Valo- ja valolääkeihottumat

Keskeistä

• Auringon ultravioletti (UV) -säteily tai harvemmin näkyvä valo voivat aiheuttaa ihottumaa
  • yksinään ilman muita lisätekijöitä (idiopaattinen valoihottuma)
  • yhteisvaikutuksena sisäisesti tai ulkoisesti käytetyn lääkkeen kanssa
  • yhteisvaikutuksena iholle joutuvan kemikaalin kanssa (esim. kasvikontaktiin liittyvä fytofotodermatiitti).
• UV-säteily voi myös laukaista joitakin ihosairauksia tai pahentaa niiden oireita.
• Oleellista on suojata iho auringolta ja välttää tiedettyä aiheuttajaa.
• Hoitona glukokortikoidit paikallisesti tai sisäisesti, valonokkosihottumassa antihistamiinit

Idiopaattiset valoihottumat

• Monimuotoinen valoihottuma (MMVI; kuva «»1)
  • Selvästi yleisin (Suomessa n. 15 %:lla), useammin naisilla
  • Alkaa yleensä 20–30 v:n iässä ja saattaa hävitä vuosien kuluessa.
  • Oireet ilmenevät tavallisesti keväällä ja alkukesällä, alkavat muutaman tunnin kuluessa UV-altistuksesta ja kestävät useita päiviä, joskus pidempään.
  • Kutisevia näppylöitä, vesikkeleitä tai läiskiä, useimmiten kädenselissä, kyynärvarsissa ja rintakehällä, joskus myös kasvoilla
  • Osalla karaistuminen tapahtuu kesän edetessä niin, että loppukesästä oireita ei enää ole. Oireet uusiutuvat herkästi seuraavana keväänä/kesänä.
  • Kyseessä on todennäköisesti viivästynyt tyypin IV allerginen reaktio, jossa reaktion aiheuttaa jokin UV-valon indusoima proteiini (ns. fotoallergeeni).
  • MMVI:n alamuotoja ovat pikkupojilla korvalehtiin rakkuloita aiheuttava ns. juvenile spring eruption sekä hyvin harvinainen lapsilla esiintyvä valoalueiden rakkulainen hydroa vacciniforme.
  • Aktiininen prurigo on harvinainen kasvoille painottuva valoihottuma, joka alkaa lapsuudessa. Tautia esiintyy erityisesti Amerikan alkuperäisväestössä.
• Valonokkosrokko
  • Harvinainen fysikaalisen nokkosrokon muoto
  • Ilmenee nokkosrokkopaukamina tai joskus vain kutinana ja punoituksena auringolle altistuvilla ihoalueilla, joskus pienestäkin aurinkoaltistuksesta.
  • Oireet ilmenevät minuuteissa ja häviävät muutamassa tunnissa.
  • Karaistuminen on vähäisempää kuin MMVI:ssä; pienellä osalla oireet häviävät vuosien mittaan.
• Krooninen aktiininen dermatiitti
  • Melko harvinainen, esiintyy pääosin iäkkäillä miehillä.
  • Ihon valoherkkyys ja valoalueiden krooninen ekseema, joka voi laajentua myös muille ihoalueille
  • Usein taustalla pitkäaikainen ihottumaoireilu (atooppinen ekseema tai kosketusallergia esim. metalleille tai hajusteille)
  • Oireet alkavat hitaasti ja voivat edetä iholymfoomaksi.

Lääkkeen tai kemikaalin indusoima valoihottuma

• Ulkopuolelta elimistöön tullut aine yhdessä UV-säteilyn kanssa voi aiheuttaa ihossa valoärsytys- eli fototoksisen reaktion tai valoallergisen reaktion.
• Joskus reaktion aiheuttavat elimistön muodostamat aineenvaihduntatuotteet (ks. porfyriat «Porfyriat»1).

