Niska-hartiakipu

Keskeistä

• Koska niskakipupotilaan ennuste on yleensä verrattain hyvä, oireita voidaan hoitaa ilman spesifistä diagnoosia, kunhan vakavat ja välitöntä hoitoa vaativat sairaudet on suljettu pois.
• Akuutin niskakivun ennuste ja spontaani paranemistaipumus on yleensä hyvä. Kipua mahdollisesti provosoiviin kuormitustekijöihin pitää pyrkiä puuttumaan.
• Paikallisessa niskakivussa tavanomaisen aktiivisuuden jatkaminen ja turvallinen kivunlievitys ovat ensisijaisia hoitokeinoja.
• Niskalihaksiin ja hartia-olkalihaksiin kohdistuvasta lihasvoimaa tai -kestävyyttä parantavasta harjoittelusta saattaa olla hyötyä kroonisessa niskakivussa.
• Etenevä lihasheikkous tai myelopatia on aihe lähettää potilas kiireelliseen tai välittömään leikkaushoidon arviointiin.

Esiintyminen

• Niskaksi kutsutaan aluetta takaraivon ylemmästä niskakaaresta lapaluun harjun sisäreunaan ja alaleukaluun alareunasta solisluun yläreunaan ja rintalastan kaulaloveen. Anatomisesti määritelty alue kattaa niskan, kaulan ja hartiaseudun, joten maassamme myös käytetty käsite ”niska-hartia” kuvaa hyvin tyypillistä oirealuetta.
• Niskakipu on yleinen oire. Kaksi kolmesta kokee niskakipua jossakin elämänsä vaiheessa.
• Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan 37 % yli 18-vuotiaista suomalaisista miehistä ja 51 % naisista on kokenut niskakipua viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Pitkäaikainen lääkärin toteama niskaoireyhtymä on miehistä 5.3 %:lla ja naisista 7 %:lla.
• Niskaoireet aiheuttavat 3–4 % terveyskeskuslääkärissä käynneistä.

Niskakivun etiopatogeneesi

• Niskassa on paljon mahdollisia kivun lähteitä, kuten välilevyt, fasettinivelet, kovakalvo, ligamentit, lihakset ja hermot.
  • Usein niskakivulle ei löydy yksittäistä syytä tai täsmällistä kudospatofysiologista diagnoosia. Epäspesifinen paikallinen niskakipu onkin yleisin niskakivun muodoista.
• Kaularangan kuvantamismuutokset lisääntyvät iän myötä ja ovat yleisiä niskaoireita potemattomillakin.
  • Suurimmalla osalla yli 65-vuotiaista näkyy kaularangan natiiviröntgenkuvassa rappeumamuutoksia.
  • Niskan suhteen oireettomillakin todetaan magneettikuvauksessa runsaasti löydöksiä, etenkin iän myötä lisääntyviä rappeumamuutoksia, mutta myös välilevypullistumia ja -tyriä.
• Niskasairauksien taustalla on elintapoihin liittyviä, psykososiaalisia ja fyysisiä riskitekijöitä.
  • Elintapatekijät
    • Tupakointi suurentanee hieman niskakipujen riskiä.
    • Ylipaino ilmeisesti suurentaa niskasairauksien riskiä.
    • Vapaa-ajan liikunta pienentänee epäspesifisen (paikallisen) niskakivun riskiä ja parantanee niskakivun ennustetta.
  • Psykososiaaliset tekijät
    • Työn suuri määrä, työtovereiden antama vähäinen sosiaalinen tuki, heikot vaikuttamismahdollisuudet ja huono työtyytyväisyys saattavat suurentaa niskakivun riskiä.
    • Lihavuus liittyy lanneselän välilevytyrän ja vaikeiden kipuoireyhtymien suurentuneeseen riskiin.
  • Fyysiset tekijät
    • Istuminen pääosan työajasta, työskentely pidempään niska etukumarassa, toistoa tai tarkkuutta vaativa työ, vartalon kiertynyt tai kumara asento, työskentely kädet koholla sekä olkavarren kohoasento ilmeisesti suurentavat niskakivun riskiä.
  • Perinnölliset tekijät selittävät suurimman osan välilevyrappeumien synnystä.

