Hiustenlähtö ja kaljuuntuminen

Keskeistä

• Kliininen kuva ja anamneesi ovat diagnoosin kulmakivet.
• Androgeeninen hiustenlähtö diagnosoidaan miehillä ja naisilla tyypillisen kliinisen kuvan perusteella.
• Melko äkillinen diffuusi hiustenlähtö on yleensä telogeenista hiustenlähtöä.
• On tärkeää erottaa toisistaan diffuusi ja läiskäinen hiustenlähtö sekä tarkistaa, onko päänahan iho terve.
• Pälvikalju on Suomessa yleisin läiskäisen hiustenlähdön syy.

Esitiedot

• Selvitä hiustenlähdön mahdolliset syyt edeltävien 3–6 kk:n aikana.
  • Vakava infektio
  • Tietyt lääkkeet
  • Hypotyreoosi
  • Synnytys, stressi
  • Ulkoiset syyt, esim. kampaukset, hiusten manipulointi

Diagnoosi

• Erota diffuusi hiustenlähtö (kaikkialta) ja läiskäinen hiustenlähtö.
• Tutki hiuspohja (punoitus, hilseily, follikuliitti).
• Tee vetotesti: ota käteen muutaman kymmenen hiuksen tupsu ja vedä sitä kevyesti. Tavallisesti alle 5 hiusta irtoaa.
• Tarvittaessa suljetaan laboratoriotutkimuksilla pois yleisimpiä hiustenlähtöä aiheuttavia sairauksia: anemia (PVKT), hypotyreoosi (TSH).
• Muita tutkimuksia tehdään tarvittaessa kohdennetusti perustellun kliinisen epäilyn perusteella. Hiustenlähdön aiheuttajia voivat olla esim. raudanpuute (Ferrit), munuaissairaus (Krea), maksasairaus (ALAT), sinkin puutos malabsorptiotilassa (Zn) tai sekundaarinen kuppa (TrpaAb).

Miestyyppinen kaljuuntuminen (androgeeninen hiustenlähtö)

• Usein perinnöllinen
• Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan.
• Hiusten harventuminen on tyypillisesti voimakkainta päälaella ja ohimopoukamissa ja siirtää otsan hiusrajaa ylemmäksi.
• Lääkehoito
  • Paikallinen minoksidiili (50 mg/ml) 2 kertaa päivässä ja/tai
  • sisäinen finasteridi (1 mg/vrk) tai dutasteridi (0.5 mg/vrk, ei virallisena indikaationa)
  • Vaste säilyy vain niin kauan kuin hoitoa käytetään, ja hoitovaste tulee usean kuukauden (6–12 kk:n) kuluttua. Jos minoksidiili- ja/tai finasteridihoidon käynnistää, potilaalle tulee selvittää hoidon mahdolliset haittavaikutukset ja kustannukset ja kertoa, että hoito on pitkäaikainen ja että hoitotauko aiheuttaa mahdollisesti aikaansaadun tuloksen menetyksen. Finasteridin harvinaisia haittavaikutuksia ovat mm. erektiohäiriöt, libidon heikentyminen, gynekomastia ja masennus.

Naistyyppinen kaljuuntuminen (androgeeninen hiustenlähtö)

• Patogeneesi vastaa miestyyppistä hiustenlähtöä ja johtuu perinnöllisistä tekijöistä.
• Alkaa useimmiten myöhemmällä iällä kuin miehillä (30–60-vuotiaana).
• Hiukset harventuvat suhteellisen tasaisesti aiheuttamatta samanlaista hiusrajan vetäytymistä tai kaljua päälakea kuin miehillä.
• Muiden hyperandrogenismin oireiden puuttuessa (hirsutismi «Liiallinen karvankasvu (hirsutismi)»1, polykystiset munasarjat «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»2, kuukautiskierron häiriöitä «Gynekologiset vuotohäiriöt»3, hedelmättömyys «Lapsettomuus»4) laboratoriotutkimuksia ei tarvita.
• Hoito
  • Paikallinen minoksidiili (50 mg/ml) 2 kertaa päivässä «Topical minoxidil appears to be effective in the treatment of female pattern hair loss compared to placebo.»B
  • Oireiden ollessa häiritseviä voidaan kokeilla antiandrogeenisiä e-pillereitä (estrogeeni ja syproteroniasetaatti, drospirenoni tai dienogesti).

Nais- ja miestyyppisen hiustenlähdön toissijaiset hoidot

• Potilasta on informoitava off label -hoidosta sekä mahdollisista haittavaikutuksista.
• Hoidon tarve sekä mahdolliset höydyt ja haitat on punnittava tapauskohtaisesti.
• Tarvittaessa konsultoidaan erikoissairaanhoitoa.

