Takaisin Tulosta

Keloidi ja hypertrofinen arpi

Lääkärin käsikirja
8.1.2026 • Viimeisin muutos 8.1.2026
Alexander Salava

Keskeistä

  • Keloidin syntyminen estetään (yksi keloidi – selvä uusien keloidien vaara!).
  • Esteettisesti, mekaanisesti tai oireilultaan haittaava keloidi hoidetaan mahdollisimman tuoreena.

Määritelmä

  • Keloidi on patologinen arpikasvama, joka voi ilmaantua ilman syytä tai pienten ihovaurioiden seurauksena; esim. leikkaushaavat (kuvat «»1 «»2 «»3), korvalehtien korureiät (kuva «»4), vartalon aknearvet (kuva «»5).
    • Keloidi koostuu paksuista, tarkkarajaisista ja usein punoittavista kyhmyistä, jotka voivat sulautua laajemmiksi plakeiksi. Se ulottuu yleensä selkeästi alkuperäisen vaurion ulkopuolelle, ja sillä on vähäinen spontaani paranemistaipumus.
    • Riskialueita ovat korvalehdet, rintakehän yläosa ja olkapäät.
    • Taustalla on yleensä vahva perinnöllinen taipumus.
  • Hypertrofisessa arvessa kyseessä on paranemisprosessin yhteydessä tapahtuva liiallinen arpikasvu, joka ei ulotu vaurion ulkopuolelle ja on yleensä selvästi pienempi kuin keloidi.
    • Alkuperäisen vaurion kohdalle ilmaantuu juuri vaurion kokoisia ja muotoisia kyhmyjä ja plakkeja, jotka aluksi punoittavat. Ne kehittyvät usein haavoihin, joissa esiintyy vetoa, mekaanista jännitystä tai ärsytystä.
    • Tyypillisiä esimerkkejä ovat leikkausten jälkeiset arvet (mm. keisarileikkaus) sekä loukkaantumisten ja palovammojen aiheuttamat arvet.
    • Arvet tasaantuvat ja haalistuvat ajan myötä, ja perinnöllinen tausta ei ole niin vahva kuin keloideilla.
  • Keloidien ja hypertrofisten arpien erottaminen ei kaikissa tapauksissa ole mahdollista, mutta hoidolliset periaatteet ovat samat. Hypertrofisten arpien kohdalla on usein hyvä odottaa spontaania parantumista tai arpien madaltumista.

Diagnoosi

  • Tyypillinen tapaus on helppo tunnistaa: aluksi kumimaisen joustava, punoittava, myöhemmin tummanpunerva, kiinteä, usein arka, sileä, ohutihoinen sidekudostuumori (kuva «»6).
  • Koko vaihtelee nuppineulan päästä appelsiiniin.
  • Tavallinen hypertrofinen arpi (kuva «»7) pehmenee ja pienenee puolessa vuodessa, keloidi ei.
  • Osaan tapauksista liittyy selvä sukurasitus.

Keloidin tyyppipiirteet

  • Liiallinen arpikasvu on todettavissa jo 3–4 viikossa ihovauriosta. Kasvu voi jatkua kuukausia–vuosia.
  • Suurin vaara on nuorilla naisilla (puberteetti–30 vuotta)
  • Haavan infektoituminen ja kiristys suurentavat vaaraa.
  • Korvannipukat (reiät!), ylävartalo (erityisesti sternumin seutu), leuka, niska, alaraajat ovat tavallisia sijaintipaikkoja, kämmen, jalkapohja ja kasvot harvinaisimpia.

