Takaisin Tulosta

Supraventrikulaarinen takykardia (SVT)

Lääkärin käsikirja
6.10.2025 • Viimeisin muutos 6.10.2025
Pekka Raatikainen

Keskeistä

  • Supraventrikulaarinen takykardia (SVT) on tyypillisesti kapeakompleksinen, yhtäkkiä alkava ja loppuva tasainen rytmihäiriö.
  • Akuutin SVT-kohtauksen hoidossa ensisijainen vaihtoehto on vagusstimulaatio, ja ellei se auta, annetaan adenosiinia.
  • Toistuvista SVT-kohtauksista kärsivät potilaat on syytä ohjata rytmikardiologin arvioon, sillä parantava katetriablaatiohoito on syrjäyttänyt lääkehoidon SVT:n estohoidossa.
  • WPW-oireyhtymää (ks. tarkemmin alla) sairastavat lähetetään aina erikoislääkärin arvioon.

Mekanismi

  • Suurin osa supraventrikulaarisista takykardioista syntyy kiertoaktivaatiomekanismilla.
    • Noin 60 %:lla potilaista kiertoaktivaatio tapahtuu eteis-kammiosolmukkeessa (eteiskammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia = AVNRT; kuva «»1A). Näillä potilailla eteis-kammiosolmuke on synnynnäisesti kaksijakoinen, mikä mahdollistaa kiertoaktivaation.
    • Noin 30 %:lla potilaista kyseessä on ylimääräiseen johtorataan liittyvä eteis-kammiokiertoaktivaatio (AVRT; kuva «»1B). Useimmissa tapauksissa ylimääräinen rata johtaa vain takaperoisesti kammiosta eteisiin päin (ns. kätkeytynyt oikorata). WPW-oireyhtymässä oikorata johtaa myös anterogradisesti eteisistä kammioon päin ja normaalin rytmin aikana EKG:ssä nähdään delta-aalto.
  • Pienellä osalla (vajaa 10 %) potilaista kiertoaktivaatio tapahtuu eteisen sisällä tai kyseessä on paikallisesti lisääntyneen automatismin aiheuttama ektooppinen eteistakykardia (kuva «»1C).

Diagnoosi

  • SVT-kohtaus alkaa ja loppuu äkillisesti, mikä erottaa sen sinustakykardiasta ja useimmista eteisperäisistä rytmihäiriöistä. Kesto vaihtelee muutamasta sekunnista jatkuvaan (incessant) takykardiaan.
  • Diagnoosi varmistetaan EKG:llä. SVT:n aikana rytmi on säännöllinen ja taajuus vaihtelee potilaan iän ja vireystilan mukaan yleensä 140–220/min. QRS-heilahdus on tavallisesti kapea. Syynä leveään QRS-heilahdukseen on aberraatio, pysyvä haarakatkos tai kammioiden varhaisaktivaatio ylimääräisen johtoradan kautta.
  • Vagusärsytys joko lopettaa kohtauksen, paljastaa eteisaktiviteetin aiheuttamalla lyhyen eteis-kammiokatkoksen tai ei vaikuta lainkaan lyöntitiheyteen (auttaa erottamaan sinustakykardiasta).

Eteiskammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia (AVNRT)

  • Tyypillinen (ns. hidas–nopea) eteiskammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia on todennäköinen (kuva «»1A), jos
    • QRS-heilahdus on kapea ja niiden välit ovat säännöllisiä
    • P-aaltoja ei näy tai retrogradinen P-aalto on välittömästi QRS-heilahduksen perässä (näkyy parhaiten V1-kytkennässä)
    • lepo-EKG:ssä ei ole delta-aaltoa.
  • Harvinaisissa eteiskammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardioissa (nopea–hidas, hidas–hidas) retrogradinen P-aalto tulee selvästi QRS-heilahduksen jälkeen, minkä takia niitä voi olla vaikea erottaa ektooppisesta eteistakykardiasta.

Eteiskammiokiertoaktivaatiotakykardia (AVRT)

