Takaisin Tulosta

Nilkan ja jalkaterän kiputilat aikuisilla

Lääkärin käsikirja
19.12.2025 • Viimeisin muutos 15.8.2022
Helka Koivu
  • Nilkan ja jalkaterän alueen kiputilat ovat hyvin yleisiä ja aiheuttavat merkittävää haittaa liikuntakyvylle. Nivelrikko selittää osan oireista, mutta kyseessä voi olla myös virheasennon aiheuttama tai toiminnallinen ongelma.
  • Kaiken hoidon perusta on hyvä kliininen tutkimus täydennettynä tarvittavilla kuvantamistutkimuksilla tarkan diagnoosin määrittämiseksi.
  • Akuuteissa ja subakuuteissa tapaturman jälkeisissä kivuissa definitiiviseen hoitoon tulisi päästä mahdollisimman nopeasti. Muissa, hyvänlaatuisissa, lyhyen aikaa kestäneissä vaivoissa kannattaa alkuun kokeilla oireenmukaista hoitoa.
  • Mikäli diagnoosi ei ole selvä, tulisi oireiden jatkuessa mahdollisuuksien mukaan konsultoida jalkaortopedia ennen muita toimenpiteitä oikean hoitolinjan määrittämiseksi.

Vammojen aiheuttamat kiputilat

  • Äkillisesti alkanut kipu on usein vammaperäistä. Vammanjälkeinen pitkittynyt nilkan tai jalkaterän kiputila selittyy hyvin usein huonolla toiminnallisella kuntoutumisella tai niveliin vamman seurauksena kehittyneillä nivelrikkomuutoksilla.
  • Vammaan tai aiempaan leikkaukseen liittyvä hermon vaurioituminen voi joskus aiheuttaa jalan kroonisen kipuoireyhtymän.

Muut kuin vamman aiheuttamat kiputilat

  • Suurin osa kiputiloista on ei-tapaturmaperäisiä, jolloin vaiva on saattanut kehittyä pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Altistavina tekijöinä rasitus- ja rappeumaperäisille vaivoille ovat aiempien vammojen lisäksi mm. raskas fyysisesti kuormittava työ, urheiluun ja liikuntaan liittyvät ylirasitustilat, nivelten virheasennot, ylipaino ja tupakointi.
  • Nilkan ja jalkaterän virheasentojen seurauksena syntyvä virheellinen kuormitus voi aiheuttaa rasitusperäistä kipuoiretta.
  • Nivelrikko kehittyy yleensä hitaasti vuosien kuluessa, eivätkä oireet aina korreloi radiologisten löydösten kanssa. Tyypillisiä oireita ovat nivelen kipu rasituksessa ja nivelen jäykkyys, pidemmälle edenneessä taudissa myös leposärky.
  • Taustalla oleva inflammatorinen tai muu systeemisairaus, kuten nivelreuma, nivelpsoriaasi, kihti tai diabetes, tulee sulkea pois.

Jalkakipuisen potilaan tutkiminen

  • Selvitä oirekuvan lisäksi edeltävät vammat, rasitushistoria, mahdolliset kävelyn häiriöt, jalkineet ja mahdollinen apuvälineiden käyttö.
  • Kävelyn silmämääräinen arvio ja sekä seisten että tutkimuspöydällä tehty kliininen nilkan ja jalkaterän tutkiminen
  • Tutkimusmenetelminä käytetään kuvantamistutkimuksista röntgen-, TT- ja magneettikuvausta, harvemmin hermoratatutkimuksia, sekä laboratoriotutkimuksia, joilla täydennetään kliinistä tutkimusta. Kaikututkimuksella ei ole käyttöaihetta nilkan ja jalkaterän alueella.

