiheuttama ”normaali pyörtyminen” liittyy usein stressaaviin tilanteisiin (esim. verinäytteenotto).
    • Anamnestisesti voidaan varsin luotettavasti tunnistaa myös vasovagaaliseen ärsytykseen (oksentaminen, yskiminen, virtsaaminen) liittyvät kollapsit.
    • Ns. nitrokollapsin erottaminen rytmihäiriöperäisestä synkopeesta on helppoa huolellisen anamneesin avulla.
    • Epileptisen kohtauksen jälkeen potilas on usein unelias ja väsynyt, kun taas sydänperäisestä kollapsista heräävä on virkeä. Erotusdiagnoosia vaikeuttaa se, että myös pitkittyneeseen sydänperäiseen synkopeehen liittyy usein kouristuksia.

Muut oireet

  • Rytmihäiriöt voivat aiheuttaa myös heikotusta, hengenahdistusta, rintakipua ja monia muita epäspesifisiä oireita, jotka liittyvät usein potilaan perussairauksiin.

Oireiden luokittelu

  • Eteisvärinän aiheuttamien oireiden luokittelussa suositellaan käytettäväksi ns. EHRA-luokitusta.
    • EHRA 1: ei oireita
    • EHRA 2: lieviä oireita, jotka eivät vaikuta päivittäiseen elämään
    • EHRA 3: vaikeita oireita, joiden takia päivittäinen elämä vaikeutuu
    • EHRA 4: sietämättömiä oireita, joiden takia päivittäistä elämää on pitänyt muuttaa
  • Muut rytmihäiriöt voidaan luokitella esim. niiden aiheuttamien hemodynaamisten vaikutusten tai elämänlaadun muutosten perusteella.

Anamneesi

Kohtaustiedot

  • Milloin rytmihäiriöt alkoivat?
    • Lapsuudesta lähtien esiintyneet tykytyskohtaukset viittaavat supraventrikulaariseen rytmihäiriöön (SVT).
    • Sydäninfarktin jälkeen alkaneet rytmihäiriöt ovat todennäköisesti kammioperäisiä.
  • Kohtausten esiintymistiheys ja kesto
  • Rytmihäiriön alkamis- ja loppumistapa
    • SVT alkaa ja loppuu äkillisesti kuin sormia napsauttamalla.
    • Sinustakykardia alkaa ja loppuu vähitellen.
    • Vagusstimulaatio lopettaa SVT:n, mutta ei juurikaan vaikuta sinustakykardiaan, eteisvärinään tai kammiotakykardiaan.
  • Rytmihäiriön aikainen syketaajuus ja sykkeen luonne
    • Lisälyöntisyys: yksittäiset ”muljahdukset” ja ”lyönnin jääminen väliin”
    • SVT: tasainen, nopea tykytys (kuva «»1)
    • Eteisvärinä: rytmi on ”kokonaan sekaisin” (kuva «»2)
    • Opeta potilas tunnustelemaan pulssiaan (esim. kaulavaltimosta) ja laskemaan sykenopeus rytmihäiriön aikana. Eteisvärinän seulonnassa voidaan käyttää myös älypuhelinsovelluksia tai muita kannettavia laitteita.
  • Rytmihäiriön vaikutus potilaan hemodynamiikkaan (synkopee)
  • Oireiden vaikutus potilaan työkykyyn ja elämänlaatuun
    • Eteisvärinässä EHRA-luokitus
  • Provosoivat tekijät: kahvi, valvominen, rasitus, stressi jne.

Perussairaudet

  • Tervesydämisillä lieviä palpitaatiotuntemuksia aiheuttavat rytmihäiriöt ovat yleensä ennusteeltaan hyvänlaatuisia ja vaativat harvoin hoitoa.
  • Sydänsairauksissa (esim. sydäninfarktin sairastaneilla) ne voivat ennakoida henkeä uhkaavia rytmihäiriöitä. Nämä potilaat on aina syytä lähettää tarkempiin kardiologisiin tutkimuksiin ja hoitoon.
  • Muita rytmihäiriöpotilaan jatkotutkimuksiin ja hoitoon suuresti vaikuttavia taustasairauksia ovat mm. kilpirauhasen, maksan ja munuaisten toimintahäiriöt sekä lihavuus.

Lääke- ja muut hoidot

  • Tarkista, onko sydän- ja muiden rytmihäiriöille altistavien perussairauksien lääkitys hoitosuositusten mukainen, ja ohjaa potilas tarvittaessa invasiivisiin selvittelyihin ja hoitoon.
  • Tarkista, voiko perussairauden lääkehoito (tai muu hoito) selittää rytmihäiriön.
    • Beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat ja digoksiini aiheuttavat usein bradykardiaa.
    • Sympatomimeetit ja jotkut psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa (sinus)takykardiaa.
    • QT-aikaa pidentävät lääkkeet altistavat kääntyvien kärkien kammiotakykardialle.
    • Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset
    • Eteisvärinän ablaatiohoidon jälkeen esiintyy ajoittain vasemman eteisen takykardiaa ja lepatusta.
  • Selvitä nykyisen ja aiemmin käytössä olleen rytmihäiriölääkityksen teho ja haittavaikutukset.