Niska-hartiapotilaan tutkiminen

• Kliinisen tutkimisen ja haastattelun tarkoituksena on tunnistaa ensin potilaat, joiden oireeseen on ehkä spesifinen syy, kuten hermojuurioire tai tulehduksellinen reumasairaus, tai vakava syy, kuten kasvain, infektio, murtuma tai sisäelinperäinen heijastekipu (ks. «Niskakipua aiheuttavat vakavat tai spesifiset sairaudet»1).
  • Pahanlaatuisen sairauden merkkejä ovat sietämätön, levossa helpottumaton kipu, kivun paheneminen kohtuuttomasti lyhyen ajan kuluessa, huono yleiskunto, laihtuminen, kuumeilu, poikkeava väsymys, aamuyöllä herättävä kipu ja aiempi syöpäsairaus.
• Valtaosalla niskakipuisista ei ole mahdollista päästä täsmälliseen diagnoosiin.
• Perusterveydenhuollon tehtävänä on selvitellä niska-hartiavaivoja siihen saakka, kunnes ehkä tarvitaan päätös erityistutkimuksista tai mahdollisen leikkaustarpeen selvittelystä.
• Kipuarviossa selvitetään, onko kyseessä kudosvauriokipu (nosiseptiivinen), hermovauriokipu (neuropaattinen) vai sekatyyppinen kipu.

Hoito ja kuntoutus

Yleiset periaatteet

• Koska niskakipupotilaan ennuste on yleensä verrattain hyvä, oireita voidaan hoitaa ilman spesifistä diagnoosia, kunhan vakavat ja välitöntä hoitoa vaativat sairaudet on suljettu pois (ks. taulukot «Niskakipua aiheuttavat vakavat tai spesifiset sairaudet»1 ja « Paikallisen niskakivun ja niskasta yläraajaan säteilevän kivun tutkimus- ja hoitokaavio. Lähde: Niskakipu (aikuiset) – Käypä hoito -suositus 2017 (viitattu 28.2.2022).»2).
  • Kipua provosoiviin mekaanisiin ja psykologisiin kuormitustekijöihin (ks. Niskakivun etiopatogeneesi) tulee puuttua varhain, kunhan ei kielletä niskan kuormittamista.
  • Niskakipuista rohkaistaan akuutissa vaiheessakin pysymään aktiivisena ja jatkamaan tavanomaisia toimiaan kivusta huolimatta.
  • Kun vakavat syyt on suljettu pois, tulee kertoa niskavaivan tavallisuudesta, hyvänlaatuisuudesta ja hyvästä ennusteesta.
  • Seurantakäyntiä suositellaan n. 2–3 viikon kuluessa, jos niskakipu jatkuu voimakkaana.
  • Kuvantamislöydökset epäspesifisessä hyvänlaatuisessa niskakivussa tulkitaan positiivisessa valossa, koska poikkeavien kuvantamislöydösten perusteella ei voida ennustaa tulevaa niskakipua.
  • Potilasta pyydetään tulemaan seurantakäynnille myös, jos hänelle ilmaantuu selvää säteilykipua tai vakavaan sairauteen viittaavia oireita.
  • Sairauspoissaolon tarve niskavaivoissa harkitaan tapauskohtaisesti ottamalla huomioon potilaan toiminta- ja työkyky sekä työn kuormittavuus.
    • Jos sairauspoissaoloa tarvitaan, 1–3 päivää on useimmiten riittävä.
    • Jos työkyvyttömyys jatkuu yli 2 viikkoa, tilanne on syytä arvioida ensisijaisesti työterveyshuollossa.