Nivelrikko

  • Idiopaattinen artroosi nilkan ja jalkaterän alueella on keskijalkaterää lukuun ottamatta harvinaista. Esim. ylemmän nilkkanivelen artroosi on lähes aina toistuvien nyrjähdysten tai nilkka-/säärimurtuman seurausta. Pidemmälle kehittynyt artroosi on nähtävissä röntgenkuvauksessa, mutta magneettikuvaus on huomattavasti herkempi. Nivelrikon konservatiivinen hoito ei poikkea muusta artroosin hoidosta ja käsittää sopivat jalkineet, nivelen normaalin käyttämisen, kipulääkkeet ja glukokortikoidi-injektiot.
  • Ylemmän nilkkanivelen (TC-nivel, tibio-talaarinivel) artroosi on lähes aina sekundaarista. Vaikeusasteesta riippuen sitä hoidetaan kirurgisesti artroskooppisella puhdistuksella, osteotomioilla (sääriluu ja kantaluu), distraktioartroplastialla (ei juuri käytössä Suomessa), tekonivelellä tai luudutuksella. Tekonivelen ja luudutuksen pitkäaikaistulokset ovat yhteneväiset, ja tämän ns. viime vaiheen hoidon valinta tehdään yksilöllisesti jokaisen potilaan kohdalla.
  • Alemman nilkkanivelen (subtalonivel) artroosi kehittyy herkästi kantaluun murtuman jälkitilana. Kipu ja turvotus ilmenevät tyypillisesti lateraalisesti malleolin alla, ja oireet pahenevat epätasaisella alustalla liikkuessa. Kirurgisesti nivelen artroosia hoidetaan luudutuksella, nykyään pääsääntöisesti artroskooppisesti.
  • Keskijalkaterän alueella TMT (tarso-metatarsaali) -alueen artroosi on hyvin yleistä ja on melko hyvin nähtävissä jo röntgenkuvauksessa. Sen tyypillinen oire on keskellä jalkaterää, usein myös jalkapohjan puolella ilmenevä kipu, joka pahenee jalan päältä ponnistaessa. Kirurgisena hoitona on affisioituneiden nivelten luudutus.
  • Isovarpaan tyvinivelen artroosia kutsutaan nimellä hallux rigidus. Siinä nivelen liikeala pikkuhiljaa huononee ja nivelen päälle kasvaa osteofyyttivallia. Leikkaushoitoa voidaan harkita, jos oireet ovat konservatiivisesta hoidosta huolimatta hankalat. Taudin vaikeusasteen perusteella voidaan käyttää nivelen artroskooppista puhdistusta, I metatarsaaliluun lyhentävää osteotomiaa, nivelen tekoniveltä tai luudutusta.
  • Muiden päkiänivelten artroosin leikkaushoito käsittää avoimet puhdistukset, metatarsaaliluiden osteotomiat ja tekonivelet. Metatarsaalien päiden poistoa tai luudutusta ei pääsääntöisesti tule käyttää. Yleisin artroosi pienissä päkiänivelissä on useimmiten II-säteellä esiintyvä Freibergin taudin jälkitila.
  • Varpaiden pikkunivelten (halluxin IP-nivel, muiden varpaiden PIP- ja DIP-nivelet) artroosi on harvinaista, ja sitä voidaan kirurgisesti hoitaa nivelten luudutuksilla.

Jalan etuosan kivut (metatarsalgia)

  • Metatarsalgia on oire, ei diagnoosi, ja sen takana voi olla monta erilaista syytä. Päkiäkivut ovat erittäin yleinen vastaanotolle hakeutumisen syy. Erotusdiagnostiikassa tarvitaan kliinisen tutkimuksen lisäksi usein vähintään röntgenkuvausta ja usein myös magneettikuvausta.
  • Jalan I-säteen kuormitusongelmat, kuten hallux valgus «Hallux valgus (vaivaisenluu)»1, aiheuttavat ns. transfer-metatarsalgiaa eli kuormitusperäistä kipua päkiälle.
  • Cavovarus-jalkaan eli korkeaholviseen jalkaan liittyy usein päkiän alueen kuormittumista ja vasaravarvasvirheasentoja.
  • Inflammatoriset taudit aiheuttavat päkiänivelten synoviittia ja tuhoutumista, mutta usein erityisesti MTP II -nivelen kipu ja turvotus on rasitusperäistä ja joskus artroosin aiheuttamaa.
  • Metatarsaalien rasitusmurtumat ovat melko yleisiä ja saattavat kehittyä hyvin pienenkin rasituksen tai rasituksen muutoksen seurauksena.
  • Mortonin neurooma (neuralgia) tarkoittaa interdigitaalihermojen pinnetilaa, joka esiintyy yleisimmin III–IV ja harvemmin II–III metatarsaaliluiden välissä. Kyseessä ei ole oikea neurooma, ja pinteen etiologia on epäselvä. Oireena on yleisimmin rasituksesta ja jalkineiden käytöstä paheneva, usein varpaisiin säteilevä, sähköiskumainen kipu päkiässä. Vaiva pahenee usein pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Diagnoosi tehdään ENMG-tutkimuksella. Glukokortikoidi-injektiota voi kokeilla, mutta ainoa vaikuttava hoito on affisioituneen hermon katkaisu kirurgisesti. Toimenpide johtaa ko. varpaiden ihotunnon alenemiseen.
  • Etujalkaterän alueella kipuoire ei reumatautia sairastavia lukuun ottamatta juuri koskaan ole jänneperäinen.

