Krooninen haimatulehdus

Keskeistä

• Alkoholinkäytön ja tupakoinnin lopettaminen ennen taudin kehittymistä
• Kroonisen haimatulehduksen mahdollisuus on muistettava toistuvien ylävatsakipujen, laihtumisen ja ripulin syynä.
• Diabetes pyritään toteamaan kroonista haimatulehdusta sairastavalla. Insuliinia on annosteltava varovaisesti hypoglykemiavaaran vuoksi.
• Krooniseen haimatulehdukseen liittyy kohonnut haimasyövän riski.

Epidemiologia ja etiologia

• Taudin ilmaantuvuus Suomessa 5–7/100 000
• Toistuvat akuutit haimatulehdukset voivat johtaa krooniseen haimatulehdukseen.
• Alkoholi on taustalla 2/3:ssa tapauksista, ja tupakointi on merkittävä tekijä yli puolessa.
  • Jos etiologiana on alkoholi, kyseessä on usein suurkuluttaja, joka on käyttänyt puhdasta alkoholia päivittäin 150–175 g 10–15 v:n ajan ennen taudin kliinistä puhkeamista.
• Sappikivitauti
• Metaboliset sairaudet (hypertriglyseridemia tai hyperparatyreoosi)
• Perinnöllinen krooninen haimatulehdus (perinnöllinen haimakalsinoosi)
• Kroonisen haimatulehduksen autoimmuuni muoto liittyy primaariseen sklerosoivaan kolangiittiin «Primaarinen sklerosoiva kolangiitti»1, primaariseen biliaariseen kirroosiin «Primaarinen biliaarinen kolangiitti»2 tai Sjögrenin oireyhtymään «Primaarinen Sjögrenin tauti»3.

Oireet

• Selkään säteilevä ylävatsakipu, johon mahdollisesti liittyy pahoinvointia ja oksennuksia, laihtuminen, keltaisuus
• Kivun syynä on kohonnut tiehytpaine ja neuriitti.
• Keskimäärin 8 v:n kuluttua puolelle potilaista kehittyy haiman endokriinisen ja eksokriinisen toiminnan vajaus «Haiman eksokriininen vajaatoiminta»4, jonka oireita ovat rasvaripuli, laihtuminen ja diabetes.

Diagnoosi

Tutkimukset avoterveydenhuollossa

• P-AmylP, Leuk ja CRP voivat olla koholla kipukohtausten aikana.
• AFOS ja Bil nousevat sappitieobstruktiossa.
• fP-Gluk ja B-HbA_1c auttavat toteamaan diabeteksen.
• CA 19-9 -antigeeni erotusdiagnostisena tutkimuksena; ks. «Haimasyöpä»5
• Ulosteen elastaasi 1 kuvastaa haiman eksokriinistä vajaatoimintaa «Haiman eksokriininen vajaatoiminta»4, mutta ei ole diagnostinen krooniselle haimatulehdukselle.
• Normaali kaikututkimuslöydös ei ole poissulkeva, mutta haiman kalkkeumia tai muita kroonisen haimatulehduksen viitteitä voi näkyä.

Tutkimukset erikoissairaanhoidossa

• Kroonisen haimatulehduksen diagnostiikka perustuu ensisijaisesti TT-tutkimukseen. Siksi diagnoosin varmistaminen ja toisaalta erotusdiagnostiikka (haimasyöpä ym.) vaativat usein sairaalatutkimuksia.

Konservatiivinen hoito

• Potilaan on lopetettava alkoholin käyttö ja tupakointi välittömästi ja täysin.
• Diabeteksen hoito
  • Insuliinimäärien pitää usein olla pieniä (hypoglykeemisiä kohtauksia voi ilmaantua herkästi).
• Pienet ateriat auttavat kipuun ja rasvaripuliin.
• Niukkarasvainen dieetti, ei kuitua (inhiboi haimaentsyymejä), entsyymisubstituutio ja poikkeustapauksissa lisäksi MCT-öljy
• Asianmukainen kipulääkitys
• Kroonisen haimatulehduksen akutisoituminen
  • Hoidetaan primaaristi kuten lievä akuutti haimatulehdus (ks. «Akuutti haimatulehdus»6).
  • Konservatiivinen hoito, maltillinen nesteytys
  • Kipulääkitys
• Kroonisen haimatulehduksen endoskooppisen tai leikkaushoidon aiheita ovat toistuvat kovat kivut ja taudin komplikaatiot, kuten pseudokystat.

Erikoissairaanhoidon konsultaation aiheet

• Diagnoosin varmennus (TT)
• Usein toistuvat kovat kipukohtaukset
  • Hoito sairaalassa: ERCP ja stenttaus / kirurginen hoito, jos endoskooppinen hoito epäonnistuu tai on riittämätön
• Komplikaatioepäily
  • Haiman pseudokysta
    • Oireet: kipu, suoliobstruktio, sappitieobstruktio
    • Hoito: ERCP ja stenttaus / endoskooppinen tai operatiivinen pseudokystogastrostomia / haimaresektio
  • Haiman pseudokystan tai pseudoaneurysman vuoto
    • Hoito: angiologinen koilaus tai operatiivinen hoito
  • Haimafistelit
    • Hoito: endoskooppinen / operatiivinen
  • Infektoitunut haiman pseudokysta
    • Hoito: dreneeraus ja mikrobilääkehoito
  • Sappitieobstruktio
    • Hoito: ERCP ja stenttaus