Rasitusmurtumat
Lääkärin käsikirja
24.11.2025 • Viimeisin muutos 24.11.2025
Harri Pihlajamäki ja Martti Kiuru
Keskeistä
- Rasitusmurtumaa tulee kliinisesti epäillä tyypillisen rasituskipuanamneesin perusteella.
- Statuslöydös ei yleensä ole luotettava, vaan diagnoosi tulee varmentaa kuvantamistutkimuksella (röntgen, magneettikuvaus).
- Erityisen tärkeää on tunnistaa varhaisvaiheessa rasitusmurtumat, joissa murtuman dislokoituminen johtaa operatiiviseen hoitoon ja siten pitkittyneeseen toipilaskauteen.
- Dislokoitumisen riski liittyy varsinkin reisiluun kaulan ja varren rasitusmurtumiin. Reisiluun rasitusmurtumaa on epäiltävä lievääkin nivus-, lonkka-, reisi- tai polvikipua valittavilla varusmiehillä tai aktiiviliikkujilla.
- Kuormittava liikunta on komplikaatioiden välttämiseksi kiellettävä, kunnes rasitusmurtuma on poissuljettu.
Riskiryhmät
- Varusmiehet (2–15 %)
- Yleisimmin kolmen ensimmäisen palveluskuukauden aikana
- Naiset
- Urheilevien tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten riski on 2–10-kertainen miehiin verrattuna.
- Myös syömis- ja kuukautishäiriöt altistavat rasitusmurtumille.
- Urheilijat, tanssijat sekä hiljattain intensiivisen liikuntaharrastuksen aloittaneet
- Epätavallisen kävely- tai juoksurasituksen yhteydessä
Murtumien sijainti
Taulukko 1. Varusmiesten rasitusmurtumien sijainti | Sijainti | % kaikista rasitusmurtumista |
|---|
| 50–70 |
| 20 |
| 8 |
| 5–10 |
| 4 |
Oireet
- Aluksi kipua vain rasituksessa, myöhemmin myös leposärkyä
- Kipu usein paikallista
- Pinnallisissa luissa voi murtumakohta olla palpaatioarka, pidemmälle edenneessä murtumamuutoksessa voi olla palpoitavissa subperiostaalinen kyhmy.
Rasitusmurtumien kuvantamislöydökset
- Röntgenkuvauksen ongelma on, että rasitusmurtumamuutokset alkavat näkyä vasta 2 viikkoa–3 kk oireiden alkamisesta. Putkiluissa todetaan ohut kallus murtumakohdassa (täsmälleen samassa kohdassa kuin palpaatioarkuus; kuva «»1). Hohkaluussa skleroosi näkyy yleensä vasta 4 viikon kuluttua.
- Lantiossa kallus näkyy häpykaaren kapeimmassa kohdassa.
- Reisiluun kaulassa nähdään sisäreunan palkkirakennetta vastaan kohtisuora skleroosijuoste.
- Reisi- ja sääriluun diafyysissä on kallus.
- Sääriluun kondyylissä on vaakasuora skleroosijuoste kasvurajan tuntumassa, yleensä mediaalipuolella.
- Kantaluussa nähdään palkkirakennetta vastaan kohtisuora skleroosijuoste.
- II ja III jalkapöydänluussa on kallus.
- Magneettikuvaus on herkin ja spesifisin kuvantamismenetelmä ja sen avulla voidaan nähdä luun rasitusmurtumamuutokset (esiasteet) jo oireilun alkuvaiheessa.
- Magneettikuvausta voidaan tarvittaessa käyttää myös rasitusmurtuman paranemisen seurannassa.
- Magneettikuvausta on syytä käyttää, kun halutaan luotettavasti sulkea pois tai diagnosoida rasitusmurtuma (murtuman dislokaatioriski) tai kipuilun syyhyn tarvitaan kiireesti selvitystä urheilijalla tai varusmiehellä harjoituksen tai koulutuksen jatkamismahdollisuuksien arvioimiseksi.
- Magneettikuvauksen avulla on mahdollisuus luokitella luun rasitusreaktiot muutosten vaikeusasteen mukaan rasitusosteopatioihin (asteet I–III) ja rasitusmurtumiin (asteet IV–V).
- Oireettomien liikunnanharrastajien kuvausta ”varmuuden vuoksi” rasitusperäisten luumuutosten paljastamiseksi ei suositella, koska oireettomilla aktiivisilla liikunnanharrastajilla esiintyvät, magneettikuvauksessa todetut luun rasitusmuutokset eivät tarvitse hoitoa.