Telogeeninen hiustenlähtö

• Tavallista suurempi osuus hiuksista on siirtynyt kasvuvaiheesta lepotilaan samanaikaisesti ja siksi irtoaa 2–4 kk:n kuluttua aiheuttavasta tekijästä.
• Yleisiä syitä
  • Miestyyppisen hiustenlähdön alkuvaihe
  • Vaikeat kuumetaudit
  • Krooniset sairaudet
  • Hypotyreoosi
  • Anemia
  • Huono ravitsemus
  • Stressitekijät
  • Leikkaus
  • Synnytys
  • Lääkkeet
    • Esim. ehkäisypillerien aloittaminen tai lopettaminen, epilepsialääkkeet, hepariini, tyreostaatit, anaboliset steroidit (kuva «»1), reumalääkkeistä ainakin klorokiini, metotreksaatti
• Akuutin muodon aiheuttajia voivat olla mm. solunsalpaajahoidot «Syövän lääkehoitoon liittyvät haitat»5, lääkkeet, sädehoito «Sädehoitoon liittyvät haitat»6.
• Hiustenlähtö tapahtuu tasaisesti eri puolilta päänahkaa eikä aiheuta kaljuja läiskiä.
• Vetotestissä todetaan tavallista runsaampi hiustenlähtö.
• Hiukset alkavat usein kasvaa takaisin puolen vuoden sisällä.
• Krooninen idiopaattinen muoto esiintyy keski-ikäisillä naisilla ja saattaa kestää useita vuosia.

Pälvikalju (alopecia areata)

• Pälvikalju «Pälvikaljuus (alopecia areata)»7 on autoimmuunitauti, jota ilmenee n. 2 %:lla väestöstä elämän aikana.
• Diagnoosi perustuu tyypillisiin, muutamassa viikossa kehittyneisiin karvattomiin läiskiin, jotka eivät hilseile eivätkä punoita (kuvat «»2 «»3 «»4 «»5).
• Pienehköt läiskät karvoittuvat itsestään kuukausien kuluessa, mutta tauti voi uusiutua kerran tai useasti vuosien kuluessa.
• Laaja-alaisen muodon ennuste on huono, varsinkin jos myös kulmakarvat, silmäripset tai parta lähtevät (kuvat «»6 «»7).
• Pälvikaljuisuus voi kytkeytyä autoimmuunisairauksiin mm. atopiaan, keliakiaan, tyypin 1 diabetekseen tai autoimmuunityreoidiittiin.
  • Tapauskohtaisesti voidaan oireiden perusteella etsiä mm. muita yleis- ja autoimmuunisairauksia: TSH, T4V, TPOAb, fP-Gluk, B-HbA1c, F-Calpro, RF, CCPAb transglutaminaasivasta-aineet.
• Pälvikaljuun voi liittyä myös kynsimuutoksia (kuva «»8), joiden havaitsemisesta voi olla erotusdiagnostista apua.

Hiuspohjan silsa (tinea capitis)

• Ks. «Ihon ja kynsien sieni-infektiot»8.
• Tärkeä erotusdiagnoosi läiskäisessä hiustenlähdössä
• Hiuspohjassa on punoitusta, hilseilyä ja joskus märkänäppylöitä.
• Yleisempi lapsilla
• Diagnoosi perustuu positiivisiin sieninäytteisiin.
• Hoitona käytetään sisäisiä sienilääkkeitä.

Traktioalopesia

• Johtuu hiuksia vaurioittavista fysikaalisista tai kemiallisista tekijöistä (liiallinen kampaaminen, tiukka poninhäntätyyppinen hiustyyli, rastaletit, paikallinen lämmön käyttö, esim. suoristus, hiusten värjäys tai muita ärsykkeitä).
• Aiheuttaa läiskäistä epätäydellistä alopesiaa yleensä otsan ja ohimoiden hiusrajassa.
• Hoito perustuu hiusvarsiin kohdistuvan vedon ja ärsykkeiden välttämiseen.

Trikotillomania

• Harvinainen pakko-oireinen häiriö, jossa hiuksia nypitään rajatuilta päänahan alueilta
• Aiheuttaa yleensä epätäydellistä läiskäistä alopesiaa otsan tai ohimoiden hiusrajan lähellä. Läiskän keskeltä kasvaa kuitenkin terveitä hiuksen sängen läpi. Hiuspohjan iho on yleensä normaali.
• Yleisin lapsilla ja nuorilla, mutta nähdään kaikissa ikäluokissa.
• Hoito perustuu pakko-oireiden hoitoon «Pakko-oireinen häiriö»9.

Arpeuttavat alopesiat

• Heterogeeninen ryhmä etiologialtaan tuntemattomia sairauksia
• Aiheuttavat läiskäistä hiustenlähtöä, jossa kyseiset hiuspohjan alueet punoittavat ja hilseilevät ja myöhemmin arpeutuvat (karvatupet häviävät).
• Tärkeimmät ovat ihon punahukka «Ihon punahukka (lupus erythematosus discoides)»10 (lupus erythematosus; kuvat «»9 «»10) ja punajäkälä «Punajäkälä (lichen ruber planus)»11 (lichen planus; kuva «»11).
• Kuuluvat ihotautilääkärin hoitoon.

Kuvat