  • Eteiskammiokiertoaktivaatiotakykardian (kuva «»1B) syynä on synnynnäinen ylimääräinen johtorata.
    • Ns. kätkeytynyt oikorata johtaa vain takaperoisesti kammiosta eteisiin päin, eikä sinusrytmin aikaisessa EKG:ssä nähdä delta-aaltoa (kuva «»2).
    • Manifesti oikorata johtaa myös eteisistä kammioon päin, ja sinusrytmin aikaisessa EKG:ssä nähdään delta-aalto (kuva «»3).
  • Yleisemmässä ns. ortodromisessa takykardiassa impulssi kulkee eteis-kammiosolmukkeen kautta eteisistä kammioihin ja palaa ylimääräisen johtoradan kautta takaisin. QRS-heilahdus on kapea (ellei ole aberraatiota tai haarakatkosta). Retrogradinen P-aalto tulee myöhemmin kuin tyypillisessä AVNRT:ssä (kuva «»1B).
  • Harvinaisessa ns. antidromisessa takykardiassa kiertoaktivaation suunta on päinvastainen. Kammiot aktivoituvat ennenaikaisesti oikoradan kautta ja QRS-heilahdus on leveä.
  • WPW-oireyhtymässä potilaalla on rytmihäiriötuntemuksia ja lepo-EKG:ssä todetaan delta-aalto vähintään kahdessa kytkennässä (kuva «»3), lyhyt PQ-aika (< 0.10 s) sekä usein myös epäspesifisiä ST–T-muutoksia.
    • WPW-oireyhtymään liittyy AVRT:n lisäksi myös eteisperäisiä rytmihäiriöitä, kuten eteisvärinää (kuva «»3).
    • WPW-oireyhtymässä eteisvärinä voi olla hengenvaarallinen rytmihäiriö, sillä kammiovaste voi ylimääräisen johtoradan vuoksi kiihtyä niin nopeaksi (> 300/min), että seurauksena on kammiovärinä. Pre-eksitoituneessa eteisvärinässä QRS-heilahdus on leveä.

Eteistakykardia

  • Eteistakykardia (kuva «»1C) on todennäköinen, jos
    • takykardian aikana todetaan poikkeavan muotoinen P-aalto (vertailu aiempiin EKG-rekisteröinteihin!)
    • PQ-aika on normaali tai pidentynyt
    • takykardia alkaa usein vähitellen ja loppuu vähitellen.

Akuutin SVT-kohtauksen hoito

Taulukko 1. Vagusstimulaatio. Vagusstimulaatiota voidaan käyttää sekä rytmihäiriöiden diagnostiikassa että hoidossa.
ToimenpideSuoritus
Valsalvan menetelmäPotilas vetää keuhkot täyteen ilmaa ja tekee sen jälkeen voimakkaan uloshengitysponnistuksen suljettua kurkunpäätä vasten. Käytännössä voi pyytää potilasta puhaltamaan suureen ruiskuun 15–30 s:n ajan niin, että mäntä nousee ylös. Tosiasiassa mäntää ei saa nousemaan ylös puhaltamalla, mutta näin saadaan aikaan todella tehokas valsalvaus. Tarvittaessa Valsalvan menetelmän vaikutusta voidaan yrittää tehostaa nostamalla potilaan jalat ylös; ks. video Valsalvan menetelmästä «Valsalvan menetelmä»1.
KarotishierontaPotilaan päätä käännetään vastakkaiselle puolelle ja kaulavaltimoa tunnustellaan alaleukaluun alapuolelta päänkiertäjälihaksen etupuolelta. Kerrallaan hierotaan vain toista kaulavaltimoa 5–10 s:n ajan. Etenkin iäkkäillä potilailla kaulavaltimot pitää auskultoida mahdollisten ahtaumien toteamiseksi ennen karotishierontaa.
Muut menetelmätMyös kasvojen valelua kylmällä vedellä voidaan kokeilla, mutta oksetusta sormet kurkkuun laittamalla kannattaa välttää.
MonitorointiToimenpiteen vaikutuksen ja diagnostisen informaation dokumentoimiseksi rytmiä tulee monitoroida jatkuvasti ja mielellään tallentaa tai tulostaa rekisteröinti paperille.
TulkintaVagaalisten toimenpiteiden vaikutuksesta syke hidastuu ja SVT saattaa päättyä. Lisäksi vagaalisen stimulaation aiheuttama eteis-kammiojohtumisen hidastuminen saattaa paljastaa esim. eteislepatukselle tyypillisen F-aallon.