Virheasennot ja kipuoire

  • Nilkan ja jalkaterän mallissa on normaalisti hyvin runsaasti yksilöllistä vaihtelua, minkä vuoksi virheasennoista puhuminen on hieman harhaanjohtavaa. Jalan malli kuitenkin määrittelee, millä tavalla se kuormittuu, ja on siksi otettava huomioon jalkakipuista potilasta tutkittaessa. Jalan malli voi olla hyvinkin selkeästi näkyvissä, mutta toisinaan vasta seisten otettu röntgenkuva antaa siitä selkeän käsityksen.
  • Cavovarus- eli korkeaholvisessa jalassa jalan takaosan linja on varuksessa ja pitkittäinen holvi on korkea. Cavovarus-linjainen jalka kuormittuu tyypillisesti kantapään, päkiän ja jalkaterän lateraalisyrjän alueelta. Tyypillisiä vaivoja ovat mm. toistuvat nilkan nyrjähdykset, peroneus-jänteiden kuormittuminen, akilles- ja kantakivut, päkiäkivut, lateraalisten metatarsaaliluiden rasitusmurtumat ja vasaravarpaat. Erityisesti isommissa virheasennoissa taustalla voi olla perinnöllinen neuropatia, jonka vuoksi ENMG-tutkimus on suositeltava. Neuropaattisissa tapauksissa virheasento on etenevä.
  • Planovalgus- eli latuskajalassa jalan takaosan linja on korostuneesti valguksessa, pitkittäinen holvi on matala ja jalkaterän etuosa kääntyy abduktioon eli ulospäin. Planovalgus-nimityksen sijaan suositellaan oireisessa tilanteessa nykyään käytettäväksi nimitystä Progressive Collapsing Foot Deformity (PCFD). Yleisimmin oireina ovat nilkan ja jalkaterän mediaaliosan kivut ja turvotus mediaalisten rakenteiden, usein tibialis posterior -jänteen, kuormittuessa.
Taulukko 1. Nilkan alueen kiputilojen mahdolliset syyt sijainnin mukaan jaoteltuna
SijaintiDiagnoosiHuomioitavaa
LateraalipuoliPeroneus-jänteiden tenosynoviitti, tendinoosi ja degeneratiiviset repeämätOireena kipu ja turvotus nilkan lateraalisyrjällä peroneus-jänteiden kulkureitillä. Joskus taustalta löytyy nilkan nyrjähdysvamma, jonka yhteydessä on syntynyt jännerepeämä. Diagnoosi tehdään magneettikuvauksella. Hoito on ensisijaisesti konservatiivinen (mm. rasituksen keventäminen, kylmäys ja varusnilkoissa myös pohjalliset), mutta hankalaoireiset kannattaa lähettää operatiivisen hoidon arvioon.
Subtalonivelen artroosiKs. «»1.
Kantaluun rasitusmurtumatKipu, turvotus ja kuumotus kannan lateraalisyrjällä. Diagnoosia on selvien oireiden vuoksi helppo epäillä jo kliinisesti. Kehittyminen vaatii selvän edeltävän rasituksen.
KoalitiotKasvuhäiriöitä, joissa kehittyy ylimääräinen liitos kahden luun välillä. Voi aiheuttaa alempaan nilkkaniveleen liikerajoitusta tai kipua. Yleisin koalitio sijaitsee kantaluun ja os navicularen välillä, jolloin oireet ovat tyypillisesti sinus tarsiin alueella lateraalisesti. Hoitona on koalition purku kirurgisesti.
MediaalipuoliLatuskajalkaan liittyvät kuormitusoireet, ml. tibialis posterior -jänteen tenosynoviitti, tendinoosi ja repeämätKs. «»2.