Sukuanamneesi

  • Ensimmäisen asteen sukulaisilla todettu vakava kammioperäinen rytmihäiriö tai selittämätön äkkikuolema herättää epäilyn perinnöllisestä rytmihäiriösairaudesta.
  • Eteisvärinäpotilaiden lähisukulaisilla on 2–3-kertainen vaara sairastua eteisvärinään, ja myös SVT-taipumus voi kulkea suvuittain.

Potilaan tutkiminen

Perustutkimukset

  • Kliininen tutkimus
    • Sydämen ja kaulavaltimoiden auskultaatio (sivuäänet)
    • Keuhkojen auskultaatio (mm. vajaatoimintaan viittaavat staasirahinat)
    • Verenpaine
  • 12-kytkentäinen EKG
    • Syketaajuus, eteis-kammiojohtuminen (PQ-aika), kammionsisäiset johtumishäiriöt (haara- tai haarakekatkos), hypertrofiat, patologiset Q-aallot, repolarisaatiohäiriöt (QT-aika), delta-aalto
  • Laboratoriotutkimukset
    • PVKT, Na, K, Krea, fP-Gluk, lipidit
    • TSH ainakin eteisvärinäpotilailta ja nopeissa rytmihäiriöissä
    • Muut tutkimukset (esim. CRP, sydänlihasvaurion merkkiaineet, FiDD) kliinisen tilanteen mukaan
  • Thorax-kuva, jos anamneesissa tai kliinisessä tutkimuksessa on viitteitä sydän- tai keuhkosairauksista

Jatkotutkimukset

  • Jatkotutkimusten tarve on aina arvioitava yksilöllisesti, sillä suurimmassa osassa tapauksia perustutkimukset riittävät.
  • Sydämen kaikututkimus «Sydämen kaikututkimus avohoidossa»2, jos potilaalla (tai lähisukulaisilla) on todettu
    • sydäninfarkti
    • kardiomyopatia
    • alentunut suorituskyky
    • epäilyttävä sivuääni
    • EKG:ssa LVH
    • poikkeavan suuri sydänvarjo thorax-kuvassa.
  • Kliininen rasituskoe «Kliininen rasituskoe»3, jos
    • rytmihäiriötuntemuksia on rasituksessa
    • suorituskyky on heikentynyt
    • potilaalla on sepelvaltimotautiin viittaavia oireita.
  • EKG:n vuorokausirekisteröinti (Holter-tutkimus «EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti»4), jos potilaalla on tiheään esiintyviä rytmihäiriötuntemuksia tai muuten invalidisoivia kohtauksia
  • Tapahtuma-EKG (potilas käynnistää rekisteröinnin oireiden aikana) on usein parempi kuin tavanomainen Holter-tutkimus harvoin esiintyvien palpitaatiotuntemusten selvittelyssä.
  • Rytmivalvuri on hyvä menetelmä harvaan esiintyvien tajunnanhäiriökohtausten (synkopee) selvittelyyn.
  • Kardiologin harkinnan mukaan sydämen ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, elektrofysiologinen tutkimus, sydämen tietokonetomografia tai magneettikuvaus tai geneettisiä tutkimuksia

Kirjallisuutta

  1. Raatikainen P. Rytmihäiriöpotilaan tutkiminen. Teoksessa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024, s. 470–78. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04502»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  2. Çinier G, Haseeb S, Bazoukis G, ym. Evaluation and Management of Asymptomatic Bradyarrhythmias. Curr Cardiol Rev 2021;17(1):60-67 «PMID: 32693770»PubMed
  3. Brugada J, Katritsis DG, Arbelo E, ym. 2019 ESC Guidelines for the management of patients with supraventricular tachycardia. The Task Force for the management of patients with supraventricular tachycardia of the European Society of Cardiology (ESC). Eur Heart J 2020;41(5):655-720 «PMID: 31504425»PubMed
  4. Brignole M, Moya A, de Lange FJ, ym. 2018 ESC Guidelines for the diagnosis and management of syncope. Eur Heart J 2018;39(21):1883-1948 «PMID: 29562304»PubMed
  5. Raviele A, Giada F, Bergfeldt L ym. Management of patients with palpitations: a position paper from the European Heart Rhythm Association. Europace 2011;13(7):920-34. «PMID: 21697315»PubMed