Paikallisen epäspesifisen niskakivun hoito evd

• Akuutti kipu
  • Lääkkeinä voidaan käyttää parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä.
    • Mikäli teho on riittämätön, hoitoon voi yhdistää heikon opioidin.
    • Lihasrelaksantti voi olla vaihtoehto, jos parasetamoli ja tulehduskipulääke eivät sovi potilaalle.
  • Kylmä- tai lämpöhoito saattaa lievittää lyhytaikaisesti niskakipua.
  • Aerobista harjoittelua suositellaan.
• Krooninen kipu
  • Kipulääkitystä käytetään tarvittaessa jaksoittain kivun intensiteetin ja esiintymisen mukaan. Lääkkeinä voidaan käyttää parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä. Jos näiden teho on riittämätön, voi hoitoon yhdistää heikon opioidin.
    • Depressiolääkkeistä (esim. trisykliset masennuslääkkeet) hyötynevät erityisesti potilaat, joiden kivussa on mukana psyykkistä kuormittuneisuutta tai yöunen häiriöitä, tai jos niskakipuun liittyy krooninen päänsärkyoireisto.
  • Potilas ohjataan fysioterapeutin vastaanotolle omahoidon ohjausta ja terapeuttisen harjoittelun ohjausta varten.
    • Spesifisesti niskalihaksiin ja hartia-olkalihaksiin kohdistuva lihasvoimaa, lihaskestävyyttä, joustavuutta tai koordinaatiota parantava harjoittelu saattaa vähentää kroonista niskakipua «Specific strengthening exercises as a part of routine practice for chronic neck pain, cervicogenic headache and radiculopathy appear to be beneficial.»B. Yksilöllinen harjoitteluohjelma ja -muoto kannattaa valita potilaan mieltymysten mukaan.
    • Aerobista harjoittelua suositetaan.
    • Mobilisaatiohoidosta saattaa olla lyhytaikaista hyötyä muun hoidon osana kroonisen niskakivun hoidossa.
    • Kaularangan manipulaatiota ei suositella niskakivun hoidossa.
    • Akupunktuuri ja transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS) saattavat lievittää lyhytaikaisesti niskakipua.
    • Kylmä- tai lämpöhoito saattaa lievittää lyhytaikaisesti niskakipua.
  • Lihakseen annetuista puuduteruiskeista saattaa olla apua kroonisen myofaskiaalisen lihaskivun hoidossa.
  • Moniammatilliset arvioinnit ja toimenpiteet on suositeltavaa aloittaa, kun huomattavaa toimintarajoitusta aiheuttavat oireet ovat jatkuneet enintään 2 kk.

Säteilevän niskakivun hoito

• Potilasta informoidaan mahdollisista yläraajojen motorisista oireista ja myelopatiaoireista, joiden ilmaantuessa häntä kehotetaan hakeutumaan välittömästi hoitoon.
• Akuutin säteilevän kivun lääkehoidossa voidaan soveltaa samoja suosituksia kuin akuutissa paikallisessa niskakivussa.
• Jos potilaalla todetaan pitkittyvä motorinen heikkous tai sietämätön kiputila lääkehoidosta huolimatta, hänet lähetetään fysiatrin, neurokirurgin tai muun asiaan perehtyneen erikoislääkärin arvioon, huomattavassa raajan heikkoudessa tai etenevissä motorisissa oireissa päivystysluonteisesti.
  • Myös 6 viikkoa kestänyt huomattavaa haittaa aiheuttava yläraajaan säteilevä kipu edellyttää erikoislääkärin arviota.
  • Leikkausaihe tulee selvittää ennen kuin radikulaarinen oireisto, erityisesti motorinen puutosoire, muuttuu krooniseksi.
• Yleisiä niskakivun hoitosuosituksia ja kroonisen paikallisen kivun hoidosta annettuja suosituksia voidaan soveltaa myös krooniseen säteilykipuun.
• Neuropaattisen kivun lääkkeistä (trisykliset masennuslääkkeet, gabapentinoidit [gabapentiini ja pregabaliini] ja SNRI-ryhmän masennuskipulääkkeet [duloksetiini ja venlafaksiini]) saattaa olla apua kroonisessa säteilevässä niskakivussa. «Tricyclic antidepressants, duloxetine and venlafaxine are effective in the treatment of neuropathic pain.»A