Ensihoitojärjestelmä ja hätäpuhelun soittaminen
Lääkärin käsikirja
6.5.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Heini Harve-Rytsälä, Jussi Pirneskoski ja Tuukka Puolakka
Keskeistä
- Ensihoitojärjestelmä on osa erikoissairaanhoitoa. Sen toiminnassa korostuu yhteistyö muiden viranomaisten (esim. hätäkeskus, pelastustoimi, poliisi, sosiaalitoimi) kanssa.
- Kaikkiin hätäpuheluihin vastataan, ja ne käsitellään samalla tavalla soittajan roolista tai koulutustasosta riippumatta.
- Ensihoitajat noudattavat oman alueensa ensihoidon vastuulääkärin antamia hoito-ohjeita ja -protokollia ja pyytävät tilanteen vaatiessa lisähoito-ohjeita sovitulta ensihoidon konsulttilääkäriltä.
- Yli kolmannes ensihoidon tehtävistä ei johda ambulanssikuljetukseen, vaan tilanne voidaan joko hoitaa kohteessa tai potilasta ohjeistetaan hakeutumaan soveltuvan terveydenhuollon palvelun piiriin itsenäisesti.
- Hoitolaitosten väliset siirtokuljetukset kuuluvat ensihoitopalvelulle lähtökohtaisesti vain silloin, kun äkillisesti sairastunut tai vammautunut potilas tarvitsee siirron aikana vaativaa ja jatkuvaa hoitoa tai seurantaa. Tällöin lähettävä yksikkö lähtökohtaisesti vastaa siirron aikana tarvittavien ohjeiden ja määräysten antamisesta.
- Erilaisten akuuttien sairauksien ja oireiden ensihoito on ohjeistettu Ensihoito-oppaassa «Ensihoito-opas, esittely ja tekijät»1 ja Lääkärin käsikirjan artikkeleissa.
Hätäpuhelu
- Ensihoitopalvelun mahdollinen osallistuminen terveydenhuollon yksiköiden hätätilanteiden hoitoon sovitaan ja ohjeistetaan alueellisesti.
- Terveydenhuollon toimintayksiköistä soitetuille hätäpuheluille ei ole olemassa erillistä käsittelylinjaa.
- Riskinarvion tekeminen samoin periaattein kaikista hätäpuheluista on välttämätöntä, jotta tehtäville voidaan hälyttää tarkoituksenmukaisin vaste.
- Soittajan henkilöllisyyttä tai koulutustasoa ei yleensä voida varmistaa puhelimessa.
Soitto hätäkeskukseen (112)
- Etenkin hätätilanteessa hätäpuhelu on parasta soittaa potilaan vierestä, jotta voidaan havaita potilaan tilan mahdolliset muutokset ja kertoa niistä hätäkeskukselle.
- Soittajan tulee pystyä vastaamaan potilaan sen hetkistä tilaa ja kuljetuksen aikaisen hoidon tarvetta koskeviin konkreettisiin kysymyksiin.
- On suositeltavaa käyttää 112-sovellusta sekä tarvittaessa myös puhelimen kaiutintoimintoa, jotta kädet jäävät vapaiksi.
- Hätäkeskuspäivystäjällä ei lähtökohtaisesti ole terveydenhuoltoalan koulutusta. On tärkeää vastata kysymyksiin kärsivällisesti, vaikka ne tuntuisivat epäoleellisilta. Hätäkeskuspäivystäjä ei pyri kyseenalaistamaan tilannetta, vaan hän suorittaa ohjeistuksen mukaista riskinarviota.
- Esim. kysymys: ”Voiko potilas itse tulla puhelimeen?” auttaa kartoittamaan potilaan tilaa. Kysymyksellä ei ole tarkoitus ohittaa puhelun soittajaa.
- Pyri kuvaamaan potilaan tilaa sanallisesti, esim. ”kouristaa, ei vastaa puhutteluun”.
- Terveydenhuollolle oleelliset diagnoosit tai mittaustulokset eivät yleensä auta hätäkeskuksen riskinarviota ja avun hälyttämistä.