Hoitoperusteet

  • Esteettinen haitta
  • Ihon liikerajoitus, aristus tai kipu ja voimakaskin kutina

Hoito

  • Yksinkertainen eksisio leikkaamalla tai ablatiivisella laserilla ilman painehoitoa, silikonilevyä tms. tuottaa yleensä uuden keloidin.
  • Painehoidolla ja silikonilevyillä tai silikonigeelillä «Silicone gel sheeting for treating keloid scars»1 on saatu hyviäkin tuloksia, mutta hoito on työläs ja pitkäkestoinen (hoitoaika ainakin 2–3 kk, usein pidempään).
  • Silikonigeelin ja/tai silikonilevyn käyttö aloitetaan heti haavan epitelisaation jälkeen (1–2 viikkoa).
  • Vaihtelevia tuloksia on saatu glukokortikoidi-injektioilla tai nestetyppikylmähoidon ja glukokortikoidi-injektioiden yhdistelmällä.
  • Glukokortikoidi-injektio
    • Esim. triamsinoloni 20 mg/ml vartalolla ja raajoissa, kasvoilla 2.5–20 mg/ml, laimennetaan tarvittaessa keittosuolaliuoksella
    • Useita pinnallisia injektioita (esim. 0.1–0.2 ml) keloidin sisään (ruiskuttaessa tuntuu vastusta)
    • Käytetään Luer Lock -ruiskuja ja ohuita neuloja, esim. harmaa neula, 23 G–27 G. Aivan ohuimpia neuloja ei kannata käyttää suuren vastuksen ja siihen liittyvän kivun takia.
    • Kokonaismäärä keloidien laajuudesta ja määrästä riippuen on yleensä 20–40 mg triamsinolonia (korkeintaan 120 mg per hoitokerta).
    • Hoito voidaan uusia 1–2 kertaa 2–8 viikon välein.
    • Mahdolliset haittavaikutukset: ihoatrofia, teleangiektasiat, hypopigmentaatio (etenkin kryohoidossa), paikalliset infektiot, rasvanekroosi (etenkin syvissä rasvakudokseen ulottuvissa injektioissa)
  • Kryohoito
    • Keloidi jäädytetään nestetypellä (käytetään kontaktikärkeä, 1 sykli per hoito, esim. 20 s paikasta riippuen). Sen jälkeen ruiskutetaan turvonneeseen keloidiin pinnallisesti glukokortikoidia (ks. ylempänä).
  • Toissijaisia vaihtoehtoja
    • Laserhoito (Fraxel®-hiilidioksidilaser ja verisuonilaserit: pulssivärilaseri tai paksummissa Nd:YAG-laser)
    • Leesionsisäinen 5-fluorourasiili yhdistettynä glukokortikoidiin
      • Ongelmina ovat lääkkeen käyttö ja valmistelu (kyseessä on solunsalpaaja) sekä injektioon liittyvät kipu (vaatii puudutuksen) ja nekroosit.
  • Röntgenhoitoa yhdistettynä leikkaukseen harkitaan harvoin.
  • Hankalissa tapauksissa kannattaa konsultoida plastiikkakirurgia kirurgisesta hoidosta.

Kirjallisuutta

  1. Coyle L, Odoom G, Ricci JA. Current and Emerging Strategies in the Management of Keloid Scars: A Comprehensive Review. Am Surg 2025;(Oct 28):31348251393926 «PMID: 41152736»PubMed
  2. Merlino L, Dominoni M, Pano MR, ym. Recent Progress in Keloid Mechanism and Treatment: A Comprehensive Review. Biomedicines 2025;13(9):2276 «PMID: 41007836»PubMed
  3. Oliveira GV, Metsavaht LD, Kadunc BV, ym. Treatment of keloids and hypertrophic scars. Position statement of the Brazilian expert group GREMCIQ. J Eur Acad Dermatol Venereol 2021;35(11):2128-2142 «PMID: 34263958»PubMed
  4. Kaartinen I. Hypertrofisten arpien ja keloidien hoito. Duodecim 2016;132(16):1439-1447.
  5. Davidson S, Aziz N, Rashid RM, ym. A primary care perspective on keloids. Medscape J Med 2009;11(1):18 «PMID: 19295939»PubMed
  6. Robles DT, Berg D. Abnormal wound healing: keloids. Clin Dermatol 2007;25(1):26-32 «PMID: 17276198»PubMed
  7. Marneros AG, Krieg T. Keloids--clinical diagnosis, pathogenesis, and treatment options. J Dtsch Dermatol Ges 2004;2(11):905-13 «PMID: 16281608»PubMed