Ruusufinni

Keskeistä

• Diagnoosi perustuu anamneesiin ja kliiniseen kuvaan.
• Hoito määräytyy taudin alatyypin mukaan.
• Pahenemisvaiheita voidaan estää ylläpitohoidolla.
• Muista silmän ruusufinnin aiheuttamat oireet ja niiden hoito.

Etiologia

• Sisäsyntyinen ja monitekijäinen
• Perinnöllinen taipumus; suuressa osassa tapauksista tautia esiintyy lähisuvussa.
• Ilmenee usein 30–50 v:n iässä, tavallisimmin naisilla.
• Äkillisesti ilmaantuva läiskäinen punoitus kasvoilla (flush) on yleinen ruusufinnin ensioire. Se kestää yleensä pidempään kuin fysiologinen punastuminen.
• Punoittavien lehahdusten (ns. flush-oireiden «Kohtauksittainen punastuminen (flush)»1) pahentavina tekijöinä voivat olla esim. kuumat juomat, alkoholi, voimakkaat mausteet, auringonvalo ja saunominen.
• Glukokortikoidi- ja takrolimuusivoiteet saattavat laukaista kasvoilla ruusufinnin kaltaiset oireet (steroid rosacea).

Taudinkuva

• Krooninen ihosairaus, johon liittyy ajoittaisia pahenemisvaiheita
• Oireilee aaltoillen pääasiassa kasvojen keskiosien ja poskien kuperilla pinnoilla.
• Diagnoosi on kliininen.
• Jaetaan neljään eri alamuotoon, joita esiintyy usein päällekkäisesti samalla potilaalla.
  • Erytematoteleangiektaattinen (couperosa): kasvojen punoittavat lehahdukset, laajentuneet verisuonet, teleangiektasiat ja punoitus tyypillisiä (kuvat «»1 «»2 «»3)
  • Papulopustulainen: märkänäppylät ja papulat kasvoilla, painottuu kasvojen keskiosiin (kuva «»4)
  • Rinofyyma: talirauhasten hyperplasia nenän alueella (kuva «»5)
  • Silmärosacea: ruusufinnin aiheuttama krooninen blefariitti ja muut silmäoireet «Luomitulehdus (blefariitti)»2 (kuvat «»6 «»7)
    • Vähäiset silmäoireet, kuten silmien kuivuus tai kirvely, ovat yleisiä.
    • Erilaisia silmäkomplikaatioita on runsaasti, ja jopa näköä uhkaavia sarveiskalvomuutoksia esiintyy.
    • Ruusufinnin silmäoireet jäävät usein huonolle hoidolle tai kokonaan ilman hoitoa.

Erotusdiagnoosi

• Kasvoihottumien erotusdiagnostiikka on usein vaikeaa. Kulmakivinä ovat potilaan anamneesi, kliininen kuva sekä muiden ihoalueiden tutkiminen.
• Akne «Akne»3: esiintyy usein nuoremmilla, ja siihen liittyy komedoja
• Perioraalidermatiitti «Suunympärysihottuma (dermatitis perioralis)»4: esiintyy suun ympäristössä, ei teleangiektasioita
• Atooppinen ekseema «Atooppinen ekseema aikuisella»5: usein silmäluomien alueella, atooppinen taipumus
• Seborrooinen ekseema «Seborrooinen ekseema (tali-ihottuma) aikuisella»6: hilseilee, nähtävissä myös esim. hiuspohjassa
• Allerginen kontaktiekseema «Allerginen kosketusihottuma»7: voi olla näppyläinen, kutisee usein
• Systeemiseen punahukkaan «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»8 viittaavaa perhosihottumaa (kuva «»8) voi joskus olla vaikea erottaa ruusufinnistä: yleisoireita ja positiivinen S-ANA.