Adenosiini evd

  • Adenosiini on tehokas ja turvallinen kapeakompleksisen, säännöllisen takykardian ensivaiheen lääke.
    • Voidaan käyttää myös perusterveydenhuollossa ja ensihoidossa.
    • Hidastaa tehokkaasti eteis-kammiojohtumista. Rytmi kääntyy 20–30 s:n kuluttua injektiosta ja vaikutus menee ohi nopeasti (puoliintumisaika n. 2 s).
    • Ei käännä eteisvärinää eikä eteislepatusta sinusrytmiksi, mutta hidastaa kammiovastetta hetkellisesti, mikä voi paljastaa diagnoosin.
    • Ei vaikuta useimpiin kammiotakykardioihin, minkä ansiosta sitä voidaan sairaalaoloissa käyttää leveäkompleksisen SVT:n ja VT:n erotusdiagnostiikassa.
    • Ei pidä käyttää, jos rytmihäiriö on epäsäännöllinen (RR-väli vaihtelee).
  • Adenosiinin annostelu
    • Valmisteen vahvuudesta riippuen annetaan (3–)6 mg (3 mg/ml) tai (5–)10 mg (5 mg/ml) nopeana boluksena kyynärtaipeen laskimoon monitoriseurannassa (tallenne tai tuloste). Vaikutuksen tehostamiseksi raajaa kannattaa pitää koholla ja huuhdella kanyyli välittömästi lääkkeen annon jälkeen n. 10 ml:lla keittosuolaa. Sentraaliseen laskimoon pienempi annos.
    • Ellei sinusrytmi palaudu eikä todeta eteis-kammiokatkosta, voidaan 2 min:n kuluttua antaa suurempi annos: 12 mg, kun käytetään vahvuutta 3 mg/ml, tai 15 mg käytettäessä vahvuutta 5 mg/ml.
    • Adenosiinin etuna verapamiiliin verrattuna on lyhyempi puoliintumisaika ja vähäisemmät hemodynaamiset vaikutukset, eikä beetasalpaajalääkitys ole este käytölle.
  • Varotoimenpiteet
    • Jos potilaalla on aiemmin todettu vaikea sinussolmukkeen toimintahäiriö tai II tai III asteen eteiskammiokatkos, adenosiinia ei pidä käyttää.
    • Vanhuksilla on pitkittyneen eteis-kammiokatkoksen vaara, ja heidän hoitonsa toteutuu turvallisemmin sairaalassa.
    • Dipyridamolia käyttäneille annosta on pienennettävä, sillä dipyridamoli vahvistaa vaikutuksen jopa nelinkertaiseksi.
    • Teofyllamiinia käyttäneet tarvitsevat tavallista enemmän adenosiinia. Astman lyhytaikainen paheneminen on mahdollista.
    • Vaikeassa sepelvaltimotaudissa on bradykardian ja eteis-kammiokatkoksen vaara.
    • Sydämensiirtopotilaat ovat erittäin herkkiä adenosiinille: hyvin pienet annokset!
  • Haittavaikutukset
    • Kasvojen punoitus, hengenahdistus, puristus rinnassa, pahoinvointi ja huimaus ovat tavallisia, ja potilasta on syytä varoittaa niistä jo ennen lääkkeen antoa ja kertoa samalla, että ne ovat vaarattomia ja menevät ohi erittäin nopeasti (1–2 min).
    • Lyhytkestoinen sinusbradykardia ja sitä seuraava reflektorinen sinustakykardia, eteis-kammiokatkos, eteislisälyönnit ja joskus myös eteisvärinä.
    • WPW-potilailla adenosiini voi nopeuttaa ylimääräisen johtoradan johtumista, minkä vuoksi sitä ei pidä käyttää leveäkompleksisen takykardian hoidossa ja diagnostiikassa muutoin kuin sairaalaolosuhteissa.

Verapamiili evd

  • Ellei adenosiini tehoa kapeakompleksisen SVT:n hoidossa, voidaan käyttää verapamiilia, joka hidastaa tehokkaasti eteis-kammiojohtumista salpaamalla kalsiumkanavia.
  • Annostelu
    • 5 mg i.v. hitaana injektiona (5–10 min) hypotonian välttämiseksi. Annos voidaan tarvittaessa uusia kertaalleen n. 5 min:n kuluttua.
    • Hoidon aikana EKG:tä seurataan monitorista ja verenpaine mitataan riittävän usein.
  • Vasta-aiheinen antidromisessa takykardiassa

Muut lääkkeet

Sähköinen rytminsiirto

  • Sähköistä kardioversiota käytetään, kun
    • edellä olevat keinot eivät tehoa tai
    • potilaalla on vaikea hemodynamiikan häiriö tai
    • halutaan välttää polyfarmasiaa useita kardiovaskulaarisia lääkkeitä käyttäneellä potilaalla.
  • Isku annetaan QRS-heilahdukseen synkronoituna samaan tapaan kuin eteisvärinässä. Rytminsiirron suoritus: ks. «Sähköisen rytminsiirron suoritus»1.

