Takaisin Tulosta

Kyhmyruusu (erythema nodosum)

Lääkärin käsikirja
10.11.2023 • Viimeisin muutos 10.11.2023
Alexander Salava

Keskeistä

  • Taustalla on ihon rasvakudokseen kohdistunut reaktiivinen immunologinen prosessi (pannikuliitti).
  • Pääoireita ovat säärien etupintoihin painottuvat punoittavat ja kivuliaat kyhmyt.
  • Tavallisimpia laukaisevia syitä ovat infektiot (mm. streptokokki-infektio, bakteeriperäinen suolistoinfektio), autoimmuunisairaudet (sarkoidoosi, tulehdukselliset suolistosairaudet, reumatologiset sairaudet), erilaiset lääkkeet, raskaus.
  • Laukaiseva syy pyritään tunnistamaan tai sulkemaan pois, mutta usein se jää tuntemattomaksi.
  • Hoito perustuu etiologisen tekijän hoitoon ja oireiden lievitykseen.

Esiintyvyys

  • Ilmenee useimmiten nuorilla aikuisilla.
  • Naisilla 3–5 kertaa yleisempi kuin miehillä
  • Maantieteelliset erot taustalla olevien sairauksien esiintymisessä vaikuttavat kyhmyruusun ilmaantuvuuslukuihin.
  • Tyypillisiä sairastumisaikoja ovat talvi ja kevät.

Etiologia

Oireet ja löydökset

  • Iholla nähdään molemmin puolin kehoa epätarkkarajaisia, punoittavia läiskiä, joiden alla todetaan usein palpaatiossa aristavia kyhmyjä.
  • Kyhmyt kehittyvät muutamassa viikossa.
  • Tyyppipaikat ovat säärten etupinnat; harvemmin nilkoissa, reisissä, pohkeissa tai käsivarsissa (kuvat «»1, «»2, «»3).
  • Kyhmyt eivät yleensä haavaudu.
  • Tauti kestää yleensä 1–2 kk, ja usein läiskät parantuvat mustelmien kaltaisesti (erythema contusiformis).
  • Useilla potilailla on väsymystä, lämmönnousua ja nivelkipuja sekä toisinaan periartikulaarista turvotusta ja punoitusta etenkin nilkoissa. Myös tulehdusarvot voivat olla lievästi koholla.

Erotusdiagnoosit

Tutkimukset

  • Diagnoosi on tyypillisessä taudinkuvassa yleensä kliininen.
  • Tutkimusten tarkoituksena on löytää mahdollinen taustalla oleva infektio tai muu sairaus, jotta päästäisiin etiologian mukaiseen hoitoon.
  • Taustalla oleva mahdollinen syy aiheuttaa yleensä muitakin oireita. Hyvä anamneesi ja kliininen tutkimus ohjaavat jatkotutkimuksia, joita tehdään kohdennetusti kliiniseen epäilyyn perustuen.
    • Kysytään myös mahdollisia perheenjäsenillä esiintyviä oireita (streptokokki, hengitystievirukset), matkoja (suolistoinfektio) ja lääkkeiden käyttö (ajallinen yhteys uuteen lääkkeeseen, esim. yhdistelmäehkäisypilleri).
  • Jos syy ei ole kliinisesti ilmeinen, voidaan tehdä laboratoriotutkimuksia ja keuhkojen röntgenkuvaus.
  • Kliinisen harkinnan ja taudinkulun perusteella laajennetaan tutkimuksia ja tarvittaessa konsultoidaan erikoissairaanhoitoa.