Diagnoosi
- Kliininen diagnoosi perustuu tyypilliseen anamneesiin ja mahdollisiin statuslöydöksiin (palpaatioarkuus).
- Kliininen diagnoosi ilman kuvantamistutkimusta ei kuitenkaan ole luotettava.
- Kuvantamistutkimuksella voidaan diagnoosi usein varmentaa.
- Normaali röntgenkuvalöydös ei koskaan sulje pois rasitusmurtumaa, mutta on tarpeen erotusdiagnostisesti muun syyn, kuten luukasvaimen, mahdollisuuden selvittämiseksi.
- Epäiltäessä reisiluun kaulan tai varren rasitusmurtumaa on luotettavaan radiologiseen diagnoosiin pyrittävä heti oireen ilmaannuttua (dislokaatiovaara).
Tutkiminen ja erotusdiagnoosi
- Röntgentutkimus viimeistään paranemisvaiheessa (2–4 viikon kuluttua oireiden alusta) on tarpeen varsinkin, jos oireet jatkuvat rasituksen välttämisestä huolimatta (luutuumoreiden tunnistaminen).
- Reisiluun kaulan tai varren murtumaa epäiltäessä kuvantamistutkimukset ovat tarpeen jo varhaisemmassa vaiheessa.
- Kiputilan jatkuessa tai diagnoosin ollessa epäselvä muulla kuin dislokaatioherkällä alueella röntgentutkimus toistetaan 2–4 viikon välein tai potilas lähetetään magneettikuvaukseen.
- Kantaluun rasitusmurtuma aristaa kantapäätä sivuilta painettaessa, kun taas plantaarifaskiitin «Kantapään kipu»1 kipu tuntuu kantapään alta painettaessa.
- Mediaalisessa tibiaalisessa rasitusoireyhtymässä (”penikkataudissa”) «Liikuntavammojen hoito ja ehkäisy»2 kipuja on esiintynyt liikunnan yhteydessä usein pidempään, jopa vuosien ajan, joskin ehkä vain ajoittain. Tyypillistä on usein aristus sääriluun mediaalireunassa. ”Penikkataudin” diagnostiikassa voidaan käyttää aitiopainemittausta.
Hoito
- Yleensä riittää kaiken kipua aiheuttavan kuormituksen ja rasituksen välttäminen.
- Kyynärsauvat otetaan käyttöön, jos kipu on hankalaa tai tilanteeseen liittyy dislokaatioriski.
- Paikallista kortikosteroidia tai hierontaa ei käytetä.
- Rasitusmurtumissa kipsaus on harvoin tarpeen.
- Paranemisaika riippuu siitä, missä vaiheessa luun murtumamuutosta on alettu hoitaa (toistuva kuormittaminen ja rasitus loppunut tai vähentynyt). Magneettikuvauksella todetut varhaiset esiasteet paranevat nopeammin kuin pidemmälle edenneet luumuutokset tai jo röntgenkuvauksessakin näkyvät rasitusmurtumat.
- Magneettikuvauksella määritettyä rasitusosteopatian tai rasitusmurtuman vaikeusastetta voidaan käyttää muutoksen anatomisen sijainnin lisäksi apuna suunniteltaessa hoitoon tarvittavaa rasituksen ja kuormituksen välttämisjaksoa.
- Varhaisvaiheen rasitusmurtumamuutosten parantumiseen saattaa riittää vain 2–4 viikon rasituksen välttäminen, mutta pitkälle edenneissä luumuutoksissa saatetaan joutua noudattamaan tapaturmaperäisen murtuman paranemisaikoja huomioiden muutoksen anatominen sijainti.
- Rasituksen aloittaminen on luvallista, kun kuormitus- ja rasituskivun lisäksi myös mahdollinen palpaatioarkuus on hävinnyt. Tärkeää on myös suunnitella liikuntaharjoitusohjelma uudelleen.
- Tulehduskipulääkkeiden käyttö rasitusta uudelleen aloitettaessa ei ole suotavaa.
- Komplikaatioille alttiita ovat murtumat (asiantuntijaa on syytä konsultoida)
- reisiluun päässä, kaulassa tai varressa
- polvilumpiossa
- sääriluun keskiosan anteriorisessa korteksissa
- telaluussa
- nilkan veneluussa (os naviculare)
- viidennen metatarsaaliluun tyvessä.
Kirjallisuutta
- Pegrum J, Crisp T, Padhiar N. Diagnosis and management of bone stress injuries of the lower limb in athletes. BMJ 2012;344():e2511. «PMID: 22532009»PubMed