WPW-oireyhtymään liittyvän SVT:n hoito

  • Kapeakompleksisen (ortodromisen) SVT:n hoidossa adenosiini on ensisijainen lääke (ks. edellä).
  • Leveäkompleksisessa (antidromisessa) SVT:ssä heräte johtuu eteisestä kammioon ylimääräisessä johtoradassa.
    • Sähköinen rytminsiirto on varmin ja turvallisin tapa palauttaa sinusrytmi antidromisessa SVT:ssä.
    • Lääkkeistä kyseeseen tulevat ensisijaisesti flekainidi (1–2 mg/kg 10–30 min:n infuusiona, enintään 150 mg) ja jos se ei tehoa, voidaan harkita i.v. amiodaronia (300 mg tai 5 mg/kg 10 min:n aikana).
    • Verapamiili, digoksiini ja beetasalpaajat voivat nopeuttaa kilpailevaa johtumista oikoradassa, minkä takia ne ovat vasta-aiheisia antidromisen SVT:n hoidossa. Myös adenosiini voi nopeuttaa johtumista ylimääräisessä johtoradassa, mutta lyhytvaikutteisena se on kuitenkin suhteellisen turvallinen vaihtoehto.
  • Eteislepatuksen ja -värinän aikana verapamiilia, digoksiinia ja beetasalpaajia ei saa antaa WPW-potilaalle kammiovasteen nopeutumisen vaaran vuoksi, vaan potilaalle on viisainta tehdä sähköinen rytminsiirto.

Ektooppisen eteistakykardian akuuttihoito

  • Vagusärsytys ja adenosiini eivät yleensä pysäytä ektooppista eteistakykardiaa, mutta ne voivat paljastaa diagnoosin aiheuttamalla hetkellisen eteis-kammiokatkoksen, jonka aikana P-aalto erottuu selvemmin.
  • Kammiovastetta hidastetaan estämällä eteis-kammiojohtumista beetasalpaajalla, diltiatseemilla, verapamiililla tai digoksiinilla.
  • Sairaalaolosuhteissa voidaan käyttää myös flekainidia tai amiodaronia, mutta usein sähköinen rytminsiirto on nopein ja varmin tapa palauttaa normaali sinusrytmi.

SVT:n estohoito

  • Mekanismista riippumatta SVT:llä on suuri taipumus uusiutua.
  • Estolääkkeinä voidaan perusterveydenhuollossa käyttää lähinnä beetasalpaajia ja verapamiilia tai diltiatseemia (ei WPW-oireyhtymässä) ja erikoislääkärin harkinnan mukaan myös flekainidia tai amiodaronia.
  • Lääkehoidon teho on kuitenkin varsin huono, minkä takia katetriablaatiohoito on syrjäyttänyt lääkehoidon toistuvien SVT-kohtausten estohoidossa.
  • Toistuvista SVT-kohtauksista kärsivät potilaat pitäisikin aina lähettää rytmikardiologin arvioon elektrofysiologista tutkimusta ja mahdollista katetriablaatiohoitoa varten.
  • Katetriablaatiolla voidaan parantaa pysyvästi n. 95 % eteis-kammiosolmukkeen kiertoaktivaatio- ja synnynnäiseen oikorataan liittyvistä takykardioista. Ektooppisessa eteistakykardiassa ablaatiohoidon teho on n. 90 %. Toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot ovat harvinaisia.
  • Eteisvärinä WPW-oireyhtymän yhteydessä on hengenvaarallinen rytmihäiriö, ja nämä potilaat pitäisi ehdottomasti ohjata rytmikardiologin arvioon. Myös sattumalöydöksenä havaittu delta-aalto oireettomalla potilaalla on aihe erikoislääkärin konsultaatioon.

Kuvat

Kirjallisuutta

  1. Parikka H, Raatikainen P. Supraventrikulaaristen takykardioiden tyypit ja syntymekanismit. Teoksessa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024, s. 521–524. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/kar01181»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  2. Huang EP, Chen CH, Fan CY, ym. Comparison of Various Vagal Maneuvers for Supraventricular Tachycardia by Network Meta-Analysis. Front Med (Lausanne) 2022 Feb 3:8:769437 «PMID: 35186966»PubMed
  3. Brugada J, Katritsis DG, Arbelo E, ym. 2019 ESC Guidelines for the management of patients with supraventricular tachycardiaThe Task Force for the management of patients with supraventricular tachycardia of the European Society of Cardiology (ESC). Eur Heart J 2020;41(5):655-720 «PMID: 31504425»PubMed
  4. Bhatia A, Sra J, Akhtar M. Preexcitation Syndromes. Curr Probl Cardiol 2016;41(3):99-137 «PMID: 26897561»PubMed
  5. Al-Khatib SM, Arshad A, Balk EM, ym. Risk Stratification for Arrhythmic Events in Patients With Asymptomatic Pre-Excitation: A Systematic Review for the 2015 ACC/AHA/HRS Guideline for the Management of Adult Patients With Supraventricular Tachycardia: A Report of the American College of Cardiology/American Heart Association Task Force on Clinical Practice Guidelines and the Heart Rhythm Society. J Am Coll Cardiol 2016;67(13):1624-1638 «PMID: 26409260»PubMed