Täit (pediculosis)

Keskeistä

• Päätäit leviävät usein päähineiden välityksellä tai läheisessä kanssakäymisessä.
• Satiainen tarttuu helpoimmin seksikontaktissa.
• Jos täitartuntoja todetaan usealla lähikontaktilla esim. päiväkodeissa tai kouluissa, tulee selvittää koko yhteisön täitilanne.

Etiologia

• Täit ovat ihmisen ulkoloisia (ektoparasiitteja), jotka tarttuvat vaatteiden tai ihokontaktin välityksellä.
• Elävät tarttuneina isäntäänsä tai vaatteisiin ja kiinnittävät munansa (saivareet) karvoihin. Täit saavat ravintonsa ihosta imemästään verestä ja aiheuttavat pistoksillaan kutinaa ja iho-oireita.
• Ihmisellä esiintyy kolmen täilajin tartuntoja. Niiden kliiniset ilmentymät eroavat pääosin siksi, että lajit ovat erikoistuneet eri elinympäristöihin (ks. alempana).
• Päätäit voivat esiintyä epidemioina esim. päiväkodeissa tai kouluissa.
• Lämpimän ilmaston maissa vaatetäit voivat levittää infektiosairauksia, mm. pilkkukuumeita (riketsioosit «Lämpimän ilmaston bakteeritauteja»1).

Oireet ja diagnoosi

Erotusdiagnoosi

• Päätäissä erotusdiagnooseja ovat hiuspohjan ekseemat «Hiuspohjan ongelmat»2 (esim. seborrooinen ekseema, atooppinen ekseema), psoriaasi «Psoriaasi»3, silsa «Ihon ja kynsien sieni-infektiot»4 ja ihon bakteeri-infektiot (impetigo «Märkärupi (impetigo)»5, bakteeriperäinen follikuliitti «Paise ja karvatupen tulehdus»6).
• Vaatetäiden kliinistä kuvaa voivat muistuttaa syyhy «Syyhy (scabies)»7, ekseemataudit (mm. atooppinen ekseema «Atooppinen ekseema aikuisella»8 tai allerginen kosketusekseema «Allerginen kosketusihottuma»9) ja myös sisäsyntyinen kutina «Kutina»10 (esim. lääkkeiden tai yleissairauksien aiheuttama).
• Satiaisten tärkeitä erotusdiagnooseja ovat syyhy «Syyhy (scabies)»7, silsa «Ihon ja kynsien sieni-infektiot»4 ja ekseemataudit. Myös karvoitukseen liittyvät bakteeri-infektiot (esim. trikobakterioosi kainaloissa, impetigo «Märkärupi (impetigo)»5, follikuliitti «Paise ja karvatupen tulehdus»6) voivat tulla kyseeseen.

Hoito

• Päätäissä ja satiaisissa hoitona käytetään paikallisia täituotteita (mm. liuokset tai shampoot), jotka perustuvat joko mekaanisiin (esim. silikoni tai mineraaliöljyt), kemiallisiin (esim. dimetikoni) tai farmakologisiin (esim. permetriini) vaikutuksiin.
• Monien tuotteiden käytössä suositellaan uutta hoitokäsittelyä 7–10 päivän kuluttua.
• Saivareet poistetaan täikammalla, ja kaikki lähikontaktit tarkistetaan ja hoidetaan tarvittaessa.
• 1-prosenttinen permetriinishampoo on yksi vaihtoehto (yli 6 kk:n ikäiset lapset ja aikuiset).
• Vaikeissa ja hoitoresistenteissä tapauksissa käytetään toistuvia paikallishoitoja (esim. 7–10 päivän välein), vaihdetaan paikallishoitoja (esim. eri mekanismin tuotteita) ja varmistetaan, että lähikontaktit on hoidettu.
• Hoitoresistenteissä päätäitapauksissa on käytetty myös suun kautta otettavaa ivermektiiniä «For difficult-to-treat head-lice infestation, oral ivermectin, given twice at a 7-day interval, appears to have superior efficacy as compared with topical 0.5% malathion lotion»B (reseptilääke). Annostus on 200 µg/kg kerta-annoksena kahdesti 7 päivän välein.
• Päiväkodeissa tai kouluissa on epidemioiden välttämiseksi selvitettävä koko yhteisön täitilanne ja hoidettava aktiivisesti lähikontaktit.
• Päiväkotiin tai kouluun voi palata ensimmäisen hoidon aloittamisen jälkeen. On usein suositeltavaa ilmoittaa muille kontaktihenkilöille, päiväkotiin tai kouluun täitartunnasta.
• Toistuvissa tartunnoissa on käytetty myös täihoitoja ennaltaehkäisevästi tietyin aikavälein.
• Päätäitartunnan itsehoito ja ehkäisy: ks. Terveyskirjaston artikkeli «Päätäit»11.
• Vaatetäissä hoidoksi riittää vaatteiden vaihtaminen ja asianmukaisten hygieniatoimenpiteiden mahdollistaminen jatkossa (peseytyminen, vaatteiden pesu ym.). Sekundaarista ekseemaa hoidetaan kuuriluontoisesti paikallisilla glukokortikoidivoiteilla (esim. ryhmän II–III glukokortikoidia 2–3 viikon kuurina).