- Varmista, että pystyt antamaan riittävän täsmällisen osoitteen ja että ensihoitoyksiköllä on esteetön pääsy paikalle. Tarvittaessa järjestä opastus.
Ensihoitojärjestelmä
- Ensihoitojärjestelmä on portaittainen ja sisältää hätäkeskuksen sekä operatiivisen ensihoidon eri tasoiset yksiköt.
- Ensihoitoa määrittelevät muiden terveydenhuollon järjestämistä koskevien lakien lisäksi erityisesti terveydenhuoltolain (1326/2010 «Terveydenhuoltolaki 1326/2010»2) ensihoitoa koskevat osiot (4. luku § 39-40 «39 § Ensihoitopalvelun järjestäminen»3) sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta (585/2017 «Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta»4) eli ns. ensihoitoasetus.
- Laissa ensihoidon tehtävänä korostetaan ensisijaisesti hoidontarpeen arviota sekä kiireellistä hoitoa terveydenhuollon hoitolaitosten ulkopuolella.
- Ensihoito kuljettaa potilaan vain tilanteessa, jossa potilaan tila edellyttää ensihoitajan toteuttamaa valvontaa tai hoitoa kuljetuksen aikana.
- Laissa määritelty ensihoitovalmiuden ylläpito tarkoittaa, että yksittäisen potilaan hoidon ohella on jatkuvasti arvioitava resurssien riittävyyttä ja niiden alueellista sijaintia siten, että ensihoitopalvelu pystyy jatkuvasti vastaamaan sille annettaviin hälytystehtäviin tarkoituksenmukaisesti.
Hätäkeskus
- Sisäministeriön alainen Hätäkeskuslaitos on koko maan kattava ja verkottunut. Käytössä on vain yksi hätänumero, 112.
- Soittajan ei tarvitse tietää, mille viranomaisille tilanteen hoitaminen kuuluu.
- Hätäkeskuspäivystäjä käsittelee hätäpuhelun ja tekee riskinarvion soittajan kertoman perusteella. Ensihoidon tarvetta koskevan riskinarvion lopputulos on koodi ja hälytyskiireellisyysluokka.
- Alueen ensihoidosta vastaavien tahojen tehtävänä on määrittää ja ohjeistaa hätäkeskukselle, millainen ensihoidon vaste hälytetään kuhunkin koodi- ja kiireellisyysyhdistelmään.
Ambulanssit ja muut yksiköt
- Ambulanssien verkosto muodostaa operatiivisen ensihoitojärjestelmän perustan.
- Perustason ensihoitoyksikkö voi aloittaa suonensisäisen nesteytyksen sekä potilaan lääkitsemisen luonnollisia reittejä (mm. suun kautta, bukkaalisesti ja intranasaalisesti annettavat lääkkeet).
- Hoitotason yksikössä on valmiudet suonensisäisesti toteutettavaan lääkehoitoon sekä muihin elintoimintoja tukeviin hoitoihin, esim. CPAP-hoitoon.
- Ensihoitopalvelun kenttäjohtajan tehtävänä on johtaa toiminta-alueensa kokonaisuutta ja ensihoitoyksiköiden päivittäistä toimintaa, erityisesti ruuhka- ja moniviranomaistilanteissa.
- Päivystävät ensihoitolääkärit toimivat joko alueellisissa autolla operoivissa lääkäriyksiköissä tai osana valtakunnallista lääkärihelikopteritoimintaa. Ensihoitolääkärit osallistuvat tiettyjen korkeariskisten ensihoitotehtävien hoitamiseen sekä vastaavat alueensa ensihoitajien hoito-ohjepyyntöihin.
- Ensihoidon vastuulääkäri johtaa alueen ensihoitopalvelua ja sen toimintaa järjestämissopimuksen ja palvelutasopäätöksen mukaisesti lääketieteellisestä näkökulmasta.
Hoidontarpeen arvio
- Hoidontarpeen arvio on rajallisten diagnostiikkamahdollisuuksien vuoksi ensisijaisesti oireperusteista.
- Pyritään tunnistamaan
- välitöntä hoitoa tai päivystysarvioita vaativat oireet ja tilat
- riittävällä varmuudella ne tilanteet, joissa tarvetta kiireelliselle hoidolle ei ole.