Ensilinjan tutkimukset

Harkinnan mukaan

  • AST (titteripitoisuuden muutokset tai suuri pitoisuus viittaavat streptokokki-infektioon)
  • Mononukleoosi-pikatesti (S-MonAB-O) tai EBV-viruksen vasta-aineet (S-EBVAb)
  • Yersinia-vasta-aineet (S-YersAb), kun oireena on epäselvä vatsakipu, kuume
    • Kyhmyruusu voi olla yersinioosin ainoa postinfektiivinen oire) «Yersinioosi»5.
  • Keuhkokuumeen diagnostiikkaa: Chlamydia pneumoniae -vasta-aineet (S-ChpnAb) ja Mycoplasma pneumoniae -vasta-aineet (S-MypnAb), jos hengitystieinfektion oireita
  • Virusvasta-aineita: HIVAgAb, HBVPAK, HCVAb
  • Tuberkuloosin poissulkuun TbNhO
  • Ihobiopsia
    • Histopatologia voi olla tärkeä erotusdiagnostiikassa epätyypillisissä ja pitkittyvissä taudinkuvissa.
    • Näytteeksi tarvitaan syvä veneviilto, jossa on mukana rasvakudosta.

Jatkotutkimuksia epäselvissä tai pitkittyvissä oireissa

  • Laajennettua infektiodiagnostiikkaa, suolistosairauksien tutkimukset (esim. endoskopiatutkimukset), reumasairauksien diagnostiikkaa, hematologiset ja maligniteetin poissulkuun kohdistuvat tutkimukset
  • Tehdään usein erikoissairaanhoidossa.

Hoito

  • Tauti kestää yleensä 1–2 kk. Joillakin potilailla esiintyy relapseja, mutta oireet pitkittyvät harvoin.
  • Suurelle osalle potilaista riittää oireenmukainen hoito: lepo, viilentävät tai myös kuumat kääreet voivat helpottaa oloa, tukisukat.
  • Taustalla mahdollisesti oleva infektio tai yleissairaus hoidetaan mahdollisuuksien mukaan.
  • Tulehduskipulääkkeet 1–3 viikon kuureina
  • Jos laukaisevia tekijöitä ei löydetä, voi harkita hoidoksi kolkisiinia 0.5 mg 1–2 × 2 (2–4 viikkoa) tai peroraalista glukokortikoidihoitoa, esim. prednisoloni, alkuannos 0.5 mg/kg, jatko alenevin annoksin 2–4 viikkoa.
  • Myös kaliumjodidia on käytetty, 130 mg 1–2 × 3 (1–2 viikkoa). Tällöin tulee edeltävästi tarkistaa kilpirauhasarvot. Jodivarjoaineyliherkkyys ei ole este kaliumjodidin käytölle.
  • Toistuvissa ja pitkittyvissä tapauksissa käytetään myös muita lääkkeitä kuureina tai ylläpitohoitona (yleensä erikoissairaanhoidossa).

Konsultaatio

  • Ihotautilääkärin konsultaatio vaikeassa, toistuvassa tai pitkittyvässä taudinkuvassa tai jos diagnoosi jää epäselväksi
  • Jos taustalla todetaan yleissairaus tai vakavampi infektio, konsultoidaan tarvittaessa erikoissairaanhoitoa.

Kirjallisuutta

  1. Torralba-Morón Á, Alda-Bravo I. Causes of Erythema Nodosum in Patients Admitted to a Tertiary Care Hospital in Spain. Actas Dermosifiliogr 2020;111(8):683-687. «PMID: 32574713»PubMed
  2. Leung AKC, Leong KF, Lam JM. Erythema nodosum. World J Pediatr 2018;14(6):548-554. «PMID: 30269303»PubMed
  3. Chowaniec M, Starba A, Wiland P. Erythema nodosum - review of the literature. Reumatologia 2016;54(2):79-82. «PMID: 27407284»PubMed
  4. Blake T, Manahan M, Rodins K. Erythema nodosum - a review of an uncommon panniculitis. Dermatol Online J 2014;20(4):22376. «PMID: 24746312»PubMed
  5. Gilchrist H, Patterson JW. Erythema nodosum and erythema induratum (nodular vasculitis): diagnosis and management. Dermatol Ther 2010;23(4):320-7. «PMID: 20666819»PubMed
  6. Schwartz RA, Nervi SJ. Erythema nodosum: a sign of systemic disease. Am Fam Physician 2007;75(5):695-700. «PMID: 17375516»PubMed