Nilkan mediaalinen instabiliteettiDelta- ja/tai spring-ligamentin vamman jälkitila. Oireilee mediaalisena kipuna erityisesti jalalta ponnistaessa. Kliinisesti voidaan todeta nilkassa mediaalisen painumisen korostuminen terveeseen puoleen verrattuna kuormituksessa. Kirurgista hoitoa pitää harkita.
Nilkkakanavaoireyhtymä eli syndroma canalis tarsiTibialis-hermon pinne. Aiheuttaa kipua ja puutumista nilkan mediaalipuolelle ja jalkapohjaan. Arkuus hermon kulkureitillä, ja Tinelin koe saattaa sähköttää. Pinne löytyy yleensä ENMG-tutkimuksessa ja hoidetaan kirurgisesti. Ks. myös «Kantapään kipu»2.
Os tibiale externumTibialis posterior -jänteen kiinnityksessä navicularen mediaalisyrjällä oleva, kasvuiässä syntynyt ylilukuinen luu. Hyvin yleinen ja usein oireeton. Oireet, kipu ja hankausoire, voivat alkaa traumasta tai ilman syytä aikuisiällä. Oireinen voidaan poistaa kirurgisesti.
TakaosaAkillesvaivatKs. «Akillesjänteen tendinopatia ja repeämä»3.
Nilkan takaosan impingement eli ahtausUsein posteromediaalisesti tuntuva kipu tai napsahtelu erityisesti nilkkaa ojentaessa. Joskus isovarpaan liikerajoitusta flexor hallucis longus -jänteen jäädessä pinteeseen nilkan takana. Mukana voi olla lisäluu os trigonum. Voi oireilla ilman syytä (yleinen tanssijoilla) tai trauman, erityisesti nilkan yliojennusvamman, seurauksena. Voidaan hoitaa kirurgisesti artroskooppisella puhdistuksella ja lisäluun poistolla.
EtuosaYlemmän nilkkanivelen ongelmat
  1. Rustovauriot
  2. OCD
  3. Artroosi
  4. Anteriorinen impingement esim. trauman jälkeen
Talo-navikulaarinivelen artroosiKs. «»1.
Tibialis anterior -jänteen tenosynoviitti ja tendinoosiSuhteellisen harvinainen vaiva. Kipu ja turvotus anteromediaalisesti jänteen distaaliosaan. Spontaani totaalirepeämä mahdollinen, jolloin jänteen distaalipää vetäytyy nilkkanivelen tasolle resistenssiksi. Nilkan dorsifleksiovoima heikkenee, ja jalkaterä alkaa läpsyä. Vaatii yleensä kirurgisen korjauksen.

Kirjallisuutta

  1. Choudhary S, McNally E. Review of common and unusual causes of lateral ankle pain. Skeletal Radiol 2011;40(11):1399-413. «PMID: 20972871»PubMed
  2. Coughlin MJ, Saltzman CL, Anderson RP (Editors). Mann’s surgery of the foot and ankle. 9th Edition. Elsevier Saunders 2014. ISBN:978-0-323-07242-7.
  3. Myerson MS, Thordarson DB, Johnson JE ym. Classification and Nomenclature: Progressive Collapsing Foot Deformity. Foot Ankle Int 2020;41(10):1271-1276. «PMID: 32856474»PubMed
  4. Ruiz R, Hintermann B. Clinical Appearance of Medial Ankle Instability. Foot Ankle Clin 2021;26(2):291-304. «PMID: 33990253»PubMed
  5. Sharpe BD, Steginsky BD, Suhling M ym. Posterior Ankle Impingement and Flexor Hallucis Longus Pathology. Clin Sports Med 2020;39(4):911-930. «PMID: 32892975»PubMed