- Tarkoituksenmukaisen kuljetustavan valinta
- Vaikka potilas saattaa tarvita päivystyksellistä arviota sairaalan päivystyspoliklinikalla, se ei automaattisesti tarkoita ambulanssikuljetuksen tarvetta.
- Ambulanssilla kuljetetaan potilas, joka tarvitsee kuljetuksen aikana terveydenhuollon ammattihenkilön hoitoa tai seurantaa tai jonka epäillään tarvitsevan erittäin kiireellistä hoitoa (esim. aivoinfarktin rekanalisaatiohoito).
- Päätöksentekokykyisellä potilaalla on oikeus kieltäytyä ambulanssikuljetuksesta, vaikka sille olisi todettavissa selkeä lääketieteellinen peruste.
- Potilaan kuljettamatta jättäminen on aina tarkkaan harkittu päätös, ja tarvittaessa näissä tilanteissa konsultoidaan lääkäriä.
Siirtokuljetukset
- Siirtokuljetuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa potilas siirtyy jatkohoitoon terveydenhuollon toimintayksiköstä toiseen.
- Siirtokuljetus kuuluu ensihoitopalvelun 112-numeron kautta hälytettäville yksiköille silloin, kun äkillisesti sairastunut tai vammautunut potilas tarvitsee siirron aikana vaativaa ja jatkuvaa hoitoa tai seurantaa.
- Muut ambulanssilla suoritettavaksi kuuluvat siirtokuljetukset tilataan alueellisen ohjeistuksen mukaisesti.
- Siirtokuljetukseen ei aina tarvita ambulanssia, vaan myös paari- ja invataksin käyttömahdollisuutta tulee harkita potilaan voinnin sen salliessa.
- Terveydenhuollon toimintayksikössä on tärkeää tuntea alueen siirtokuljetuskäytännöt ja ohjeistaa selkeästi koko henkilöstölle, mistä siirtokuljetus tilataan erilaisissa tilanteissa. Ensihoidolle eivät lähtökohtaisesti kuulu esim.
- suunniteltu siirto esim. röntgenkuvausta tai ajanvarausvastaanottoa varten
- päivystyksellisen hoidon tarve (esim. haavan ompelu), jossa saattajan ja seurannan tarve liittyy ainoastaan potilaan pitkäaikaiseen tilaan (esim. muistisairas henkilö vaatii jatkuvaa valvontaa).
Kuljetustavan suunnittelu siirtokuljetuksessa
- Arvioi, tarvitaanko matkan aikana terveydenhuollon ammattilaisen toteuttamaa hoitoa ja seurantaa.
- Inva- tai paaritaksi voi soveltua, jos tarvetta terveydenhuollon ammattilaiselle ei ole, mutta potilas ei voi matkustaa tavallisella henkilöautolla.
- Mahdollinen saattaja voi lähteä myös potilaan lähtöyksiköstä etenkin, jos matkalla tarvitaan potilaskohtaista erityislaitteistoa ambulanssin omien välineiden lisäksi.
- Matkan aikana tarvittava monitorointi ja (suonensisäinen) lääkehoito
- Siirtoon tarvittavat lähettävästä yksiköstä mukaan tulevat erityiset välineet, esim. potilasmonitori ja lääkeinfuusiot, tulee voida kiinnittää ambulanssin tai paarien rakenteisiin.
- Huomioi akkujen, hapen ja lääkeinfuusioiden riittävyys myös tilanteessa, jossa matkanteko pitkittyy (esim. rengasrikko).
- Huomioi myös alueellisesti käytössä olevat erikoissiirtoyksiköt, esim. tehoambulanssit.
- Hälytysajoa tulee lähtökohtaisesti käyttää vain, jos potilas tarvitsee mahdollisesti aikakriittistä hoitoa, esim. aivoinfarktin liuotushoito, sydäninfarktin pallolaajennushoito, kiireellinen kirurgia (esim. aortta-aneurysman ruptuuraepäily, replantaatio).
- Hälytysajo on aina riski liikenneturvallisuudelle.