Hoito

• Ensisijaista on välttää tekijöitä, jotka potilaan omien havaintojen perusteella pahentavat tautia.
• Auringolta suojautuminen kuuluu aina olennaisena osana hoitoon.
• Peittävän kosmetiikan käytölle ei ole estettä, kunhan tuotteet valitaan potilaan ihotyypille sopivista.
• Erytematoteleangiektaattinen ruusufinni
  • Reagoi paikallishoitoihin yleensä vaatimattomasti ja varsin hitaasti.
  • Oireenmukaisena hoitona kasvojen punoitukseen brimonidiinigeeli kerran päivässä. Tämä saattaa tehota myös muiden syiden aiheuttamiin flush-oireisiin.
  • Osa potilaista hyötyy matala-annoksisesta beetasalpaajahoidosta, esim. propranololi 10–20 mg × 3, propranololi-depotvalmiste 160–320 mg × 1 tai atenololi 12.5–25 mg × 1, punastumisreaktioiden lieventäjänä.
  • Pysyvämpää vastetta saadaan ihon pinnan hiussuonia polttavilla KTP-, Nd-YAG- tai pulssivärilasereilla tai laajakaistaisilla pulssivalolaitteilla.
• Papulopustulainen ruusufinni evd
  • Lievät tapaukset ovat hallittavissa metronidatsolia tai atselaiinihappoa sisältävillä geeleillä tai emulsiovoiteilla, joita käytetään 1–2 kertaa päivässä 3–6 kk:n kuureina.
  • Ivermektiinivoide kerran päivässä iltaisin 3–4 kk:n kuureina
  • Pimekrolimuusivoide 1–2 kertaa päivässä 1–2 kk:n kuureina
  • Klindamysiiniliuos tai -emulsio 1–2 × päivässä 2–3 kk:n kuureina
  • Paikallishoidon teho ilmenee hitaasti, 1–3 kk:n sisällä.
  • Ylläpitohoito, esim. 2 kertaa viikossa, on tärkeää; se estää pahenemisvaiheita.
  • Vaikeammissa tapauksissa aloitetaan kombinaatiohoito sisäisellä mikrobilääkkeellä 6–12 viikon kuurina ja paikallishoidolla. Sen jälkeen jatketaan ylläpitohoitoa ainoastaan paikallisesti.
  • Mikrobilääkkeet vaikuttavat ruusufinnitautiin pääasiallisesti muilla kuin mikrobeihin kohdistuvilla mekanismeilla. Niillä ei ole vaikutusta ihon lehahduksiin tai teleangiektasioihin.
    • Doksisykliini 100–50 mg × 1, lymesykliini 300–150 mg × 1–2, tetrasykliini 500–250 mg × 1–2 (6–12 viikkoa)
      • Aloitusannos voi olla suurempi esim. 2–4 viikon ajan, jonka jälkeen annosta voi laskea. Toisaalta aloitusannostakin voi vasteen mukaan käyttää koko hoitoajan, ja sitä voi laskea tarvittaessa, jos haittavaikutuksia ilmaantuu.
    • Vaihtoehtona on pieniannoksinen doksisykliini 40 mg × 1 (6–16 viikkoa).
    • Vaihtoehtoina tetrasykliineille voidaan käyttää erytromysiiniä 250–500 mg × 1–2 (6–12 viikkoa), atsitromysiiniä 250–500 mg 2–3:na päivänä viikossa (6–12 viikkoa) tai metronidatsolia 200 mg × 1–2 (lyhyempi kuuri, 4–6 viikkoa).
• Rinofyyma
  • Hoito on pääasiassa operatiivinen.
  • Vain lievissä tapauksissa saattaa ihotautilääkärin ohjaama isotretinoiinihoito riittää.
  • Liikakasvun kuorintaan voidaan käyttää ablatiivista laserhoitoa, sähkö- tai radiofrekvenssisilmukkaa tai rengasveistä. Hoitotulos on yleensä pitkäaikainen.
• Silmärosacea (esim. blefariitti)
  • Luomen reunan hygienia saattaa riittää lievien silmäoireiden hoitoon.
    • Silmäluomille laitetaan iltaisin lämpimällä vedellä kostutettu froteepyyhe 5 min:ksi.
    • Sen jälkeen luomen reuna puhdistetaan silmäbooriveteen (tai 1:5–1:10 laimennettuun ketokonatsoli-sampoohon) kostutetulla pumpulitikulla. Sieto-ongelmissa voi käyttää keittosuolaliuosta tai keitettyä vettä.
    • Lopuksi luomen reunaan laitetaan mikrobilääkettä tai hydrokortisonia ja mikrobilääkettä sisältävää silmävoidetta.
    • Käsittelyä jatketaan 2 viikkoa, jonka jälkeen ylläpitohoitona jatketaan paikallista luomen reunan lämpökäsittelyä ja puhdistusta joka toinen ilta tai pari kertaa viikossa.
    • Ylläpitohoidon aikana luomen reunaan ei laiteta voidetta.
    • Hoitoa jatketaan siten, että viikon ajan kerran kuukaudessa tehdään jokailtainen puhdistus ja luomen reunan voitelu ainakin puolen vuoden ajan.
  • Usein lisävaivana olevaan kroonisen konjunktiviittiin ja kuivaan silmään käytetään tulehdusta lievittäviä säilyteaineettomia ei-steroidaalisia kostutustippoja (esim. kromoglikaattisilmätipat). Tarvittaessa käytetään lisänä tavallisia kostutustippoja.
  • Hoitoresistenteissä tapauksissa tarvitaan silmälääkärin konsultaatiota ja systeemistä mikrobilääkitystä.

Konsultaatio

• Asianmukaisesti toteutettuun hoitoon reagoimattomissa tapauksissa voidaan ihotautilääkärin harkinnan mukaan käyttää sisäistä isotretinoiinia.
  • Talirauhasten hyperplasia (esim. rinofyyma) vaatii joskus operatiivisen hoidon.
  • Potilaat, joilla on hoitoresistentti silmän ruusufinni tai voimakkaita silmäoireita, tulee ohjata silmälääkärin arvioon.

Kuvat