Valosta pahenevat sairaudet

• Oireilevat myös ilman valoa, mutta valo laukaisee tai pahentaa iho-oireita.
  • Ruusufinni «Ruusufinni»2
  • Herpes «Ihon Herpes simplex -infektio»3
  • Vitiligo «Vitiligo (valkopälvi)»4
  • SLE «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»5, ihon punahukka «Ihon punahukka (lupus erythematosus discoides)»6 ja dermatomyosiitti «»7
  • Muutamat muut harvinaiset geneettiset sairaudet, kuten xeroderma pigmentosum «Xeroderma pigmentosum (Orphanet)»8

Esitiedot ja kliininen kuva

• Anamneesi on diagnostiikassa tärkein väline. Sen avulla päästään usein erityisesti MMVI:n ja valonokkosihottuman jäljille.
• Selvitä lääkkeiden käyttö sekä kemikaali- ja kasvialtistuminen.
• Valoihottumaan tai valolääkeihottumaan viittaa ihottuman paikantuminen valoalueille. Katvealueet säästyvät usein (yläraajojen sisäpinnat, leuanalus, korvantaustat, vaatteiden peittämät alueet).
• Erotusdiagnostiikassa tärkeä tieto on oireiden ilmaantumis- ja parantumisviive suhteessa auringossa oleskeluun (valonokkosihottumassa minuutteja, MMVI:ssa tunteja–päiviä, kroonisessa aktiinisessa dermatiitissa päiviä–viikkoja).
• Ihottuman ulkonäkö vaihtelee eri valoihottumissa: punoitus, nokkospaukamat, papulat, vesikkelit, rakkulat, ekseema, jäkälöityminen.
• Karaistuminen kesän edetessä
  • Erityisesti MMVI:lle tyypillistä, mutta ei tapahdu juuri lainkaan valolääkeihottumassa.
• Valoihottumilla on usein tyypillinen sairastumisikä.
  • Lapsuus
    • MMVI, erityisesti pikkupoikien korvalehtirakkulointi
    • Lapsuuden porfyriat, erityisesti erytropoieettinen protoporfyria «Autosomaalinen erytropoieettinen protoporfyria (Orphanet)»9
    • Valokosketusihottuma
  • Varhempi aikuisikä
    • MMVI
    • Valolääkeihottuma
    • Valonokkosihottuma
    • Valokosketusihottuma
    • (Krooninen aktiininen dermatiitti)
    • Ruusufinni «Ruusufinni»2
    • SLE «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»5 ja ihon punahukka «Ihon punahukka (lupus erythematosus discoides)»6
    • Porfyriat (p. cutanea tarda, p. variegata) «Porfyriat»1
  • Myöhempi aikuisikä
    • Krooninen aktiininen dermatiitti
    • Valolääkeihottuma
    • Valokosketusihottuma
    • Dermatomyosiitti «Myosiitit»10

Diagnoosi ja erotusdiagnoosi

• Varsinaiset valotestit (punekynnys-, valoprovokaatio- ja valoepikutaanitestit) hyvin harvoin tarpeen
  • Yliopistollisissa keskussairaaloissa
• Epikutaanitestit tärkeitä ekseemaoireista valoihottumaepäilyä tutkittaessa
  • Kosketusallergiat (erityisesti kosmetiikka) ovat erotusdiagnostisesti tärkeitä.
  • Krooninen aktiininen dermatiitti -potilailla on usein taustalla kosketusallergioita mm. metalleille, kumi- tai kasvikemikaaleille.
• Muistettava valosta pahenevat sairaudet. Näiden selvittelyssä tarvitaan muitakin tutkimusmenetelmiä.
  • Mm. PVKT ja autoimmuuniserologiset tutkimukset (ainakin ANAAb); ks. myös SLE «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»5 ja ihon punahukka «Ihon punahukka (lupus erythematosus discoides)»6, porfyriatutkimukset (diagnostiikka: ks. «Porfyriat»1)
  • Ihon koepala

Hoito